Taidekurssille lähtö voi tuntua vaikealta, mutta kun mukaan pääsee, ei suostu enää lopettamaan. Näin vakuuttavat Galleria viileä punaisen maalarikurssilaiset, joiden töitä on parhaillaan esillä gallerian 10-vuotisnäyttelyssä.
Tapanilalaisgallerian seinillä roikkuu ennätysmäärä maalauksia. Vaikka aiheet ovat erilaisia, ne istuvat kauniisti yhteen.
Keravalainen Markku Luoma-aho ei ollut harrastanut lainkaan piirtämistä tai maalaamista vielä kahdeksan vuotta sitten. Silloin tyttäret ostivat eläkkeelle jäävälle isälleen yllätykseksi lahjakortin taidekurssille.
-Koukkuun jäin heti, syinä hyvä harrastus, hyvä porukka ja hyvä opetus. Kahdeksassa vuodessa on töitä syntynyt jo oman kellarigallerian seinät täyteen, mies kertoilee.
-Tutussa seurassa on kiva maalata, kaikki kannustavat toisiaan. Ja galleristi Päivi Uljas ohjaa meitä rennolla otteella, antaen tukea, mutta myös vapautta tehdä miten haluaa, ryhmänsä ainoa mies toteaa.
Ritva Kortesalmi on hänkin jo pitkän linjan harrastaja, tapanilalaisgalleriassa hän on maalannut jo seitsemisen vuotta. Tapulikaupungissa asuva Ritva innostui mukaan nähtyään kursseista ilmoituksen, lapsena harrastettu piirtely alkoi jälleen kiehtoa.
-Vuorotyötä tekevänä olen joutunut jonkun kerran vaihtamaan ryhmää, onneksi täällä on maanantai-, keskiviikko- ja torstai-maalareiden ryhmät, Ritva kiittelee.
Aivan ensimmäisiin oppilaisiin lukeutuva Raija Sarparanta saapuu galleriaan Heikinlaaksosta.
-Näin silloin K-kaupassa ilmoituksen ja soitin Päiville. Hän kuulosti niin mukavalta ja kannustavalta puhelimessa, että uskalsin lähteä mukaan. Vaikka vuosia on jo vierähtänyt, aina riittää uutta opittavaa. Ja jos haluaa välillä vaihtelua, voi osallistua erilaisten teemojen viikonloppukursseille, Raija valistaa.
Galleria viileä punaisen kolmella eri maalarikurssilla valtaosa opiskelijoista on naisia. Maanantaikurssille on kuitenkin osunut peräti kolme miestä. Yksi heistä on ammatiltaan maalari-artesaani Antti Puumanen.
-Täällä yhdellä kurssilla opettava Eeva Kokki oli kultausopettajani opiskellessani. Kerran kävelin tästä ohi ja huomasin Eevan galleriassa vetämässä kurssia. Ajattelin, että ei voi olla totta! Jos Eeva kerran opettaa täällä, niin haluan kyllä mukaan. Ja olen ollut tosi tyytyväinen. Maalatessa oppii paljon sellaistakin, jota voin hyödyntää työssäni. Olen ollut mukana myös monilla viikonloppukursseilla, joissa on oppinut erilaisia tekniikoita, tai käytetty normaalikurssista poikkeavia työvälineitä, kiittelee Antti Puumanen laveasti kursseja.
Yhtä tyytyväinen on tikkurilalainen Pirkko Juola, jonka ainoa parannustoive olisi sää. Hän kun fillaroi Tapanilaan Tikkurilasta, saisi sää kurssi-päivinä olla leppeä ja kuiva.
-Vuodesta 2007 olen käynyt täällä. Harrastan taiteenopiskelua enemmänkin, esimerkiksi erilaisilla kesäkursseilla. Olin todella iloinen, kun Päivi soitti ja kertoi, että nyt olisi minulle kurssipaikka vapaana. Käyn täällä toisinaan myös viikonloppukursseilla. Ja erityisen hienoa on, että täältä saa myös tarvikkeet paikan päältä, ei tarvitse lähteä mihinkään muualle hankintoja tekemään, Juola huomauttaa.
Valtaosa kurssilaisista on jo pitkään ollut mukana ja näyttelyssä on heiltä useampiakin töitä esillä. Seinältä löytyy myös Anne Littusen Kohtaaminen, joka on noviisimaalarin ensimmäinen valmis työ.
-Tulin mukaan vasta muutama kuukausi sitten, tammikuussa. Olin kyllä entisessä ammatissani tekemisissä värien kanssa, mutta nyt kaipasin jotain käsillä tekemistä. Eräs tuttu ehdotti minulle maalauskurssille lähtöä ja tulin tänne tietämättä mitään mistään. En osannut odottaa mitään, mutta joka kerran lähden yhtä yllättyneenä pois. Aina on jotain uutta ja erilaista. On upeaa päästä itse tekemään ja saada siihen oppia. Toisten antama kannustus on aivan hellyttävää, he luovat uskoa osaamiseen, kuvailee Anne Littunen.
Littunen hämmästelee muiden lailla, miten erilaisia maalauksia kurssilaiset ovat samoista aiheista tehneet. Galleria viileä punaisen juhlavuoden kunniaksi kurssilaisten piti toteuttaa aiheita, joihin liittyi vaaleanpunainen tai pinkki väri. Väri näkyy paitsi taulujen yksityiskohdissa, myös muutamissa nimissä, kuten Puumalaisen Pink Caddy, tai Sari Iivarisen Pinkit pelikaanit.
Kurssilaiset valitsivat yhdessä näyttelyyn tulevia töitä ja viime käden karsinnan tekivät opettajat.
-Ripustus kesti peräti kahdeksan tuntia, joka on kyllä ennätys, kertoo Päivi Uljas.
Hän ja Eeva Kokki ripustivat lopulta seinille yhteensä 52 työtä, lisäksi ikkunassa on esillä muutama maalaus.
Vaikka työt ovat tekijöilleen rakkaita, ollaan niistä valmiita luopumaankin, jos ostaja löytyy.
-Sehän on kunnia, jos joku rakastuu maalaukseen niin, että haluaa sen omakseen. Eikä sitä kokonaan menetä, kyllä jokainen työ jättää muiston tekijälleen, tuumivat kurssilaiset.
Teija Loponen