Heinäseipäitä tumman taivaan alla, hevosia ratsastajineen, pellonpientareen kukkia ja muita kasveja, tuttuja näkymiä ja symbolisia kuvia Tuomarinkylän miljööstä on nähtävänä Malmitalon aulassa ja parvella.
Joukko taiteilijoita on lähtenyt taiteen keinoin avaamaan päättäjien silmiä Tuomarinkylän kartanon ja sen lähiympäristön luonnon merkityksestä ihmisille ja myös eläimille. Malmitaloon pystytetyllä näyttelyllä halutaan vaikuttaa alueen säästämiseen rakentamiselta.
Tapaninvainiossa pitkään asunut, mutta sittemmin espoolaistunut kuvataiteilija Maaria Märkälä järjesti 2000-luvun alussa Pro Kapteenskanmäki näyttelyn Malmitaloon. Koko Kapteenskanmäkeä ei saatu pelastettua, mutta osa kuitenkin.
Tällä kertaa hän on koonnut taiteilijoita mukaan Pro Tuomarinkylä-näyttelyyn, jolla halutaan säästää Tuomarinkylän Uusipellon maisemat ja luonto, Tuomarinkylän kartano, sen hevostallit ja vinttikoirakeskus umpeen rakentamiselta.
Tuomarinkylän maisemista inspiroituivat Maarian ohella Sari Bremer, Inari Krohn, Aulikki Nukala, Leena Palonen, Johanna Pihlajamaa, Kirsti Puhakka ja Rauni Sipilä, jotka kukin loivat omalla tyylillään Tuomarinkylän ainutlaatuisuutta esiin tuovaa taidetta.
-Maaria soitti minulle ja kysyi lähdenkö taas mukaan. Ilman muuta lähdin, sillä Tuomarinkylä on ainutlaatuinen maalaismaisema, jollaista toista ei Helsingistä löydy. Siellä sijaitsee Suomen vanhin, eli ensimmäinen viljely peltokin, tietää pihlajamäkeläinen taiteilija Kirsti Puhakka.
Kirstin töissä ovat hevoset pääosassa, tosin kauniiseen metsämaisemaan ovat päässeet mukaan myös Tuomarinkylässä asustavat sirot kauriit.
-Luonto tekee hyvää ihmisen mielenterveydelle, se on jopa tärkeämpi mielen parantaja kuin taide, myöntää Maaria Märkälä.
-Senhän huomaa jo siitä, että luonnossa liikkuvat ihmiset ovat iloisempia ja myönteisempiä, toteaa Tuomarinkylässä ahkerasti maalaamassa käynyt Puhakka.
Aulikki Nukala huomasi käydessään Tuomarinkylässä maalaustelineen kanssa kuinka arkoja eläimiä hevoset ovat. Jopa maalausteline ja ihminen sen takana saattoivat seisauttaa hevosen paikoilleen.
-Mitä sitten tekisi rakentaminen, ihmismassat ja autot? Ei täällä silloin enää voisi ratsastaa ollenkaan, Nukala huomauttaa.
Herkkiä kukkatauluja maalannut Nukala kertoo, että sinikelloja on Helsingistä vaikea enää löytää, Tuomarinkylässä niitä vielä kuitenkin on.
Kasveja on näyttelyyn maalannut myös Rauni Sipilä, mutta pelkistetymmin ja työt ovat usein useamman taulun sarjoja, kuten Pellon laidalla I ja II. Hänkin on huolissaan siitä, miten rakentaminen köyhdyttää luontoa.
Leena Palosen maalaama koivikkomaisema on yksi esimerkki niistä näkymistä, jota ulkoilijat eivät haluaisi menettää.
-Metsät ja aukeat tilat ovat yhtä tärkeitä luontokohteita säilyttämisen kannalta. Ne antavat valoa ja varjoa ja tarjoavat elinolosuhteet monille hyönteisille.
Taiteilijat kertovat, että teosten tarkoitus on herättää huomaamaan kulttuurihistoriallisen maiseman kauneus ja ainutlaatuisen kaupunkiluonnon arvo. Alueella on harvinainen lehtikuusimetsä ja kanahaukka on pesinyt maisemissa jo kahdeksan vuoden ajan. Viime vuosina alueelle on ilmestynyt myös neljä kaurista.
-Kaupunkipuistoalueiden tyypillisten eläinten kuten rusakot ja oravat lisäksi alueelta on löydetty aivan oma kärpäslajinsa, leppälattari ja myös lepakot kuuluvat alueen eläimistöön ja asukkaat ovat näistä harvinaisuuksista todella ylpeitä. Muissa kaupungeissa osataan luontoa säilyttää, miksi ihmeessä Helsinki pitäisi rakentaa täyteen, Puhakka ja muut taiteilijat kummastelevat.
Pro Helsinkiluonto 19.8. – 12.9. Malmitalo aula ja parvi. Taidenäyttely kulttuurimaiseman ja luonnonihmeiden suojelun puolesta.
Teija Loponen
