Tero Tuomisto vie ratsusotilaan jäljille

Pukinmäen kartano on Tero Tuomiston aiheena Vantaa-Seuran julkaisemassa Helsingin pitäjä –sarjan uusimmassa julkaisussa. KUVA TEIJA LOPONEN

Pukinmäen Niilo ja Kulon perheen arki tulevat tutuiksi Tero Tuomiston Pukinmäen ja etenkin sen kartanon historiaa valottavassa tekstissä.

Vastajulkaistussa Helsingin pitäjä Helsinge 2015 –kirjassa pukinmäkeläinen historioitsija Tero Tuomisto kertoo Pukinmäen kartanon vaiheista parikymmenen kuvitetun sivun verran.

Pukinmäessä ja sen jokilaaksossa on asutusta ollut jo vuosisatoja.

Varhaisin Pukinmäkeä ja Bockin nimellä tunnettua taloa koskeva asiakirjatieto löytyy elokuulta 1435. Silloin Niilo Pietarinpoika Pukinmäestä sai Ruotsin piispa Olavin kirjoittamalla kirjeellä verovapauden ja rälssin kiitoksena osallistumisestaan hevosella ja haarniskalla valtakunnan sotatoimiin. Tuomisto valottaa hivenen rälssimiesten tehtäviä ja varustuksia.

Oman kappaleensa saa Pukinmäki-nimen synty ja sen pohdinta. Vanhoissa asiakirjoissa esiintyy varsin monia nimiversioita ja arvioita siitä, mistä nimi Pukinmäki on voinut saada alkunsa. Artikkelin pääosassa on kuitenkin Pukinmäen kartano ja sen vaiheet aina nykypäivään saakka. Kartanon maita viljeltiin ahkerasti ja kartanolla oli 1720-luvulla kaksi torppaa. Hyvinä vuosina viljasadosta ja maidontuotannosta riitti myytävääkin, katovuodet ja kulkutaudit taas aiheuttivat omia ongelmiaan.

Bockin suvun köyhtyessä Boxbackan kartano siirtyi vähitellen muiden omistukseen.

Kartanon tilanne koheni, kun se siirtyi 1876 malmilaisen ratsutilallisen Konstantin Bergströmin omistukseen. Hänen aikanaan rakennettiin edelleen paikoillaan oleva puolitoistakerroksinen päärakennus. Suomen ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui 1860-luvun alussa, ja kartanon maille avattiin anomuksesta paikkakunnan ensimmäinen rautatiepysäkki. Se oli kuitenkin käytössä vain kesäaikaan.

Monien vaiheiden jälkeen vuonna kartano siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen. Pukinmäki siirtyi Helsingin pitäjästä osaksi Helsinkiä suuren alueliitoksen aikaan 1946. 1950-luvulla kartanossa asui muutamia perheitä kaupungin vuokralaisina. Kulon perheen historiasta kartanon asukkaina kirjassa kerrotaan monin kuvin.

Kartanon säilyminen varmistui kuitenkin vasta vuonna 1994, jolloin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen päätti suojella sen ja antaa rakennukset paikkakuntalaisten yhteiseen käyttöön. Peruskorjausten jälkeen kartanolta saatiin tilat muun muassa päiväkodille ja salitila vuokrattavaksi erilaisiin juhliin.

Helsingin pitäjä 2015 Helsinge on Vantaa-Seuran julkaisu. Julkaisu on ilmestynyt vuodesta 1963 alkaen ja vuosikirjana vuodesta 1980 lähtien. Julkaisulla on iso toimituskunta ja lukuisia kirjoittajia. Julkaisun pääsisältö kohdistuu nykyisen Vantaan alueeseen. Julkaisua myy Vantaa-Seura, jolta on saatavissa myös sarjan aiempia osia.

Teija Loponen

Edellinen artikkeliMathias Rust on jäsen numero 3054
Seuraava artikkeliMummokuusen kaverit katosivat