Diakonian vaali-illassa pohdittiin auttamisen ja rinnalla kulkemisen keinoja, äänestettiin väittämistä ja kuultiin ehdokkailta heidän vaalilistojensa näkemyksiä.
Malmin seurakunnan diakoniatyön johtaja Elina Leppihalme kertoi alkuun, että diakoniatyössä kerättiin pitkin syksyä soppakirkoissa, leipäjonoissa, olohuone -toiminnassa ja erilaisissa tapahtumissa kävijöiden mielipiteitä muun muassa hätään, avuntarpeeseen, yhteiskunnan tilaan ja seurakunnan toimintaan liittyen. Esille nousi eriarvoisuuden kokemista, yksinäisyyttä, pelkoja, murhetta lasten kiusaamisesta ja köyhyydestä johtuvia ongelmia. Osa koki, että heikompiosaisia kyykytetään, toisinaan myös seurakunnassa, myös maahanmuuttajista koettiin huolta.
Kerättyjä ajatuksia heijastettiin seinälle illan aikana ja niistä nostettiin kysymyksiä yhdessä pohdittavaksi.
Illan teemoina olivat taloudellinen auttaminen, rinnalla kulkeminen ja osallisuus. Kustakin aiheesta kuultiin alkuun diakonian alustus siitä, miten asiaa seurakunnassa hoidetaan ja sen jälkeen aiheita pohdittiin pöytäryhmittäin.
Diakoniatyöntekijä Mari Pennanen kertoi, että diakoniaan otetaan yhteyttä otetaan kun vuokrat tai laskut ovat rästissä tai pikavipit nousseet ongelmaksi.
-Talousasioista puhuminen on monille vaikeaa, samoin avun pyytäminen. Tässäkin tehtävässä ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen on tärkeää ja hänelle on pyrittävä välittämään näkemys siitä, että toivoa on. Olemme nyt jakaneet tehtäviä niin, että osa työntekijöistä keskittyy vain talousasioihin.
Diakoniatyöntekijä Anna Ryhäsen alustus rinnalla kulkemisesta sai monet pohtimaan sitä, että meidän jokaisen pitäisi entistä paremmin huomioida myös lähellä olevat ihmiset, jotka eivät kehtaa vaivata murheillaan.
-Diakoniassa rinnalla kulkeminen voi olla vaatekaapin hankkiminen asiakkaalle, jotta tämä vihdoin saisi vaatteensa pois muovikasseista. Tai yhdessä kaupassa käynti, kun on ensimmäisen kerran saanut osto-osoituksen ja hämmentää mennä sen kanssa kassalle. Diakoniaa on elämän johdattaminen portaalta toiselle, eteenpäin. Moniko meistä kysyy mitä sinulle kuuluu niin, että osoittaa olevansa valmis myös kuulemaan toisen murheita, kyseli Anna Ryhänen.
Osallisuus-aiheesta todettiin muun muassa, että jokaisella on tarve kuulua johonkin, siksi matalan kynnyksen kohtauspaikat ovat todella tärkeitä, samoin niissä toimivat vapaaehtoiset.
Jokaisen viiden vaali-listan edustaja sai kertoa kantansa illan aiheisiin. Osalle luottamustehtävissä olevista tai niihin pyrkivistä seurakunnan tavat auttaa olivat tuttuja, mutta monesta puheenvuorosta myös kuulsi, etteivät kaikki tienneet mitä nykypäivän diakonia on ja voi olla.
Ehdokkaiden puheenvuoroissa yksinhuoltajaperheiden tukeminen todettiin tärkeäksi, samoin se, että eri vapaaehtoisauttajat toimisivat yhteistyössä ja verkostoituen, josta olisi hyötyä kaikille osapuolille.
Partiolaisilta tuli konkreettinen apuehdotus, he tarjoavat maksutonta harrastusta lapsille ja nuorille. Samaten partiolaiset voisivat lahjoittaa lapsiperheille myymättä jääneet adventtikalenterit ja olla tarvittaessa jakamassakin niitä antaen näin myös aikaansa perheille.
Uudistusmieliset kyselivät saavatko nuoret vastinetta odotuksilleen, rakkautta ja mielipiteiden hyväksymistä. Kirkon kanta samaa sukupuolta olevien vihkimisestä nähtiin riskinä.
Kokoomus toivoi ihmisten perustarpeiden turvaamista ja lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä. Sdp:n listan edustaja totesi, että kaupungin on vastattava toimeentulotuesta ja seurakunnan annettava vain hätäapua, seurakunnan tulee olla paikka, josta myös yksinäiset löytävät itselleen seuraa.
Avoin seurakunta –listan edustajat korostivat joustavuutta ja ajan antamista sitä tarvitseville, ihmisiä ei saa syyllistää eikä lannistaa siitä, että heillä menee sillä hetkellä huonommin.
Illan osallistujista valtaosa on itse ehdokkaana seurakuntavaaleissa.
Teija Loponen
