-Malmin sairaala on meidän kotimme. On ihanaa päästä taas tutuille kulmille ja herättämään eloon Malmin henki, joka on ollut vähän hukassa ollessamme evakossa Mariassa, kertovat Malmin sairaalan työntekijät.
Malmin sairaalassa ja päivystyksessä työskennelleet ja evakossa olleet odottavat jo innolla uuden sairaalan avautumista.
-Me viihdyimme Malmilla ennenkin, mutta nyt sekä henkilökunnan, että potilaiden viihtyvyyteen on huomattavasti paremmat edellytykset jo aivan wc- ja suihkutiloista lähtien, kiittelevät työntekijät.
Malmilla on kautta vuosikymmenten ollut tiivis ja hyvä yhteishenki ja esimerkiksi sairaalaväen pitämät henkilökuntajuhlat ovat aina olleet aivan omaa luokkaansa. Siellä kaikki ovat olleet samaa porukkaa, lääkärit, hoitajat ja muu henkilökunta, ilman turhia nokkimisjärjestyksiä.
-Malmin henkeä me olemme Mariassa kaivanneet. Ja vaikka laboratoriopuoli kuuluu nykyään HUSLAB:iin, me koemme edelleen olevamme sitä Malmin porukkaa, kertoo laboratoriohoitaja Pauliina Naala.
Naala muistuttaa, että uuden laboratorion näytteenotto aukeaa vasta joulukuun alussa, ei samaan aikaan muun sairaalan kanssa.
Malmin sairaalan lääkintävahtimestari Keijo Saarinen on työskennellyt jo muutaman kuukauden Malmilla laittaen paikkoja kuntoon ennen muuttoa.
-Mariasta ei takaisin tuoda juuri mitään. Malmilla kaikki on uutta. Siksi muutto näin päin on huomattavasti helpompi. Toisaalta kaikki se uusi välineistö ja tarvikkeet on täytynyt muistaa tilata ja miettiä myös paljonko mitäkin tarvitaan.
Saarinen oli aikanaan nuorena miehenä sairaalan yhteydessä vapaaehtoistöissä.
-Meillä oli sairaalan pommisuojassa hyvät tilat SPR:n ensiapuryhmän toiminnalle ja harjoituksille. Sitä kautta innostuin vaihtamaan alaa ja tulin vuonna 1994 tuttuun taloon lääkintävahtimestariksi. On muuten hieno juttu, että tuo Matin vuonna 1963 tuohon pääsisäänkäynnin edustalle istuttama koivu on yhä hengissä. Hän pelasti sen jostain jorpakosta ja päätti, että tuossa sairaalan pihalla on sille hyvä paikka. Hienoa, että säilyi uudisrakentamisenkin aikana, Keijo Saarinen tuumailee.
Heti perään hän toteaa, ettei ihmettelisi, vaikka Matti sen jonain päivänä siitä päättäisi itse kaataa ja viedä polttopuiksi.
Toimistosihteerinä toimivalla Tuuli Liljalla on Keijoakin pidempi historia Malmilla.
-Aloitin täällä kesätöissä vuonna 1988, toisessa polvessa, kuten moni muukin meistä nykyisistä työntekijöistä. Sain töitä lähettinä ja se olikin aika rankka homma. Minä nimittäin en kestä verta, enkä oikein pidä sairaaloista. Jouduin kuljettamaan leikkaussaleista veripusseja pois samoin kuin pusseihin laitettuja umpisuolen pätkiä tutkittavaksi. Hyvä etten pyörtynyt kesken työpäivien, Tuuli Lilja kuvailee.
Lilja odottaa muiden lailla innolla takaisin Malmille pääsyä.
-Nyt minulla menee työmatkoihin pari tuntia päivässä, Malmille vain parikymmentä minuuttia, hän kuvailee.
Työmatkan pituudella on monille suuri merkitys. Kun matkaan kuluva aika lyhenee, on intoa taas osallistua erilaisiin henkilökuntakerhoihin.
-Olettaen, että joku niitä alkaa taas pitämään. Meillähän on ollut täällä paljon erilaisia toimintakerhoja, mutta kaikkien vetäjät ovat vapaaehtoisia työntekijöitämme, muistuttaa perushoitaja Hannele Salminen.
-Minä olen niitä harvoja, jotka saivat suoraan viran. Vuonna -86 oli nimittäin pakko ottaa perushoitaja urologiselle, kertoo Salminen.
Hannele Salminen on kyllä välillä käynyt oppimassa uutta Mariassa ja Hartmanissa, mutta aina palannut juurilleen.
Malmille paluu sai muun muassa Leena Eklundin, Anu Kontulan, Tuuli Liljan, Pauliina Naalan, Johanna Nummilan, Keijo Saarisen, Hannele Salmisen ja Marianne Särkiluodon muistelemaan monenlaisia tapahtumia työsuhteidensa alkuajoilta. Niihin liittyy muistoja itse sairaalasta, sen henkilökunnasta ja myös parisuhteiden muodostumisesta sairaalahenkilökunnan kesken.
Näistä muistoista ja Malmin sairaalan yli satavuotisesta historiasta tulemme kertomaan juttusarjassa, jonka ensimmäinen osa tämä oli.
Teija Loponen
