Pitkäperjantaina Tapanilan Erän nyrkkeilyn- ja keilailun luojan Lauri ”Kenkä” Westerbergin mittari täyttyi 90:llä vuodella.
Kengän vuosikymmenten nyrkkeilyhenkiset ystävät kokoontuivat kolme päivää etuajassa Tapanilan urheilukeskuksessa juhlakalun ympärille. Ilmassa oli näkemisen ja juhlimisen iloa ja suruakin.
Päivänsankari Westerberg otti parisenkymmentä onnittelijaansa vastaan tyylilleen uskollisena, tyylikkäänä ja velmuilevana kenkänä. Virkeän miehen muistelot veivät nykyisen urheilukeskuksen 1950-luvun vekselivetoisiin syntyvaiheisiin ja sen rinnalla kasvaneeseen Kengän luomaan Tapanilan Erän kivikovaan nyrkkeilijöiden porukkaan.
Synttäritilaisuuden moottori Pentti Sorkio aloitti 90-vuotiskekkerit suru-uutisilla. Hän oli edellisenä perjantaina ollut saattamassa Tapanilan urheilukeskuksen säätiön monikymmenvuotista puheenjohtaja Lauri Särkkää haudan lepoon. Seuraavana päivänä tuli kuolinviesti, yksi Erän nyrkkeilyn kulta-aikojen keskeisimmistä toimijoista sekä tukijoista ja Lauri Westerbergin lapsuuden kaveri, emerituskauppias Pentti Lintumäki oli nukkunut ikiuneen.
Oli hiljaisen, kunnioittavan minuutin aika.
Suruosuuden jälkeen Sorkio kertoi kuinka Malmi Ponnistajiin suivaantunut Westerberg siirtyi vuonna 1948 kokoamaan nyrkkeilyväkeä ja synnyttämään ”Erän taloa”. Tapanilan koululla ja VPK:lla startannut ”Kengän talli” oli jo vuoteen 1951 mennessä paisunut liki 100:n pojan vahvuiseksi.
Tästä nousi koko Suomen maineeseen noussut Tapanilan Erän ylivoimainen nyrkkeilyseuran maine. 1960-luvulla Kengän sytyttämät Erän nyrkkeilijät valtasivat puolet Suomen maajoukkueesta.
Yksi heistä oli nytkin paikalla ollut Risto Meronen, joka kiitteli vuolaasti yhdeksänkymppisen juhlakalun toimintaa.
-Merkittävintä oli se, että me jokainen poika lähdettiin aina harjoituksista pois hyvillä mielin. Kenkä on tuottanut valtavasti hyvää mieltä vuodesta vuoteen, korosti nykyisin ammattinyrkkeilijä Eva Wahlströmiä valmentava Meronen.
Lauri Westerberg oli avainroolissa vuonna 1953 käynnistyneen Erän talon vaivalloisessa rakennusurakassa. Rahoitusvekselit olivat keskeinen työkalu, Kenkä kiersi säännöllisesti hakemassa nimiä vekseleihin. Malmin Sähkön johtaja Schiltin ja liikennöitsijä Paavo Koskisen nimet olivat kovaa valuuttaa ennen kuin vekselit piti kiikuttaa uusittaviksi Tapanilan Kansallispankin johtajalle Lauri Särkälle.
Pentti Sorkio toi juhlapuheessaan esiin myös Westerbergin toisen lempilapsen, keilailun. Vuonna 1962 Kenkä kutsui väkeä Tapanilan 4-rataisen keilahallin avajaisiin. Mittavan työn urheilukeskuksen ja Erän eteen tehnyt Pekka Salonen muisteli noita aikoja. Kenkä houkutteli hänet tuolloin Erän keilajoukkueeseen. Salosen keilaharrastus jatkuu yhä.
Mistä sitten nimi Kenkä? Lauri Westerberg jatkoi sotien jälkeen Eila-vaimonsa kanssa isänsä nahka- ja kenkäkauppaa Malmilla. Sittemmin westerbergeillä oli toinen kenkäkauppa Tikkurilassa. Näin Lauri ei ollut kauppias, vaan ”Kenkä”. Pikemminkin Eila-vaimo tunnistettiin kauppiaaksi, kun taas Kenkä mukaansa tempaavilla ominaisuuksillaan sytytti ja synnytti urheiluväkeä- ja liikuntaolosuhteita.
Heimo Laaksonen