Sata vuotta sitten Suomesta tuli itsenäinen valtio eduskunnan hyväksyttyä itsenäisyysjulistuksen tiukan äänestyksen jälkeen kuudes joulukuuta 1917. Äänestyksellä Suomi vapautti itsensä Venäjän hallinnosta. Itsenäisyyden alkuvaihe ei kuitenkaan ollut yhtä juhlaa. Suuri osa suomalaisista eli suoranaisessa köyhyydessä ja maaseudulla elettiin pitkälti omavaraistaloudessa. Valtaosa väestöstä asui maaseudulla, kaupunkilaisia oli vain 15 prosenttia. Itsenäisyyden koittaessa 1917 Suomessa tilastoitiin 3 134 300 asukasta, heistä helsinkiläisiä oli 161 911. Vuonna 1917 syntyneen miehen eliniänodote oli 43 vuotta ja naisen 49 vuotta, siitä on sadassa vuodessa tehty hurja harppaus. Satavuotiaita on Helsingissäkin jo kymmeniä, yli satavuotiaitakin löytyy useita.
Vanhoja lehtijuttuja selatessa yllättää, että Suomen itsenäistymistä ei sen tapahtumisen aikaan erityisemmin hehkutettu, eikä siitä paljon kirjoitettukaan. Tänä vuonna, sadan vuoden täyttyessä, iloitseminen itsenäisyydestä on sitäkin suurempaa ja näyttävämpää. Päiväkodeissa ja kouluissa on vietetty monenlaisia juhlatapahtumia satavuotisjuhliin liittyen ja veteraaneille on järjestetty omia tilaisuuksia. Tänään tiistaina yrityksiä ja yhteisöjä on kehotettu järjestämään juhlakahvitilaisuuksia, esimerkiksi Malmin seurakunta sellaisen järjestää. Ja Suomen lipun saa nostaa salkoon jo tänä iltana, jos sen kykenee valaisemaan kunnolla.
Huomenna keskiviikkona on varsinainen juhlapäivä, jolloin monessa kodissakin juhlistetaan jollain tavalla Suomen sadatta itsenäistä vuotta. Aamulla järjestettäviin lipunnostotilaisuuksiin ovat kaikki tervetulleita, samoin niihin moniin julkisiin itsenäisyyspäivän juhliin, joita Koillis-Helsingissäkin vietetään. Kaupungin keskustassa rakennuksia juhlavalaistaan sinivalkoisin värein. Vanha tapa nostaa kaksi kynttilää itsenäisyyspäivänä ikkunalle tehnee paluun, vaikka erilaiset kyntteliköt ovatkin tulleet suosituiksi. Meillä on aihetta juhlaan, siitä kiitos kaikille Suomea puolustaneille.
Päätoimittaja Teija Loponen