”Ei suru häviä, suru muuntuu, haalistuu siedettäväksi…”
Ulla Welinin uunituore kaunis kuvakirja paneutuu suruun, läheisen kuoleman aikaansaamiin tuntemuksiin ja lohdutukseen.
Tapulikaupungissa asuva tuottelias Ulla Welin on kirjoittanut vuosien varrella lukuisia runoteoksia eri aiheista, naisen elämästä, eläimistä, jopa moottoreista. Ullan tuotannosta löytyy myös sukuhistoriaan paneutuva kirja, sekä aivan toista ääripäätä, kevyttä lomalukemista.
Helmikuussa ilmestynyt Siiven hipaisu on lajissaan ainutlaatuinen, sen herkät runot sopivat juuri surun kokeneelle, surun vuoksi toista lohduttavalle ja kenelle tahansa, jolla on hetki aikaa pysähtyä elämää suurempien asioiden eteen. Runoja tukevat Britta Munsterhjelmin upeat värivalokuvat luonnosta.
Ulla Welin on elämänmyönteinen ja iloinen persoona, joka on elämänsä varrella saanut itsekin kokea läheisten menetyksiä. Sururunoista kumpuava elämänilo on kokemuksen synnyttämää tietoa siitä, että vaikka suru ei koskaan häviä, se kuitenkin haalistuu ajan myötä siedettäväksi. Tietoisuus siitä auttaa, kun selviää pahimman vaiheen yli.
Siiven hipaisu –kirjan julkistamistilaisuudessa kuultiin teoksen runoja Ullan lausumina sekä kanttori Kaisu Rauhamaan soittoa kanteleella sekä pianolla. Herkkä tilaisuus sai monen kuulijan silmäkulman kostumaan.
Vastaavanlainen runomatinea Siiven hipaisun tiimoilta kuullaan Viikin kirkossa 15.3.
Älä lähde
Älä lähde
Älä tänään
Älä vielä.
Vaan sinä lähdit ja minä jäin.
Joka solua sattuu.
Maailmasta katosivat värit
Linnut putosivat puusta.
Yksinäisyys pusertaa,
eikä lohdutusta ole.
Ulla Welin
Teija Loponen