Vanhaa ja arvokasta

Malmin historia kantaa vuosisatojen päähän. Esimerkiksi Latokartanontien varrella on sijainnut keskiaikainen Sonaby Malmin Storbyn kylän alue. Nimistön perusteella kylä on ollut asutettu 1100-luvulla, ja se esiintyy ensimmäisen kerran historiallisissa dokumenteissa 1400-luvun alkupuolella. Alue edustaa Helsingin rautakauden jälkeisen asutushistorian varhaisimpia vaiheita. Tämäkin alue kuuluu tulevaisuudessa muuttuvaan Latokartanontien kaava-alueeseen, mutta ainakin toistaiseksi se on myös suojelun piirissä. Vähän tuoreempaa vanhaa Malmilta löytyy paljon, kuten Malmin vanha asemarakennus, useita yksittäisiä vanhoja taloja ja Malmin lentoaseman rakennukset. Osa niistä on purettu, osa säilytetty.

Malmilla elää ja asuu edelleenkin vanhoja sukuja, täällä sukupolvesta toiseen kasvaneita. He rakensivat nuoruudessaan omin käsin talonsa ja saattoivat osallistua myös julkisten rakennusten rahoittamiseen ja rakentamiseen. Useat näistä suvuista toimivat täällä aikoinaan pienyrittäjinä, palvellen muita alueen asukkaita ja tarjoten tuiki tarpeellisia lähipalveluita. Yksi vanhoista malmilaisista suvuista ovat Mannelinit. Irene Mannelin tuli aikoinaan monelle tutuksi niin kukkakauppiaana kuin valokuvaamon kautta. Hän kehitti tuhansien täkäläisten rippi- ja hääkuvat sekä passikuvat kukkien myynnin ohella. Huomenna Irene Mannelin täyttää 100 vuotta. Onnittelut hänelle!

Vanhoja tapoja toimia oli tehdä asioita yhdessä joko vapaamuotoisemmin talkoilla, tai sitten perustamalla yhdistys, jonka puitteissa toimia. Paikalliset työväen teatterit ovat niistä hyvä esimerkki. Sekä Malmin että Tapanilan teatterit omaavat huikean historian ja vanha arvokas toiminta jatkuu edelleen. Tapanilassa alkaa esityskausi olla lopuillaan, Malmilla vasta alussa.
Samaten monilla täkäläisillä urheiluseuroilla on takanaan pitkä historia, joka on paljolti uskollisten vapaaehtoisten toimijoiden ansiota. Malmin Palloseuran riveistä poistui alkuvuodesta yksi näistä vuosikymmeniä seuran eteen uurastaneista pioneereistä, Pentti Sanden. Hän seurasi ahkerasti vielä seniorinakin seuransa nuorten toimia ja menestymistä. Perustajajäsenten määrä alkaa käydä vähiin  useimmissa seuroissa ja yhdistyksissä, mutta heidän tekemänsä uurastus kantaa yhä hedelmää.

Päätoimittaja Teija Loponen

Edellinen artikkeliHiihtoloma vuonna 1954
Seuraava artikkeliLonginojan laaksoon tuputettiin ideoita