Etusivu Muistoja Wanhasta Puistolasta VappuMuisteloita Wanhasta Puistolasta 1955

VappuMuisteloita Wanhasta Puistolasta 1955

Kuvanveistäjä Gunnar Uotilan ja Alli Uotilan (o.s. Joutsila, ent. Johansson) 6-henkinen perhe asui Puistolan Harjutien  (nyk. Karrintie) mäen päällä 1920-luvun omakotitalossa.  1950-luvun puolivälissä Timo ja Ilkka kävivät Ressua, Pekka Puistolan kansakoulua, Laura leikki pihassa.
Helsingin huhtikuu 1955 oli kylmin sitten vuoden 1881. Toukokuun alussa metsissä oli vielä runsaasti lunta. Hiihtokelit säilyivät koko huhtikuun.
Lauantai huhtikuun 30. päivä 1955
Lämpötila +7 (parhaimmillaan +20), melkein selkeää

Aamulla oli kiire junalle ja kouluun niin kuin melkein aina. Luokallamme oli opettajan poissaolon vuoksi maantiedon tunti vapaata. Suomen tunnilla harjoittelimme välimerkkejä ja virheellisten lauseiden korjausta. Fysiikan tunnilla suunnittelimme retkeä jollekin kaivokselle.
Vapun aatto on yleensä ollut koulusta vapaata, mutta tämä koulupäivä oli määrätty virkailijalakossa menetettyjen päivien vuoksi.
Väliajalla kävin kaupungilla. Ostin Wulffilta 4 kopiopaperia (40 mk), pari lehteä ja kaksi korvapuustia (50+16 mk). Kuljin vilkkaan Kauppatorin ja sopusointuisen Suurtorin (Senaatintorin) seutuvilla. Kävin välillä koulussa janoa sammuttamassa. Sitten menin ratikalla Messuhallin kentälle pelaamaan jalkapalloa. Olin hyvässä kunnossa enkä väsynyt ottelussa, jonka voitimme 4-0.

Tulin kotiin 14:35-junalla. Levähdin hetken. Sitten meille tulivat Matti ja Pertti, jotka ryhtyivät rakentamaan pihaan golfrataa.
Autoimme isän kanssa naapurin poikaa Nummelinin Mattia, radioamatööriä, joka kiinnitti erääseen meidän kuuseemme radioantennia. 1970-luvun alussa Matti Nummelin muutti perheineen Kanadan Thunder Bayhin, jossa hän ryhtyi lehden Canadan Uutiset kustantajaksi.
Pertti ja Ilkka sopivat lähtevänsä aamulla luontoretkelle.
Olin saunassa. Sen jälkeen nautin kotitekoista simaa ja munkkeja. En ollut missään vappuhumuissa, vaikka useat luokkamme pojat lähtivät illalla Linnanmäelle. Luin lehtiä jopa ääneen. Pekka-veljeni on jo oppinut ajamaan polkupyörällä harjoiteltuaan Ilkan pyörällä.
Puolen yön maissa olin kotipihassa puolikuun valossa nostamassa ratakiskon pätkää, joka oli meidän harjoituspainomme. Huomasin jaksavani nostaa 54 kertaa, vaikka viime kerralla 40 tuotti tuskaa.
Pihakentällämme on vielä runsaasti lunta vallankin vallien kohdalla. Kun riisuuduin puolen yön aikaan, näin ikkunasta Linnanmäen kelmeän keltaisen valon ja raketteja. Onhan vappuaatto.

Sunnuntai toukokuun 1. päivä 1955
Lämpötila +7 astetta, melkein selkeää

Heräsin aamulla vasta puolen päivän aikaan hyvin virkeänä. Vappusää on kaunis. Lueskelin lehtiä. Ilkka oli lähtenyt jo ennen aamukahdeksaa Pertin kanssa linturetkelle jonnekin Håkansbölen lähimetsiin.
Olin jonkin aikaa pihassa ilman paitaa nostellessani kiskonpätkää. Äiti, isä, Ilkka ja Pekka lähtivät Aallolle kylään. Työnsin pihassa kuulalla uuden komean ennätykseni. Sen jälkeen menin yläkertaan tekemään käsikirjoitettua lehteäni ja lukemaan ”hauskaa kirjallisuutta”.
Ennen pitkää paikalle ilmaantuivat Matti ja Arto. Pelasimme talon takana coronaa sekä kentällä jalkapalloa ja juttelimme.
Kun Ilkka oli tullut Aallolta, haukuin häntä pyörän venttiilien vaihtamisesta. Laitoimme isän kanssa pyöräni kuntoon. Kävimme Matin kanssa ajelulla Tapanilan suunnalla. Eräässä ojassa näimme biisonimyyrän jään alla.
Kotona luin läksyjä. Sitten vein housuni ja kassini korjattaviksi äidille. Olisin toivonut uusia vaatteita.
Illalla nostin vielä pihassa painoja. Nukkumaan menin vasta puolen yön jälkeen koulun alkaneen viikon kovat kokeet painavat mielessä. Niistä riippuu paljon!