Tyhjiä tiloja löytyy ympäri Koillis-Helsinkiä. On vanhoja toimistotiloja, kouluja, jopa päiväkoteja. Uusimpina listalle ovat nousemassa seurakuntakodit, joista toiminta ollaan lopettamassa. Vapaita toimitiloja löytyi maanantaina hakukoneen avulla pelkästään Malmin seudulta 312. Muista kaupunginosistamme niitä löytyy myös, mutta vähemmän. Samaan aikaan etsitään kuumeisesti uusia rakentamiskohteita. Vanhojen toimistotalojen muuttamista asunnoiksi pitäisi pohtia yhtenä ensisijaisista mahdollisuuksista löytää neliöitä asunnoille. Kaupungin tapa hoitaa rakentamista ja vastaavasti vuokraamista tai myymistä eteenpäin tuntuu toisinaan vaikealta. Kenties tämä muuttuu uusien toimijoiden myötä.
Puistolassa on syystäkin ihmetelty sitä, että kaupunki tuottaa kalliin wc-parakin homeesta kärsivän koulun pihalle, kun vieressä on tyhjä terve koulurakennus. Eikö vaikkapa osaa tuosta tyhjillään olevasta koulusta olisi voitu ottaa käyttöön, wc:t mukaan lukien? Järkevä syy toteutuneelle toiminnalle ehkä löytyy, ja se kenties kuullaan tulevassa asukasillassa. Puistolalaisten toiveena olisi, että vanhan koulun tiloja voisivat jatkossa koululaisten lisäksi käyttää kaikki niitä tarvitsevat päivähoidosta nuorisotoimeen. Myös alueen vapaaehtoistoimijat, kenties myös urheiluseurat ja yksinyrittäjät, voisivat hyödyntää rakennusta. Ehkäpä sen nimeksikin voisi tulla Puistola-talo kuvastamaan yhteisöllisyyttä. Uudenlaisia toimintamalleja ja vuokrasopimuksia tarvitaan, jotta kaikille löytyy toimintatilaa ja kaupungille tuottoja, toisin kuin tyhjistä tiloista.
Yksi mainio toimintamalli kaupungilta on tarjota Tattarisuolta parkkitilaa heille, jotka käyttävät autoaan vain kesäkuukausina. Talvisäilytys hyödyntää molempia osapuolia. Autot eivät seiso katujen puhtaanapidon tiellä ja vastaavasti auton omistajan ei tarvitse seurata, milloin kadunvarren pitää olla tyhjänä aurausta tai keväämmällä hiekanpoistoa varten. Vastaavanlaista edullista ja molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä on varmasti mahdollista kehittää monella muullakin osa-alueella, turhat byrokratian kiemurat unohtaen.
Päätoimittaja Teija Loponen
