Monet täkäläiset eivät olleet uskoa silmiään tai korviaan kuullessaan uutisen siitä, että Malmin seurakunta aikoo irtisanoa viisi seurakuntakotiaan. Niissä kaupunginosissa, joissa kirkkorakennusta ei ole, ovat seurakuntakodit muodostuneet varsin runsasmuotoisen toiminnan keskuspaikoiksi. Monesti muuta etenkään isompien ryhmien kokoontumisiin sopivaa tilaa ei edes ole ollut vaihtoehtona. Säästötarpeista on tiedetty jo pitkään, mutta moni uskoi riittäväksi ratkaisuksi irtisanoa kaikki yksittäiset kerhohuoneistot ja toimintatilat. Nyt esimerkiksi Pukinmäessä kävikin päinvastoin, siellä kerhotiloja säilyy, mutta itse seurakuntakoti poistuu. Kysymyksiä herättää nyt, missä jatkossa kerhot ja erilaiset piirit kokoontuvat ja missä voidaan järjestää edulliset hautajaiskahvitukset ja ristiäiset.
Mitä sitten tyhjillä seurakuntakodeilla tehdään? Se ei ole Malmin seurakunnan ongelma, sillä seurakunnalle asetettu säästötavoite on saavutettu kun tiloista luovutaan. Yksityisten päiväkotien määrä on valtakunnallisesti ollut reippaassa kasvussa, ehkäpä joku päiväkotiketju keksii seurakuntakodeista itselleen sopivat toimitilat. Tai kenties joku seurakuntakodeista muuttuu päivittäistavarakaupaksi tai kuntosaliksi. Aina näyttää, ketkä niissä ensi vuoden puolella toimivat.
Säästöjen myötä viimeisen vuosikymmenen aikana on kadonnut paljon muidenkin tahojen ylläpitämiä toimintatiloja ja kokoontumispaikkoja. Samaan aikaan vapaaehtoistoiminnan määrä on kasvanut, sillä myös erilaisia auttamiseen liittyviä virkoja on lopetettu. Autettavien määrä on koko ajan kasvussa. Samoin heidän, joilla on työttömyyden vuoksi rutkasti vapaa-aikaa, mutta ei mitään tekemistä. Taloussuhdanteen sanotaan olevan vihdoin nousussa, mutta se ei kaikkia kosketa. On heitä, joilla menee aina vain paremmin ja heitä, jotka tarvitsisivat yhä enemmän apua. Siinä riittää yhtälöä ratkottavaksi.
Päätoimittaja Teija Loponen
