Marraskuisessa Pihlajamäki-seuran vuosikokouksessa museoviraston arkeologi John Lagerstedt piti mielenkiintoisen esitelmän Pihlajamäen ensimmäisen maailmansodan aikaisista linnoitteista. Nyt luennon pääsee kuulemaan uudestaan kuvien kera.
-Moni alueella liikkunut on varmasti huomannut Aarnikanmäellä ja muuallakin lähiympäristössä juoksuhautoja ja muita kummallisen näköisiä vanhoja rakennelmia, joiden merkitystä on ihmetellyt, toteaa seuran puheenjohtaja Ulla Artte.
Näiden rakennelmien saloihin asukkaita johdatti marraskuussa John Lagerstedt, joka kertoo tutkineensa pääkaupunkiseudun ensimmäisen maailmansodan aikaisia maalinnoitteita jo noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Silti noin 400:sta jäljellä olevasta kohteesta jokunen on hänellä vielä näkemättä.
Vuonna 1914 syttynyt ensimmäinen maailmansota mullisti helsinkiläisten elämän. Venäläiset olivat sijoittaneet Itämeren laivastonsa parhaat alukset Kruunuvuorenselälle, ja he pelkäsivät saksalaisten hyökkäävän laivojen kimppuun. Laivastoaseman suojaksi rakennettiin vahva maa- ja merilinnoitus, Viapori. Yksi osa tuota maarintamaa ovat Pihlajamäen linnoitteet, jotka rakennettiin vuosina 1915–1918. Linnoitustyön aloittivat venäläiset sotilaat, mutta suurimman osan tekivät tavalliset suomalaiset työmiehet ja -naiset.
Aikanaan suurta huomiota herättivät kiinalaiset, joiden on huhujen mukaan väitetty jopa rakentaneen kaikki linnoitteet. Lagerstedtin mukaan vuonna 1916 työvoimapulan takia Suomeen tuotiin Venäjältä metsätöihin noin 3 000 kiinalaista, osa ehkä tataareja. Mukana saattoi olla rangaistusvankeja ja vapaaehtoisesti mukaan lähteneitä. He olivat Suomessa kuitenkin vain 3–6 kuukautta. Näiden muutaman kuukauden aikana he olivat tehneet lähtemättömän vaikutuksen kaupunkilaisiin, jotka eivät olleet koskaan ennen nähneet niin paljon eksoottisten kansojen edustajia kotikonnuillaan.
Juha Vuorela kirjoitti Lagerstedin esitelmästä varsin tarkan selostuksen Pihlajamäki-seuran kotisivuille, josta tämä teksti on siis lainattu. Juttu kannattaa lukea ennen tulevaa tilaisuutta, jotta pääsee paremmin selville siitä, mitä kaikkea linnoitusmateriaalia Pihlajamäestä löytyy.
Pihlajamäen alueella sijaitsi aikanaan kaksi tykkipatteria, joista toinen on edelleen jotenkuten nähtävissä Rapakiventien pohjoispuolella Aarnikanmäkeä vasten. Tien vieressä on kellaria muistuttava tykkimiehistöjen betoninen suojahuone (”korsu”), jonka molemmilla puolilla on ollut kaksi jyrkkää kaaritulta ampuvaa mörssäriä. Tästä eteenpäin Pihlajamäen ala-asteen koululle päin mentäessä samalla puolella tietä on luola, joka on louhittu 1. maailmansodan aikana. Se varustettiin betonisella ulkoseinällä v. 1938, ja oli aktiivisessa käytössä talvi- ja jatkosodan aikana.
Yhden paikalla olleen kuulijan muistojen mukaan siellä sijaitsi tuolloin ammuslataamo. Aarnikanmäellä on hyvin säilyneitä taistelu- ja yhdyshautoja. Eri hautatyypit eroavat Lagerstedtin mukaan siitä, että taisteluhaudoissa on pohjalla toisella sivulla koroke jonka päälle sotilaat ovat voineet nousta ampumaan. Yhdyshaudat taas nimensä mukaisesti yhdistävät eri ampuma-asemat, tähystysasemat ja suojahuoneet yhdeksi suureksi verkostoksi. Aarnikanmäellä on eräs kohde, joka on ainutlaatuinen koko Helsingin maarintaman alueella. Missään muualla ei ole tavattu yhdyshautaa, jonka seinämät on erittäin siististi porrastettu. Lagerstedtin oma näkemys on, että porrastus on tehty haudan kattamista varten. Hauta on nimittäin rinteessä ja avoin vihollisen oletettuun hyökkäyssuuntaan päin.
-Tämä yhdyshauta ja koko Aarnikanmäen linnoituskokonaisuus muiden kulttuuri- ja luontoarvojen kanssa on hyvin vahva peruste sille, että alueella ei tulisi rakentaa taloja, Ulla Artte painottaa.
Pihlajamäen linnoitteet –esitelmä ke 27.1. klo 18 Helsingin Uudessa yhteiskoulussa. Luennoitsijana John Lagerstedt. Järj. Pihlajamäki-Seura.
Teija Loponen