Asuin lapsuuteni Puistolan Harjutien (nyk. Karrintie) mäessä. Isäni oli kuvaveistäjä Gunnar Uotila (1913-1997) ja äitini Alli o.s. Joutsila, ent. Johansson (1913-2008). Minulla oli siellä kaksi veljeä, Ilkka ja Pekka, sekä pikkusisko Laura. Nämä luotettavat tiedot ovat minun päiväkirjoistani.
Uusivuosi 1955
Puistolassa oli uudenvuodenaattona 31.12.1954 pakkasta 11 astetta ja puolipilvistä. Olin jo silloin journalisti. Tein käsin kirjoitetun monistuslehden valmiiksi. Olin sitten pikkusiskoni Lauran kanssa pihassa.
Isä ja Pekka olivat kaupassa. Ilkka käämi ja kokoili sähkömoottoria. Matti ja Pertti tulivat iltapäivällä. Pelasimme pihassa peliä, jota kutsuimme hienosti ranskaksi niellä paresseux. Matti ja Ilkka voittivat Timon ja Pertin niukasti 48-46. Sitten olimme sisällä valmistelemassa käsin tehtyjä ”vuosikirjojamme”.
Emme syöneet keittiössä vaan juhlallisesti olohuoneessa pirttipöydän ääressä. Söin mahani täyteen. Sen jälkeen talossa kävi ”uusivuosipoika”, josta piirsin kuvan. Nykyään tuollaisessa tilanteessa olisi otettu kännykällä kuva tai video. Tuskinpa noita ”uusivuosipoikia” nykyään enää löytyy kuvattaviksi.
Illemmalla lueskelin historiakirjoja. Äiti kutoi takan ääressä.
Keskiyön lähestyessä klo 23:n jälkeen aloimme valaa tinoja. Ne valettiin järjestyksessä Laura, äiti, Pekka, isä, minä ja Ilkka. Lauralle valettiin vielä uusi tina, kun ensimmäinen ei oikein ollut sopivan näköinen. Valetut möykyt pantiin näytteille takan päälle. Tinanvalanta alkaa olla nykyään katoavaa kansanperinnettä. EU on kieltämässä koko touhun, koska tinassa on runsaasti mukana myrkyllistä lyijyä.
Puolen yön aikaan olimme Ilkan kanssa pihassa katsomassa rakettien räiskettä. Pelasimme hetken jääpalloa ilman luistimia.
Olimme jakaneet poikajoukossa maailman valtiot keskenämme. Niinpä puolen yön jälkeen valtionpäämiesten piti suunnitella uudenvuodenpuheet. Pidin puheen USA:n ja Ilkka Ranskan presidenttinä. Valvoimme noissa tunnelmissa aamukahteen saakka vuoden 1955 puolelle.
Vuoden 1955 ensimmäinen päivä oli pilvinen, pakkasta 5 astetta. Heräsin, kun isä ja Ilkka puhuivat viereisessä huoneessa. Noustuani pelasin Peter Pan -peliä Pekan kanssa. Pikku Laurakin pyrki mukaan – ja ehti repiä yhden kortin. Sitten Laura taas livahti omille teilleen. Löysimme hänet työhuoneesta työntämässä roskia isoon kaljapulloon.
Isä, äiti, Pekka ja Laura lähtivät Reino ja Lempi Helismaalle kylään. Pelasimme pihassa jääpalloa omilla säännöillämme. Meille syntyi riitaa pelin loppupuolella. Kinastelimme aikamme ja tulimme sisään. Jatkoin Vuosikirjani kirjoittamista.
Televisiota ei tuolloin vielä ollut. Kuuntelin radiosta esitelmän, Suomisen perheen ja Sävellahjan 27500. Illalla kuuntelin vielä radioselostuksen Senaatintorilta. Sitten luin joululahjaksi saatua Mitä-Missä-Milloin-kirjaa.
Uusivuosi 1960
Uutta vuotta 1960 otin vastaan Helsingin keskustassa kavereitten kanssa. Matkustin Puistolasta Helsinkiin junalla puolilta päivin. Kävin pankissa nostamassa 5 000 markkaa juhlamenoihin. Palasin vielä kotiin.
Vasta kotona uudenvuodenaaton juhlapöydässä rohkenin kertoa, että minulla oli omat suunnitelmani uudenvuoden varalle. Muut lähtivät kylään äitini siskon perheen kutsuille. Ilkka jäi kotiin. Minä pakkasin tavarani ja otin mukaani pari kokispulloa. Lähdin keskustaan bussilla kahdeksan maissa. Samalla matkalla oli joukko tuttuja kavereita.
Se yö vietettiin yhteisissä kemuissa suuressa keskustan asunnossa. Paikalla oli myös jokunen tyttö. Me Puistolan pojat palasimme kotiin vasta vuoden 1960 ensimmäisenä päivänä kello 12. Siitä tuli minulle nuorukaiselle varsinainen ”Nuoren Wertherin kokemus”. Kirjoitin päiväkirjaani: On alkanut uusi vuosi 1960. Minä olen uuden vuoden alkaessa aina haikealla ja vastahakoisella mielellä. Soisin vanhan vuoden jatkuvan vaikka kuinka kauan…
Vuoden 1960 ensimmäisenä päivänä meillä Puistolassa kävi vieraana kirjastovirkailija Olli Pennanen, joka oli hiljattain elämänsä päättäneen puistolalaisen kirjailijan Otto Varhian ystävä. Meillä oli mielenkiintoisia keskusteluja Varhiasta, joka kävi meillä monet vuodet useasti vieraana.
Illemmalla katsoimme Tallinnan televisiosta – joka näkyi silloin hyvin eteläisessä Suomessa – Kalevala-aiheista Sampo-filmiä. Seurasimme televisiosta myös Wienin filharmonikkojen uudenvuodenkonserttia ja Keski-Euroopan mäenlaskukisoja. Televisiossa näytettiin myös uutta ohjelmaformaattia, nimittäin Euroviisuja.