Malmin sairaalan yli satavuotisen historian aikana on myös laboratorion väki on elänyt melkoisissa muutoksissa.
Vuonna 1930 valmistui Helsingin maalaiskunnan kunnanvaltuuston toimesta uusi ajanmukainen 3-kerroksinen tiilinen sairaalarakennus, jossa oli myös pieni laboratorio. Henkilökuntaa siellä oli vain muutama ihminen. Vuosikymmenet ovat kasvattaneet sairaalaa ja laboratorion henkilökuntaa.
-Ajat ovat muuttuneet valtavasti. Esimerkiksi vuonna 1988 kun tulin tänne laboratorioon, ei veriviljelyjä juuri tehty. Ja jos tehtiinkin, se oli iso työ, potilaalle laitettiin steriloidut kääreet käteen, lämmitettiin putkilot ja tehtiin monta eri työvaihetta. Kaikki oli käsityötä. Nykyään veriviljelyt ovat päivittäistä rutiinia ja hoituvat pitkälti koneiden avulla, kertoo osastonhoitaja Eine Mattsson.
Pauliina Naala siirtyi Malmille Kivelän sairaalasta reumaosaston mukana.
-Silloin oli kova pula laboratorion väestä, sillä talossa toimi kirurginen osasto, verikeskus ja reuma. Ne kaikki työllistivät paljon, Naala valaisee, esitellen ”pipetointilihasta”, joka syntyi jatkuvasta näytteiden pipetoinnista.
Parhaimmillaan Malmin sairaalassa työskenteli jopa viitisenkymmentä henkeä laboratoriossa, nyt heitä on 31.
-Alkuun laboratorio toimi vain päiväsaikaan. Sitten iltavuoro jatkui ensin kello kahdeksaan ja myöhemmin iltakymmeneen. Nykyäänhän laboratorio on auki 24/7, sillä päivystys ja muut osastot tarvitsevat palveluita ympäri vuorokauden.
Organisaatiouudistuksiakin on ollut useita, kaupunginsairaala vaihtui vuonna -99 HYKS:n alle ja vuodesta 2001 laboratorio on ollut osa HUS:ia.
-Silti me tunnemme yhä olevamme Malmin sairaalan väkeä, naiset tuumivat.
Eine Mattsson tuli aikanaan Malmin sairaalaan kesätyöntekijäksi. Vuodeosastolla työskennellessään hän totesi, ettei sairaanhoitajan työ sittenkään ole hänen juttunsa. Kansliassa työskentely ei sekään saanut häntä syttymään, mutta sitten kirurgisen päivystyksessä avustaessa lääkärien työ tuntui houkuttelevalta.
-Seuraavaksi työskentelin labrassa osastosihteerinä kaksi vuotta ja siellä eräs hoitajista suositteli minulle laboratorionhoitajakoulua. Kävin sen ja tulin suoraan taas tänne. Minua kehotettiin heti hakemaan avoinna olevaa virkaa, kun muita hakijoita ei ollut. Välillä kävin erikoistumassa, -80-luvun lopulla minusta tuli apulaisosastonhoitaja ja sittemmin osastonhoitaja. Eli kesätyöt ovat jatkuneet varsin kauan, Eine naurahtaa.
Pauliina Naala kertoo olevansa ikään kuin aina vain kolmen kuukauden sijaisuutta hoitamassa, vaikka vuosia onkin vierähtänyt jo useampi kymmen samalla alalla.
-Lukiossa olin kiinnostunut kemiasta ja matematiikasta ja siksi hain laboratorionhoitajaksi tietämättä itse työstä mitään. Valmistuessani vuonna -88 sanoin, että näihin töihin en jää, mutta samalla ryhdyin tekemään keikkaa kotikaupungissani Järvenpäässä. Hain kolme kertaa Teatterikorkeakouluun, mutta en päässyt. Niinpä otin uuden sijaisuuden äitiyslomien jälkeen kolmeksi kuukaudeksi vuonna -92 ja sillä tiellä olen yhä, Pauliina kertoo.
Näyttelemistä hän ei kuitenkaan unohtanut, siitä tuli rakas harrastus Järvenpään teatterissa.
-Yksi haastavimmista ja antoisimmista rooleista oli Kuka pelkää Virginia Woolfia pääosa.
-Me kävimme työporukalla sitäkin katsomassa. Pauliina oli todella hyvä, Eine huomauttaa.
Pauliina Naala toimii myös Järvenpään valtuutettuna ja on kaupunginhallituksen varajäsen.
Malmin uudessa sairaalassa laboratorion väki kiittelee sitä, että nykyisissä potilashuoneissa näytteiden otto on helppoa, kun kärryt saa aivan viereen. Ei tarvitse enää tehdä akrobaattisia temppuja näytteiden otosta selvitäkseen.
-Aamukierrokselle lähdetään seitsemältä ja näytteitä otetaan 100-150 potilaalta joka aamu. Siksi laboratoriopalvelut aukeavat asiakkaille vasta kahdeksalta, seitsemän ja kahdeksan väli on vain ajanvarauspotilaille, osastonhoitaja Eine Mattsson muistuttaa.
Vaikka automatisointi on nopeuttanut työntekoa, vie laadunvalvonta paljon aikaa.
-Näytteet on otettava oikein, tutkittava oikein ja säilytettävä oikein. Ja vaikka potilaista tuntuu välillä turhauttavalta, että kysymme aina nimen ja sosiaaliturvatunnuksen, on se äärettömän tärkeää. Tämä on oikeastaan vähän sellaista nipottajille sopivaa työtä, naiset nauravat.
Toisaalta laboratorionhoitajat ovat myös se ryhmä, jonka kaikki sairaalassa tuntevat.
-Potilaat uskaltavat helpommin kysyä meiltä, miksi näyte otetaan tai mitä sillä tutkitaan. Mitään tuloksia tai diagnooseja me emme anna, Mattsson painottaa.
-Me kun olemme ihan siinä potilaan iholla, keskittyen sen näytteenoton ajan vain kyseiseen ihmiseen, niin meihin on helppo ottaa kontaktia, Naala arvelee.
Malmin sairaalan uusi laboratorio on ollut todella suosittu avauksestaan saakka. Heti ensimmäisenä aamuna oli 50 ihmistä jonossa.
-Asukkaiden on kuitenkin hyvä muistaa, että voivat käydä missä tahansa HUS:in laboratoriossa, vaikka siinä lähellä työpaikkaansa. Ja Kampin laboratorio on avoinna lisäksi iltaisin ja lauantaisin, osastonhoitaja Mattsson muistuttaa.
Teija Loponen
