Viikonloppuna koettu Kiira-myrsky teki paljon muutakin kuin tuhoja. Sen lisäksi, että se kaatoi puita ja levitteli tavaraa ympäriinsä, se myös loi yhteisöllisyyttä. Rajuilma antoi paitsi paljon puheenaiheita ja sai sen kourissa liikkeellä olevat keskustelemaan keskenään, niin myös sen tuhojen korjaaminen sai asukkaat jälleen kerran yhdistämään voimansa. Toisilleen tuntemattomat ihmiset siirsivät yhdessä puunrunkoja pois tieltä, auttoivat toisiaan tuulelta suojaan ja taisipa joku antaa sateessa pysäkillä värjöttelevälle autokyydinkin. Myrskyn jälkeen Tapanilan Merirosvopuiston kaatuneita puita setvimään sovittiin oitis talkoot, joihin osallistuvat saavat puuta palkakseen.
Koettelemukset ovat kautta aikain olleet ihmisiä yhdistävä asia. Selkeimmin tuo yhteisöllisyys kasvaa vakavissa koettelemuksissa, kuten sodissa ja luonnonmullistusten jälkeen. Näiltä molemmilta olemme onneksemme saaneet pitkään olla rauhassa. Viime vuosikymmeninä yhteisöllisyyttä ovat kehittäneet lähinnä erilaisten hankkeiden vastustaminen tai niiden eteenpäin ajaminen. Tapanilassa Kylätilahanketta eli vanhan kansakoulun saamista yhteisökäyttöön vuokratilaksi ovat asukkaat kannattaneet laajasti ja perustaneet keskuudestaan sille yhdistyksen. Samalla haluttiin estää vanhan koulun muuttaminen asuintaloksi. Kylätilaa kannattavat niin nuoret kuin vanhempi väki, uudet ja vanhat mosalaiset.
Jakomäessä yhteisöllisyyttä on lähdetty kasvattamaan osin ulkopuolisten toimesta. Siellä on eletty etenkin viihtyvyyden suhteen hyviä ja huonoja vuosia, sen maine on kokenut myrskyjä ja taas tasaantunut. Viime vuosien taidehankkeet Jakomäessä ovat osaltaan nostaneet sitä esille ja lisänneet sen hyvää mainetta. Taidetoimijoiden kannalta Jakomäessä on ihanteellista sen kaunis luonto ja yhteistyöhaluiset asukkaat. Siellä luonto on lähellä tarjoten upeita esiintymispaikkoja suomaisemista korkeisiin kallioihin. Luonto ja taide on yhdistetty ja otettu esiintyjiksi myös halukkaat asukkaat. Nyt syksyn myötä taideaallot taas voimistuvat.
Päätoimittaja Teija Loponen
