Monen turvapaikanhakijan reitti on kulkenut Suomeen Kreikan kautta. Minna-Sisko Mäkisen opintomatka Ateenaan ja työskentely vapaaehtoisena pakolaiskeskuksessa antoi eväitä omaan työhön.
Malmin seurakunnan kansainvälisen työn sihteeri Minna-Sisko Mäkinen kohtaa työssään paljon turvapaikanhakijoita ja hän tekee työtä myös kristinuskosta kiinnostuneiden tai siihen kääntyneiden kanssa. Matka Ateenaan avarsi näkemystä pakolaisten kanssa työskentelystä ja antoi myös hyviä vinkkejä arjen työhön.
Kansainvälinen yhteiskristillinen Helping Hands –järjestö pitää Ateenassa pakolaisille suunnattua päiväkeskusta, jossa Minna-Sisko Mäkinen osallistui Lähetysyhdistys Kylväjän järjestämälle pakolaistyön opintomatkalle. Alkuun kaikille vapaaehtoisille näytettiin video toiminnasta, joka myös selvensi eri kulttuurien käyttäytymiseroja.
-Esimerkiksi niin yksinkertainen asia kuin toisen koskettaminen ei ole heti suotavaa, sillä moni pakolainen on joutunut ahdistelluksi ja vieraan ihmisen halaus voi tuntua pelottavalta. Myös kysymykset koetaan helposti uteluksi ja ne voivat tuntua uhkaavilta. Tärkeintä oli olla läsnä ja kuunnella heitä, Mäkinen kertoo.
Kreikkalaisilla riittää edelleen auttamishalua, mutta keinot ovat vähissä kun monen omakin talous on ahdingossa. Osa väestöstä pelkää, että pakolaiset vievät heidän työpaikkansa tekemällä pimeitä töitä.
Minna-Sisko tapasi myös Malmin entistä suntiota Bella Masihia ja hänen puolisoaan Faisalia, jotka työskentelevät nykyään Cross Roads –järjestössä punjabinkielisten pakolaisten parissa.
Pakolaisten päiväkeskuksessa vapaaehtoiset tekivät töitä keittiöllä, siivoten, lajitellen vaatteita, hoitaen lapsia tai järjestäen ohjelmaa pakolaisille.
-Yhteistä kieltä ei läheskään kaikkien kanssa ollut, mutta elekielelläkin pärjää ihmeen pitkälle. Eniten minua koskettivat lapset, jotka vain halusivat istua vähän aikaa sylissä kaikessa rauhassa. Se mitä me saatoimme kävijöille antaa oli toivo, tuki ja rakkaus. Osaa kiinnosti myös kristinusko ja heille tarjottiin mahdollisuus perehtyä siihen ja osallistua opetukseen ja rukoukseen.
Mäkinen kertoo, että pakolaiskeskuksessa toimiminen osoitti myös sen, miten hienosti eri taustoista ja kristillisistä järjestöistä tulevat ihmiset toimivat yhdessä. Sitä hän haluaisi enemmän tuoda myös tänne.
-Meillä ei ole Malmin seurakunnan alueella vastaanottokeskusta, jonka tiloissa ihmisiä voisi tavat. Monet pakolaiset ovat arkoja tulemaan kirkon tiloihin. Siksi olisi hyvä olla jokin tunnustukseton kohtaamispaikka.
-Olen itse esimerkiksi istunut kirkossa muusta uskontokunnasta tulevan kanssa ja vastaillut hänen ihmetteleviin kysymyksiinsä siitä, saako kirkossa istua mihin vain, miksi välillä noustaan seisomaan, mitä ehtoollisella tapahtuu ja mikä siunaus on. Näille kristinuskosta kiinnostuneille ja siihen kääntyneille kaivattaisiin tukihenkilöitä ja kasteen saaville myös kummeja opettamaan ihan käytännön asioita.
Naisten oma päivä pakolaiskeskuksessa jäi sekin hyvin Minna-Siskon mieleen. Sitäkin voisi toteuttaa täällä.
-Naiset vapautuivat, kun he olivat keskenään. He heittivät huivit pois, pääsivät harrastamaan liikuntaa ja osallistumaan erilaisiin omaan hyvinvointiin liittyviin keskusteluihin. Se oli monille jotain aivan uutta. Monelle oli helpottavaa kuulla, että itkeminen ja itsensä surulliseksi tunteminen on aivan normaalia heidän kokemuksillaan, mutta että siitäkin voi päästä yli. Oman hyvinvoinnin ajatteleminen ei ollut kaikille tuttua.
Minna-Sisko vei mukanaan malmilaisten lahjoittamia leluja, jotka jaettiin pakolaislapsille. Oman lelun saaminen sai lasten kasvot loistamaan.
Mäkinen kokee, että seurakuntalaisilla olisi paljon mahdollisuuksia auttaa pakolaisia kotiutumaan Suomeen ja suomalaisiin tapoihin, kunhan tutustuisivat heihin.
-Nyt muualta tullut saattaa käydä seurakunnan tilaisuudessa ilman, että kukaan sanoo hänelle sanaakaan. Se luonnollisesti tuntuu erilaisesta kulttuurista tulevalle oudolta ja jopa tylyltä.
Kansainväliset nyyttärit ovat yksi tapahtuma, jossa kantaväestö ja Suomeen tulleet pääsevät tutustumaan toisiinsa. Toistaiseksi kansainvälisiä nyyttäreitä on järjestetty vain kahdesti vuodessa, mutta Mäkinen haluaisi lisätä niiden määrää. Tänään 7.11. kello 18 järjestetään Pihlajamäen kirkolla, Liusketie 1, kansainväliset nyyttärit, johon kaikki ovat tervetulleita. Mukanaan voi viedä jotain oman maansa perinneruokaa tai pienen ohjelmanumeron, mutta ne eivät ole pakollisia. Illan lopuksi on vapaaehtoinen, yhteinen iltarukoushetki.
Teija Loponen
