9:nnen luokan päätteeksi luokkani lähti leirikouluun Islantiin. Islanti oli monin tavoin erilainen maa kuin Suomi, mutta yhtäläisyyksiäkin oli muutamia.
Lentokoneemme laskeutuessa Islannin Keflavikin lentokentälle oli ensivaikutelma Islannin luonnosta melko karu. Lähistöllä ei kasvanut yhtäkään sammalta korkeampaa kasvia ja joka puolella oli valtavasti kiviä. Sen sijaan kauempana siinsi upeita vuoristoja. Vasta Reykjavikistä löytyivät ensimmäiset puut, nekin tosin olivat ihmisen istuttamia.
Leirikoulun aikana teimme kaikenlaista kivaa. Kävimme koskenlaskussa, valassafarilla, nähtävyyskierroksilla ja paikallisessa koulussa. Niistä päällimmäisenä jäivät mieleen upeat geysirit ja koskenlaskut. Oli mahtavaa nähdä omin silmin jotain sellaista, mitä Suomessa ei ole. Geysirit olivat yksi niistä.
Islannissa oli monia asioita, jotka olivat Suomeen verrattuna ihan hassuja. Kun menimme ensimmäisen kerran kauppaan, hintalaput hätkähdyttivät. Halvin tuote taisi olla yli sata kruunua. Lisäksi pankkiautomaatista sai tuhannen kruunun seteleitä. Ennen kuin meni kauppaan, oli vielä rikas olo. Kaupassa käynnin jälkeen lompakko tyhjeni.
Islannin kieli oli jotain sellaista, jota ei millään voinut ymmärtää. Olisi voinut kuvitella, että se muistuttaa ruotsin kieltä, mutta en kyllä huomannut juuri mitään yhtäläisyyksiä. Kun kävimme vierailulla paikallisessa koulussa, kielen lisäksi hassua oli se, että moni oppilaista tuntui inhoavan kalaa. Varmaan Islannissa kalaa on niin paljon, että siihen kyllästyy. Itse rakastan kalaa.
Koulussa pääsimme kouluruoan lisäksi tutustumaan myös oppilaisiin ja oppiaineisiin. Koulussa pystyi opiskelemaan esimerkiksi tanskaa, jota Suomessa harvemmin opiskellaan. Kuitenkin Islannissa ei opiskella joitakin kieliä, joita taas Suomessa opiskellaan.
Islannin matka alkoi olla jo lopussa pian kouluvierailun jälkeen. Leirikoulu oli hauska ja opettavainen. Islannin sää tuli ainakin tutuksi. Onneksi pitkät vesisateet eivät haitanneet ohjelmaa. Aikaero, joka oli kolme tuntia, oli todella mielenkiintoinen kokemus. Aamulla olisi mielellään herännyt aiemmin ja jo reilusti ennen ruoka-aikaa tuli nälkä. Oli se kyllä huippumatka!
Pinja Ylhävuori