Viime keskiviikkona moni ohikulkija hämmästyi Malmin torilla, kun Kelan palveluneuvojat lähestyivät heitä kysyen, voisivatko kenties auttaa joissakin Kelan palveluihin liittyvissä asioissa. Ja ellei eurooppalaista sairaanhoitokorttia entuudestaan ollut, se tilattiin saman tien. Kelan palveluneuvojat yllättivät ihmisiä iloisesti. Moni totesi tottuneensa siihen, että Kelassa saa jonottaa ja asioiden hoito kestää. Nyt palvelut tulivat lähelle ihmisiä ja moni asia eteni saman tien, sillä tablettitietokoneella saatiin suora yhteys Kelan sähköisiin palveluihin. Kelan lisäksi torilla oli asukastalojen väkeä ja sosiaalitoimen edustajia kertomassa omista palveluistaan. Sosiaaliohjaajalle pääsee nykyään jopa ilman ajanvarausta Malmilla.
Vastaavanlaisesti Malmin seurakunta on jo useamman vuoden ajan toteuttanut tapahtumia kirkkorakennusten ulkopuolella, matalamman kynnyksen saavutettavuudella. Metsäkirkko Pukinmäessä, kirkkovaellus kirkolta toiselle ja muut vastaavanlaiset tapahtumat saavat paikalle heitäkin, jotka eivät koe kirkkoon menoa itselleen miellyttäväksi. Erilaisten palveluiden ja virkamiesten tuominen ihmisten keskelle, lähelle arkea ja pois virastoista, toimistoista ja kirkkorakennuksista lähentää toimijoita ja palveluiden tarvitsijoita. Kaikilla eri saroilla. Ja etenkin se helpottaa heitä, jotka eivät tiedä, mihin heidän asioitaan selvittääkseen pitäisi suunnistaa.
Vaikka palvelupisteiden löytyminen voi joskus olla vaikeaa ja niihin täytyy jonottaa, ovat asiat kaiken kaikkiaan varsin hyvin. Olen viime viikkoina saanut olla saattamassa ulkomailta tulleita nuoria Lions-järjestön nuorisoleireille ja takaisin lentokentälle. He ovat kertoneet ihmettelevänsä Suomen oloja. Koululaisten ja työntekijöiden pitkät lomat, opiskelun maksuttomuus ja ilmainen kouluruoka, se että lapset ja nuoret voivat liikkua kaupungilla yksin ja myös suomalaisten kielitaito ovat kaikki tehneet heihin suuren vaikutuksen. He ovat pitäneet maatamme niin täydellisen ihanteellisena paikkana, että Turun puukotusisku oli heistä jotain aivan käsittämätöntä. Ei voi kuin toivoa, että jatkoa ei seuraisi.
Päätoimittaja Teija Loponen