Viron tasavalta täytti 100 vuotta viime lauantaina 24.2. Siellä juhlitaan sataa vuotta vähintäänkin yhtä antaumuksellisesti kuin me juhlimme oman maamme satavuotisjuhlaa. Täällä Koillis-Helsingissä Viroa juhlistetaan Malmitalossa reilun viikon päästä alkavalla Viro-viikolla, mutta virolaiset ovat jatkuvasti läsnä myös Malmin hautausmaalla. Siellä suomalaisten sankarivainajien lähellä sijaitsevassa haudassa lepää 95 vapaaehtoista virolaista sotilasta. Nämä Suomen-pojat taistelivat suomalaisten rinnalla jatkosodassa taistelleita virolaisia vapaaehtoisia. Kaikkiaan Suomen puolustusvoimissa oli virolaisia vapaaehtoisia 3 350, joista Suomen rintamilla kaatui parisensataa. Saamme olla heille kiitollisia uhrautumisestaan Suomen hyväksi.
Viron itsenäistyessä uudelleen elokuussa 1991, antoi Suomi sille salaa tukea. Puistolalaisen historiantutkija, tohtori Heikki Rausmaan mukaan Suomi tuki Viroa sen itsenäistymisaikeissa niin aineellisesti, moraalisesti kuin muutenkin. Rausmaan mukaan tuki annettiin pitkälti kulttuuriyhteistyön nimellä, mutta presidentti Mauno Koivisto oli todennut, että kulttuuri voidaan nähdä kovin laaja-alaisena käsitteenä, mikä mahdollistaa monenlaista. Suomelta toivottiin muun muassa koulutusta hallintovirkamiehille ja liike-elämään sekä asiantuntija-apua hallinnon uudistamiseen. Naapuriapu oli tarpeeseen ja sitä toivomme molemminpuolisesti saatavan edelleenkin aina tarvittaessa.
Täällä Koillis-Helsingissä naapuriapua annetaan monin tavoin. Esimerkiksi Tapanilassa pidetään vuosittain klapitalkoot, joissa polttopuuta pilkotaan myös alueen ikäihmisille vietäväksi. On paljon naapuruksia, jotka auttavat toisiaan lumitöissä, lasten harrastuksiin kuljettamisessa tai toimivat talovahteina lomamatkojen aikana. Jotkut käyvät vanhemmille naapureilleen ruokakaupassa. Naapuriavussa upeaa on se, että sitä ei tehdä rahan vuoksi, vaan auttamisen halusta. Tosin usein tuo apu palkitaan vastapalveluksin.
Päätoimittaja Teija Loponen
