Itsenäisyyttä kunnioittaen

Päätoimittaja Teija Loponen

Suomesta tuli itsenäinen eduskunnan hyväksyttyä itsenäisyysjulistuksen tiukan äänestyksen jälkeen 6. joulukuuta 1917. Tuon Venäjän hallinnosta vapautumisen jälkeen on syntynyt lukuisia perinteitä viettää itsenäisyyspäivää. Yksi jo vähän hiipuvista perinteistä on kahden kynttilän sytyttäminen ikkunalle. Sen suosiota on syönyt sähkökynttelikköjen yleisyys ja aitojen kynttilöiden aiheuttama palovaara. Lipunnostotilaisuuksia vietetään yhä jopa kaupunginosittain, täällä meillä päin kaikki halukkaat pääsevät seuraamaan sinivalkoisen lipun kohoamista salkoon Maamme-laulun säestyksellä Puistolassa ja Pukinmäessä. Juhlatilaisuuksia puheineen järjestetään esimerkiksi Malmitalossa.

Kotona itsenäisyyspäivää viettävät seuraavat yleensä presidentin järjestämää kutsuvierasjuhlaa televisiosta. Toinen perinteinen televisiosta katsottava itsenäisyyspäivän ohjelma on Tuntematon sotilas. Tuosta Väinö Linnan 60 vuotta sitten kirjoittamasta teoksesta on Yleisradio vuodesta 2000 lähtien näyttänyt itsenäisyyspäivänä Edvin Laineen vuonna 1955 ohjaaman elokuvan. Nuo konekiväärikomppanian kokemukset jatkosodassa tuovat yhä elossa oleville veteraaneille elävästi sodan muistot mieleen. Muistoja on herättänyt myös se, että Talvisodan syttymisestä tuli kuluneeksi marraskuun lopussa 75 vuotta. Itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluukin oleellisesti seppeleiden lasku sankarihaudoille, sekä juhlajumalanpalvelus, kunniamerkkien jako ja puolustusvoimien paraatit. Kaikilla on sama tavoite, kunnioittaa Suomen itsenäisyyttä ja sen aikaansaaneita ihmisiä.

Epävakaa tilanne maailmalla tuntuu innostavan ihmisiä viettämään itsenäisyyspäivää enemmän kuin ennen. Ravintoloissa järjestetään teemallisia illanviettoja ja ihmiset kutsuvat tuttujaan kyläilemään. Syksyn ylioppilasjuhlia vietetään monissa kodeissa lauantaina sinivalkoisin tunnelmin. Syksyn pimein aika kaipaakin jotain piristystä, sillä jouluun on vielä jokunen viikko aikaa. Juuri joulun alla, 21.12., koittaa talvipäivän seisaus, jolloin päivän kesto Helsingissä on alle 6 tuntia. Siitä sitten päivät alkavat hiljalleen pidetä, noin kuusi minuuttia vuorokaudessa. Päivän pidentymistä odotellessa voi viritellä pihoille ja parvekkeille tuikkuja tuomaan valoa.

Päätoimittaja Teija Loponen