Monesti ihmiset tuudittautuvat siihen, että itselle ei voi tapahtua mitään pahaa. Samaten luotetaan siihen, että suojatiellä on turvallista ja oma koti on turvallinen paikka. Valitettavasti näille uskomuksille ei ole vakuuksia. Onnettomuustietoinstituutin (OTI) suhteellisen tuore raportti kertoo, että jalankulkijoiden kuolemaan johtaneista onnettomuuksista peräti puolet tapahtui suojateillä vuosina 2010–2014. Samaten puolet liikennevakuutuksesta korvatuista jalankulkijan vammautumisista sattui suojateillä. Autoilijat eivät siis automaattisesti pysähdy suojateiden edessä, eivätkä jalankulkijatkaan varaudu siihen, että lähestyvä ajoneuvo jättääkin jarruttamatta ja pysähtymättä. Hyvin monesti heijastimen käyttö olisi auttanut jalankulkijan havaitsemisessa, sillä merkittävä osa jalankulkijoiden onnettomuuksista tapahtui pimeään aikaan. Heijastin on edelleen se halvin henkivakuutus.
Usein kulkijan valppaus heikkenee tutussa ympäristössä, joka koetaan turvalliseksi. Muuta liikennettä pitäisi kuitenkin muistaa aina seurata valppaasti, sillä autoilijan havaintokyky saattaa olla jostain syystä estynyt tai heikentynyt vaikkapa alkoholin vuoksi. Havaintovirheiden lisäksi taajamien onnettomuuksissa esiintyy arviointi- ja ennakointivirheitä. Virheet voivat johtua liian suuresta tilannenopeudesta suojateiden kohdalla. Taajama-alueilla kuolonkolarin aiheuttaneista kuljettajista suurin osa, 64 %, ajoi ylinopeutta vähintään 10 km/h. Kolmanneksessa onnettomuuksista kuljettaja ajoi alkoholin vaikutuksen alaisena.
Syksy on tuonut autojen ikkunoihin kostean huurun, joka ei heti liikkeelle lähdettäessä katoa. Tuo huuru voi hyvinkin estää selkeästi eteen näkemisen ja siten vaarantaa jalankulkijat. Samaten pakkasöiden alkaessa jäiset ikkunat ovat iso riski muille tiellä liikkujille. Esimerkiksi tässä toimituksen lähistöllä Malminraitilla jäi viime talvena mieshenkilö suojatiellä auton töytäisemäksi, sillä kuljettaja ei ollut puhdistanut kunnolla tuulilasiaan. Turvallisuus on hyvin pienistä asioista kiinni.
Päätoimittaja Teija Loponen
