Tapahtumatuottaja Taavitsainen Viikin norssista

Matias Taavitsainen
  1. Millaista on olla viikkiläinen nuori? Koetko itse olevasi viikkiläinen?

Viikkiläisellä nuorella ei Viikissä ole juurikaan tekemistä, tekeminen pitää itse luoda. Koulu nyt arkena tuottaa tekemistä, mutta muuten arkena tai viikonloppuina ei mitään erikoista ole. Onneksi täällä on etenkin liikkumisesta pitäville noita liikuntapaikkoja. Esimerkiksi Latokartanon liikuntapuistossa voi talvella pelata jääkiekkoa ja kesäisin pystyy pelaamaan jalkapalloa ja tennistä. Viikissä on ihan mukava asua, ei ole mitenkään kovin levoton paikka ja täältä pääsee helposti kaikkialle ympäri pääkaupunkiseutua julkisilla ja myös todella helposti esim. pyörällä. Itse koen olevani viikkiläinen, koska olen täällä pitkää asunut ja liikun kuitenkin täälläkin paljon. Ei ole paikkaa jota en Viikistä tietäisi.

 

  1. Vadelmakallion ladon viljelypalstat taitavat olla sinullekin tuttu paikka. Miten suhtaudut tällaiseen ”maalaismaiseen” harrastukseen? Voitko kuvitella itsesi palstaviljelijänä?

Palstaviljely on kuin mikä tahansa muukin harrastus. Maksaa enemmän kuin mitä siitä saa, mutta toisaalta se on ihan mukavaa tekemistä aina välillä. Itsekin olen ollut perheemme palstaa hoitamassa ja onhan se aurinkoisella säällä ihan mukavaa. Sateella sitten ei. Jos täällä vanhempana asun niin voisin kuvitella itseni viljelemässä erilaisia helposti kasvavia kasviksia kuten kurkkuja ja perunoita.

 

  1. Viikki-Seura palkitsi sinut viime marraskuussa Vuoden viikkiläinen teko 2016 -valinnalla, perusteena heinäkuussa Maaherranpuistossa toteutettu Electronic Fields Festival -tapahtuma. Miten sinä sellaiseen urakkaan ryhdyit?

EFF syntyi tarpeesta aktivoida Viikkiä, koska kuten edellä mainitsin, ei täällä kovin paljon ohjelmaa ole. Tapahtumasta piti tulla pienen pieni parin esiintyjän konsertti, mutta siitä kasvoikin hieman vahingossa kokopäiväinen festivaali ruokakojuineen ja suurine valotehosteineen. Alkuun kamppailin todella kovin painein raha-asioiden kanssa, mutta onneksi lopulta saimme juuri ja juuri tarpeeksi rahaa kokoon yhteistyökumppaneilta. Lisäksi aikaa oli vain rajallinen määrä ja esim. tapahtuman rakentaminen kesti melkein kaksi päivää suunnitellun yhden yön sijasta. Onneksi minulla oli tukemassa ja auttamassa taustalla todella hyviä ihmisiä ja ilman heitä siellä puistossa olisi varmaan vieläkin joku aidanpätkä odottamassa hakijaansa.

Näillä näkymin tapahtuma saa myös jatkoa. Alustavia suunnitelmia on jo tehty paljon ja sen verran voin kertoa, että tapahtuma tulee kasvamaan mittasuhteissa kaksinkertaiseksi, kunhan oikeat yhteistyökumppanit löytyvät. Viimevuotiset kumppanimme hyötyivät tapahtumastamme ja sen ihmeellisen suuresta huomiosta (ulkomaillakin oli joku bongannut tämän). Kaksi lavaa olisi tarkoitus saada ja toinen niistä olisi teltta. Ei sitten haittaisi vaikka tulisi taas taivaan täydeltä vettä niin kuin viimeksi.

 

  1. Heijastiko EFF-tapahtuma omia harrastuksiasi vai oliko se jonkinlainen työnäyte siitä, mitä pystyt tekemään?

Itse olen ollut pitkää kiinnostunut elektronisesta tanssimusiikista, joka on paljon suositumpaa esimerkiksi Ruotsissa ja Alankomaissa kuin täällä Suomessa. Tällä genrellä, jota siis nykyään lähes joka radiokanavalta tulee, on onneksi lisääntynyttä kysyntää sekä nuorten että aikuisten keskuudessa. Se ei ole nykyään enää vain pelkkää yökerhojen jytkettä vaan täysin oma ja arvostettu genre kuin esim. rock.

Tapahtumantuotanto alkoi itseäni kiinnostaa sen jälkeen, kun olin monia isoja ulkomaisia tapahtumia netistä seurannut ja alkanut ihmetellä, miksei Suomessa ole yhtä hienoja tapahtumia. Tavoitteena on päästä opiskelemaan korkeakouluun tapahtumatuotantoa ja muutaman vuoden päästä tuoda Suomeen samantasoisia jättitapahtumia kuin ulkomailla. Musiikin lisäksi tietenkin kaikenlaiset tapahtumat kiinnostavat kuten esim. messut ja suuret urheilutapahtumat. Harrastuksena on ollut tämä tuottaminen aiemmin, mutta tästä on tulossa kyllä myöhemmin työkin. Electronic Fields Festival on ja toivottavasti tulee jatkossakin olemaan ilmainen tapahtuma kävijöille, enkä siitä rahaa saa eli harrastukseksi sitä voisi kutsua.

 

  1. Toimitko vapaa-aikanasi muiden viikkiläisten nuorten kanssa, vai koostuuko ystäväpiirisi muualla asuvista? Kuinka tärkeänä pidät tänä päivänä paikallisuutta, kun melkein kaiken muun pystyy hoitamaan verkossa paitsi henkilökohtaisen tapaamisen?

Oma ystäväpiirini koostuu pitkälti muista kuin viikkiläisistä, on kyllä muutama viikkiläinenkin. Kuitenkin esim. uutena vuotena oli mukava kokoontua Viikkiin, koska tämä on kuitenkin varsin keskellä Helsinkiä ja tänne on aika helppo tulla. Paikallisuus on mielestäni suhteellinen käsite ja pidän koko Helsinkiä kuitenkin niin tiiviinä alueena, että aika paikallisia me kaikki olemme. Verkkoviestiminen auttaa myös paljon silloin, kun ei ole tarvetta tai aikaa tavata kasvotusten. Ei se silti korvaa yhdessä tekemistä ja oloa kokonaan.

 

  1. Lopuksi vapaa sana Viikistä elinympäristönä.

Viikki on mukava ja varsin moderni paikka asua ja täällä on varmasti koko Suomen paras koulu, nimittäin Viikin norssi. Liikenneyhteydet ovat suuri plussa verrattuna moniin muihin kaupunginosiin, täältä pääsee varsin hyvin joka suuntaan. Jos joku asia vaatisi muutoksen niin Kevätkadun ja Tilanhoitajankaaren risteys, siihen pitäisi saada liikenneympyrä ja ne vaaralliset kavennukset pois. Sanotaan, että se lisäisi tuota turvallisuutta koulun edustalla, josta sadat pienetkin lapset menevät päivittäin yli. Nykyään kavennukset aiheuttavat kiireisiä koukkailuja, kun autot sujahtavat siitä viime tingassa.

Kritisoitavaa on myös muutamassa muussa asiassa, joista ehkä suurin on Viikin jääminen jostakin syystä jumiin sille aikakaudelle, jolloin tämä rakennettiin. Onneksi nyt vihdoin saatiin tänne jotakin uutta ja tänne rakennettiin varhaisnuoria ja alle 18-vuotiaita nuoria palveleva nuorisotalo, mutta nuoret aikuiset ja aikuiset eivät täältä kovin montaa asiaa yleensä löydä. Onneksi sentään partureita vielä on, ne eivät ole Viikistä poistuneet. Aikuisilta toivon avoimuutta uusia asioita kohtaan; monilta sitä jo onneksi löytyykin.

Kysymykset ja kuvat Heikki Poroila, vastaukset Matias Taavitsainen