Ensimmäisissä Malmille ajaneissa linja-autoissa oli vain lepattavat tuulisuojat sivuikkunoiden tilalla ja penkit lavan reunoilla. 1930-luvulla autoihin vaihdettiin rekisterikilvet joka vuosi, parillisina käytettiin mustia ja parittomina vuosina valkoisia kilpiä.
Malmin ja sen lähikylien linja-autoilun historia 1920-luvulta eteenpäin on mielenkiintoista luettavaa, etenkin kun tarinoita värittävät valokuvat entisajan kulkuneuvoista, joilla bussiliikennettä harjoitettiin.
Sopivasti joulu alla ilmestynyt Helsinki & Malmi & Maaseutu –teos valottaa Malmin Linja-Auto Oy:n ja Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy:n historiaa. Tekijänä on Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry ja julkaisijana Kustantaja Laaksonen Oulunkylästä. Kirjoittajat Pertti Leinomäki, Kimmo Nylander, Jorma Rajasalo ja Reima Tylli ovat tehneet mielenkiintoisen aikamatkan selvitellen varsin sekavasti toiminutta linja-autoverkostoa, jota alkuun pyöritettiin monen kymmenen yksittäisen autoilijan voimin.
1920-luvun alkupuolella tiedetään jopa noin 30 yksittäisen yrittäjän kuljettaneen malmilaisia Helsinkiin. Ensimmäisten vuosien aikana siihen ei tarvittu mitään lupia, vaan meno oli villiä ja sitä järjesti se, kenellä auto oli. Lupia ryhdyttiin myöntämään 1923 ja alkuun liikenne palveli vain työmatkalaisia, ilta- ja sunnuntailiikennettä ei ollut ollenkaan, yövuoroista puhumattakaan.
Linja-autoreitit kulkivat Malmin kautta Tapaninkylän Elannolle nykyisten Kirkonkyläntien ja Vanhan Tapanilantien risteykseen. Helsingin päässä päätepysäkki oli alkuun Ateneumin edustalla, vuodesta 1932 Rautatientorin Mikonkadun puoleisella sivulla. Tarkkoja aikatauluja ei ollut ja asiakkaista suorastaan taisteltiin.
Yksi varhaisimmista Malmin ja Tapanilan liikenteen aikatauluista löytyy vuodelta 1929.
Aivan ensimmäisten liikennöitsijöiden joukkoon kuului tapanilalainen Fredrik Winqvist, myöh. Virkotie, joka toimi sittemmin Malmin Linja-auton toimitusjohtajana. Hän hankki 1920-luvun alussa T-Fordin pohjalle tehdyn alkeellisen linja-auton, jonka alkuperämallissa oli vanerikori.
Vuonna 1924 Winqvist toi liikenteeseen modernin umpikorilla varustetun REO:n. Pari vuotta myöhemmin Hjalmar Sederholm aloitti liikennöinnin Arabiasta Malmin kautta kautta Helsingin Pitäjän kirkonkylään.
Liikennöinti oli varsin sekamelskaista ja sen järkevöittämiseksi Aleksander Passi, Fredrik Häggblom ja Albert Malmiaro päättivät muodostaa osakeyhtiön, Malmin Linja-Auto Oy:n, johon otettiin halukkaat liikennöitsijät mukaan. Samalla saatiin kilpailukykyä toimintansa aloittanutta Oy Liikenne Ab:tä vastaan. Vilkkain MLA:n linjoista oli Tapanilaan kulkeva reitti. Uuden yhtiön kalusto oli varsin kirjavaa 14-paikkaisista Chevroleteista vähän isompaan Sisuun. 30-luvulla kalustossa oli myös Volvoja, Fordeja ja International.
Ennen sotaa autoihin ilmestyivät rahastajat, joista sota-aikana kuitenkin luovuttiin. Silloin myös iso osa autoista siirtyi armeijan käyttöön.
Sodan jälkeen vasta syksyllä 1940 autot saatiin takaisin liikenteeseen ja samalla ne määrättiin pysähtymään vain virallisilla pysäkeillä. Määräystä ei kuitenkaan otettu ihan aina tosissaan.
Uusi sota synkisti linja-autoliikenteen tilannetta entisestään. Yksi ongelma oli renkaiden saanti. Helpotusta talousongelmiin sen sijaan toivat MLA:n tilausasiakkaat, esimerkiksi työläiskuljetukset tehtaille.
Helsinki & Malmi & Maaseutu –kirjasta löytyy varsin seikkaperäistä tietoa autokoreista, linja-autojen reiteistä ja bussifirmojen kehittymisestä. Kirja on tekijöidensä viimeisin aikaansaannos sarjassa, jossa on esitelty Helsingissä liikennöineitä yksityisiä joukkoliikenneyrityksiä.
Tietopaketista löytyy noin 250 vanhaa valokuvaa ja koviin kansiin sidottuna se on myös mainio lahjaidea niin historiasta, kuin autojenkin historiasta kiinnostuneille.
Kustantaja Laaksosen suositushinta teokselle on 38 euroa.
Teija Loponen