Viikissä käytetään jo tulevaisuuden sähkövarastoa

Siemensin tekninen asiantuntija Henri Makkonen esittelee sähkövarastoa, joka on yksi tulevaisuuden sähköratkaisuista. KUVA PIRJO PIHLAJAMAA

Viikinkaaren ympäristötalossa on alettu pilotoida maailman ensimmäistä digitaalista sähkövarastoa, jolla voi tuottaa energiaa mahdollisimman taloudellisesti omaan käyttöön ja mahdollisesti vielä myydä muille. Siemensin rakentama sähkövarasto löytyy Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen pääkonttorista eli Viikin ympäristötalosta. Sähkövaraston avajaiset olivat perjantaina.
– Digitaalisuus tulee ja tarvitsemme uusia järjestelmiä. Tämä on meille erityisen tärkeä pilotti ja tiedossa on uutta oppimista. Nyt meillä on seitsemän vuotta aikaa kokeilla tätä, kertoo Siemensissä energiayksikköä johtava Jussi Mäntynen.

Mäntynen kiittelee Helsingin kaupungin ympäristökeskusta, joka on ollut valmis uuden kokeiluun ja lähtenyt seitsenvuotiseksi kumppaniksi.
– Sähkövarastoilla on markkinoita. Nyt pitää saada liiketoiminta kannattavaksi. Odotusarvo on, että sähkövaraston hinnat tulevat alaspäin, hän jatkaa.

Viikin sähkövarasto on pilotti, jolle ei ole täsmällistä hintaa. Halpa se ei kuitenkaan ole, joten kotitalouskäyttöön sähkövarastosta tuskin on ainakaan ensimmäisten joukossa, vaan se on isojen kiinteistöjen tulevaisuutta.
Ulkonäöltään sähkövarasto on yhtä kuin kolme vaaleapintaista metallikaappia, jotka ovat täynnä tekniikkaa. Kaapeista ensimmäisessä on konvertteri ja lopputila on täynnä elektroniikkaa, jolla laite on kytketty ympäristötalon verkkoon. Keskimmäisessä on ohjausjärjestelmä ja kolmas kaappi on täytetty litiumakuilla, joita on yhteensä neljätoista.

Sähkövarastoon virtaa aurinkoenergiaa, aina kun sitä on saatavilla. Muulloin kaappi lataa mahdollisimman edullista ja hiilineutraalia virtaa suoraan sähköverkosta.
Tarkoitus on, että sähkövarastoa voidaan hyödyntää ympäristökeskuksessa lataamalla sähköä silloin kun se on halpaa ja käyttämällä varastoa kun hinta on huipussaan. Varaston kautta virtaa energiaa myös talon sähköautojen latauspisteeseen.

Pirjo Pihlajamaa

Edellinen artikkeliItsenäinen Suomi
Seuraava artikkeliLentokentän tienoilla aiotaan rakentaa noin 30 vuotta