Meritaimenten ja raskasmetallien Longinoja

Longinojaan kuuluva Fallkullan suora on kunnostettu ihmiskäsin. Nykyään suora saa muokkautua luonnon haluamalla tavalla. KUVA KATJA PELLIKKA

Meritaimenten kodiksi kunnostetun Longinojan ekologinen tila on tyydyttävä. Purovesi on moneen muuhun puroon verrattuna kirkasta. Veden laatua himmentää kuitenkin yläjuoksulta veteen ajautuvat monet raskasmetallit.

Longinoja on yksi suurimmista ja merkittävimmistä Helsingin puroista. Sitä on kunnostettu 2000-luvun alkupuolelta lähtien suoristamalla, putkittamalla ja siirtämällä.

Puroa ovat kunnostaneet Virtavesien hoitoyhdistys ja Suomen kalastusmatkailun edistämisseura. Lisäksi Helsingin kaupungin rakennusvirasto ja Suomen ympäristökeskus ovat olleet mukana laajemmissa kunnostuksissa.

– Uoman eroosiota on pyritty vähentämään ja puroon on rakennettu taimelle sopivia kutusoraikkoja ja poikasalueita, kertoo tutkija Katja Pellikka ympäristökeskuksesta.

Hän on ollut mukana Jaana Kuisman ja Laura Virtasen kanssa tekemässä ympäristökeskuksen julkaisemaa tuoretta selvitystä nimeltä Longinojan vedenlaatu ja ekologinen tila.

Veden elämästä julkaisu kertoo, että Longinojan lähdeperäinen, viileä vesi soveltuu erittäin uhanalaiselle taimenelle. Puron alkuperäinen taimenkanta on hävinnyt, mutta puroon on saatu kotiutettua Vantaanjoesta nouseva meritaimen. Lisäksi purossa elää runsaasti taimenen poikasille tärkeitä saalislajeja, kuten purokatkoja ja kolmipiikkejä.

Longinojan vesi on moneen muuhun Helsingin puroon verrattuna kirkasta ja veden fosforipitoisuus on melko matala.Puroille tyypilliseen tapaan veden hygieeninen laatu vaihtelee paljon. Ajoittain havaitut suuret bakteeripitoisuudet ovat viitanneet satunnaisiin jätevesipäästöihin.

Longinojan merkittävin sivuoja on Malmin pienlentokentän suunnalta laskeva Lentokentänoja. Sen virtaama on pohjavesivalunnan vuoksi suuri ja varsin tasainen läpi vuoden. Vuosina 2010–2011 Lentokentänojan typpikuorma vastasi 30–50 prosenttia pääuoman typpikuormasta ja 15–60 prosenttia fosforikuormasta.

Lentokentänojalla ei kuitenkaan ole kaikki hyvin. Sen sedimentissä lyijyn, nikkelin, sinkin, kuparin, kadmiumin ja arseenin pitoisuus oli korkeampi kuin Longinojan latvoilla tai pääuomassa. PAH- ja PCB-yhdiste- sekä torjunta-ainepitoisuudet olivat sentään pieniä.

Tattarisuon pienteollisuusalueella Longinojaan laskevasta Tattarisuonojasta löytyi myös sanomista. Siitä ja Longinojasta mitattiin korkeita öljyhiilivetyjakeiden pitoisuuksia.Myös orgaanisten tinayhdisteiden summapitoisuus oli korkein valuma-alueen latvoilla ja laski alavirtaa kohti.

Haitallisimman organotinayhdisteen, tributyylitinan, pitoisuus oli suurin Lentokentänojassa, mutta sedimentti oli myös muilla näytepaikoilla mahdollisesti pilaantunutta.

Pirjo Pihlajamaa