Tapanilalaisen Marko Mannilan uunituore Sotiemme sankaritarinat kirja tuo esiin useita sellaisia suomalaisten sotilaiden urotekoja, jotka aiemmin eivät ole nousseet julkisuuteen. Kirjaan kootut 20 tositarinaa kertovat suomalaisten sisusta, luovuudesta, rohkeudesta ja päättäväisyydestä.
Marko Mannila on halunnut ottaa teoksensa lähtökohdaksi useita yksittäisiä ja pieniäkin taisteluita, jotka olivat kuitenkin ratkaisevia voiton kannalta. Suomalaisten jatkuvaa alivoimaa paikattiin mahtavalla mielikuvituksella, oveluudella ja pelottomuudella. Rohkeudesta esimerkkeinä vaikkapa lentäminen viholliskoneiden joukossa ja yksittäisten sissien uroteot vihollisten mottien hävittämisessä.
Mannila kertoo, että kaikki kirjan taistelukohtaukset perustuvat mahdollisimman tarkasti tosiasioihin, vaikka hän onkin niitä kirjoittaessaan muokannut tarinan muotoon helpommin luettaviksi. Taistelukertomukset vievätkin mukanaan niin, että yksittäisistä tarinoista huolimatta kirjaa ei malttaisi laskea kädestään ennen viimeistä sivua.
Myös kappaleiden johdannot ovat erinomaisesti koottuja ja lukemaan houkuttelevia, esimerkkinä vaikkapa ”….Säiniössä sijaitsevalla mäellä oli eräänä elokuun päivänä 1941 omalaatuinen kolmikko: maineikas jääkärimajuri, tunnettu keihäänheittäjä sekä Karjalaa takaisin haluava maanviljelijä. Miehet katselivat, kuinka 12 venäläistä panssaria ja kuorma-autoa paloivat ja loppukolonna pakeni henkensä edestä.”
Kirjassa yksittäiset tarinat etenevät aikajärjestyksessä, ensin on kertomuksia Talvisodasta, sitten Jatkosodasta ja Lapin sodasta.
Yksi suurta luovuutta käydyistä taisteluista käytiin Talvisodassa Laatokan lähistöllä Lemetin mottien luona. Vihollisen panssarit piti saada tuhottua vähäisellä kalustolla. Venäläisten hämäämiseksi tehtiin kaksi valeasemaa, joissa tykit olivat puuta. Ylikersantti Verner Vartiaisen miehet veistivät myös puisia miehenkuvia, joita vetivät naruista kuin etenevänä partiona saaden näin venäläiset tuhlaamaan ammuksiaan niihin. Korsut saatiin tuhottua ja lopulta venäläisiä ajettiin pakoon ampumalla heitä heiltä vallattujen panssarivaunujen tykeillä.
Jatkosodassa suomalaisilla oli jo enemmän kalustoa ja kokemusta. Silti luovuutta ja rohkeutta tarvittiin edelleen. Sissit tekivät pelottomia hyökkäyksiä, jollaisiin venäläiset eivät osanneet varautua. Esimerkiksi yksittäiset sotilaat tai pienet ryhmät hiipivät tai konttasivat vihollisen juoksuhaudoille heittämään kranaatteja tai puukottamaan vartiomiehiä.
Vuoden 1944 alkupuolella Helsinkiä pommitettiin urakalla. Avuksi saatiin saksalaisia yöhävittäjiä, jotka nousivat ilmaan Malmin lentokentältä.
Pommien aikaansaamat tulipalot ohjasivat vihollisen helposti kaupungin ylle. Silloin everstiluutnantti Pekka Jokipaltio keksi Vuosaaren niemen muistuttavan pimeässä Helsinginniemeä. Sinne kärrättiin puutavarakuormia kokkojen tekoon ja neljä kulunutta it-tykkiä sekä muuta kalustoa. Pommitusten alkaessa kokot sytytettiin ja tykit alkoivat ampua, jolloin vihollinen pudotti pommejaan jo ennen Helsingin keskustaa. Suurhyökkäyksen kymmenestä tuhannesta pommista vain 338 putosi Helsinkiin. Näin kaupungin täystuho estettiin.
Toinen voittoisa keksintö oli uhkarohkea idea lentää yöllä viholliskoneiden seassa pommittamaan heidän lentokenttiään. Huippusalaisena pidetty operaatio toteutettiin 9.3. Suomenlahden yötaivaalla odotti 19 suomalaista pommikonetta täynnä sirpale- ja palopommeja liittyäkseen huomaamattomasti Tallinnan pommituksista palaavien venäläiskoneiden muodostelmaan. Valot sammutettuina koneet alkoivat hitaasti sulautua osaksi venäläiskoneiden muodostelmaa. Lentokentän laskeutumisvalojen sytyttyä ja venäläiskoneiden laskeuduttua suomalaiset avasivat pommiluukkunsa tuhoten kentällä olevat koneet ja rakennukset. Sama kuvio toistui kahdella muullakin lentokentällä.
Marko Mannilan teos on Escriton kustantama. Kirjan kuvat ovat SA-kuvan arkistoista. Sotiemme sankaritarinat –teosta saa useiden kirjavälittäjien kautta, hinta on noin 25-27 euroa.
Teija Loponen
VTM Marko Mannila
- Syntynyt Puistolassa, asuu Tapanilassa.
- Töissä valtioneuvoston kansliassa viestinnän erityisasiantuntijana. Aiemmin työskennellyt Teknologiateollisuudessa viestintäasiantuntijana sekä Helsingin kaupungin internet-päätoimittajana.
- Asui Yhdysvalloissa 2000-2005 toimien siellä Etelä-Amerikka- konsulttina.
- Työskenteli toimittajana 1990-1999, MaTaPuPu-lehdessä, IHUssa ja Helsingin Sanomissa.
