Etusivu Pääkirjoitus

teija loponen

Tänään vietetään ystävänpäivää. Se on saanut USA:sta turhaan rakastavaisten päivän leiman, mikä hämmentää todellista ystävän ja ystävyyden merkitystä. Hyvät ihmissuhteet ovat tärkeitä, ystävät vielä tärkeämpiä. Ystävät koetaan merkittäväksi voimavaraksi ja heillä on todettu olevan vaikutusta jopa hyvinvoinnille ja mielenterveydelle. Etenkin nuorten kohdalla ystävyyssuhteissa opetellaan taitoja, jotka ovat tärkeitä muissakin ihmissuhteissa. Niitä ovat luottamus toiseen ja ristiriitojen ratkaiseminen sekä toisen huomioiminen, kannustaminen ja tukeminen. Senkin oppii, että ystävyyssuhteista on myös pidettävä huolta. Yhteydenpitoa ei voi jättää yksipuoliseksi.

Jokaisella ihmisellä pitäisi olla vähintäänkin yksi hyvä ystävä, jolle voi kertoa iloistaan ja murheistaan ja jolta saa tukea ja apua tarvittaessa. Valitettavan moni ihminen kokee kuitenkin olevansa yksin, jo varsin nuorena. On äärimmäisen tärkeää, että aivan pienestä pitäen lapsille korostetaan ystävyyden merkitystä ja kaveruuden tärkeyttä. Jopa päiväkodeissa saatetaan joku lapsi jättää jostain syystä kaveripiirin ulkopuolelle, ilman leikkikaveria. Jos siihen ei kiinnitetä aikuisten puolelta huomiota, voi käydä niin, että lapsi kuvittelee olevansa muita huonompi, eikä enää edes yritä luoda ystävyyssuhteita.

Ikäihmisille ystäviä ja juttuseuraa välittävät monet eri vapaaehtoisjärjestöt. Usein vapaaehtoiseksi ystäväksi ryhtynyt kertoo tuon järjestetyn ystävyyden muuttuneen varsin pian todelliseksi ystävyydeksi, joka jatkuu vuosikausia. Ystävyyden yksi määritelmä on se, että molemmat osapuolet sekä antavat, että saavat. Ystävyys ei voi olla toisesta hyötymistä. Aito ystävyys myös kestää kolhuja ja etäisyyksiä. Monella ystävyyssuhteet kärsivät työelämän ja perheen viedessä ajan. Jotain ystävyyssuhteiden eteen kannattaa kuitenkin kiireenkin keskellä tehdä, ettei sitten kodin tyhjetessä tenavista huomaa ystävienkin kadonneen. Silloin olisi elämä ankeaa. Omakohtainen kokemukseni on, että ystävät ovat elämän kantava voima, piristys kiireen keskellä.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Keskuskauppakamarin mukaan Suomen väestöstä käy työssä alle puolet, 15–64-vuotiaista vain 70 prosenttia. Keskuskauppakamarin mukaan työllisyysasteen nostaminen lähivuosina tulisi asettaa Suomen keskeisimmäksi tavoitteeksi. Viimeisen 30 vuoden aikana väestö on kasvanut yli puolella miljoonalla henkilöllä, mutta työllisten määrä ei ole kasvanut lainkaan, se on jopa supistunut. Moni työtön tuskailee, ettei löydä ammattitaitonsa mukaista työtä, samaan aikaan TE-keskukset kertovat runsaista vapaista työpaikoista. Työntekijät ja työn tarjoajat eivät kohtaa ja moni ammatti on jo tyystin kadonnut.

Malmilla aikoinaan sijainnut työvoimatoimisto oli monessa asiassa edellä muita. Sieltä jalkauduttiin omalle toiminta-alueelle kartoittamaan paikallisten yritysten mahdollisuutta palkata lisäväkeä, siellä järjestettiin rektytilaisuuksia, joissa työnantajat ja työtä hakevat kohtasivat toisiaan ja kehiteltiin ideoita, miten työnhakijat helpoimmin voisivat työllistyä. Olisi mielenkiintoista tietää, onko Koillis-Helsingin alueen työllisyystilanne TE-keskusten yhdistämisen jälkeen parantunut vai heikentynyt. Ja millainen tilanne olisi, jos paikallisia työnhakijoita edelleen palveltaisiin henkilökohtaisesti ja kotikulmilla. Ei siis pääosin sähköisesti.

Tammikuussa julkistettiin, että joka seitsemäs helsinkiläinen on ulkomaalaistaustainen. Helsingissä asui vuoden 2017 alussa 94 888 ulkomaalaistaustaista henkilöä, mikä oli 14,9 prosenttia kaupungin koko väestöstä. Tuo määrä vastaa aika lailla Koillisen asukaslukua. Heistä 17 prosenttia oli syntynyt Suomessa. Helsingin kaikista työllisistä ulkomaalaistaustaisia oli joka kymmenes. Vaillinaisen kielitaidon vuoksi moni kotimaassaan pitkälle opiskellut joutuu tekemään täällä muuta kuin koulutuksensa mukaista työtä. Moni päätyy yrittäjäksi. Täällä Malmin kulmillakin on lukuisa määrä ulkomaalaistaustaisten pyörittämiä ruokapaikkoja, kauppoja sekä parturiliikkeitä. Yrittäjyys ei kuitenkaan saisi olla kenellekään ainoa tapa työllistyä.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Presidentinvaalit ovat ohitse. Suomen johdossa jatkaa Sauli Niinistö, joka on jo presidenttinä osoittanut taitonsa luovia ulkopolitiikassa Suomen etujen mukaisesti. Hän on myös kantanut yhteiskuntavastuuta muun muassa luopuen osasta palkastaan ja osoittanut siten, että päättäjänä hän ei katso vain omaa napaansa. Niinistön huoli nuorison tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista sekä myös näyttö siitä, että omien tulojen kasvattaminen ei ole tärkein asia, ovat tehneet moniin vaikutuksen. Se näkyi vaalituloksessa. Hyviä ehdokkaita olivat muutkin. Jokaisella oli oma vahvuusalueensa. Osalla heistä on myös ollut jonkinlaisia kytkyjä Koillis-Helsinkiin. Tuula Haatainen asui täällä aikoinaan, Paavo Väyrysen mukit tulivat ainakin edelliskierroksella Suutarilasta ja Merja Kyllönen teki liikenneministerinä ehdotuksen Malmin lentokentän lakkauttamisesta.

Hyviä valintoja on tehty muitakin. Yksi Malmilla päämajaansa pitävän Suomen Lions-liiton jo päättyneen Punainen Sulka –keräyksen tuottojen saajista oli Suomen Partiolaiset. Nyt Suomen Partiolaiset ovat käynnistämässä valtakunnallista osaamiskeskustoimintaa, johon he ovat saaneet Opetus- ja kulttuuriministeriöstä valtionapua. Euroopan Unionin vuonna 2013 antaman suosituksen mukaan kaikilla mailla pitäisi olla ohjeistus, miten oppilaitosten ulkopuolella hankittua osaamista voitaisiin tunnustaa. On jo tutkittu, että noin 80 prosenttia yli 25-vuotiaista suomalaisista partiolaisista  hyödyntää partioharrastuksen kautta oppimiaan asioita työelämässä. Partiokurssien hyväksyminen osaksi opintoja sekä harrastuksessa hankittujen taitojen hyödyntäminen nopeuttaa valmistumista, ehkäisee syrjäytymistä ja kannustaa nuoria aktiivisuuteen. Partiolaisten käynnistyvän osaamiskeskuksen osana oleva partion työelämäntaitojen ohjelma toteutetaan tuolla Lionsien Punainen Sulka –keräyksen tuotoilla.

Huomenna käynnistyy helmikuu. Se on kuukausista lyhyin, mutta silti antoisa. Siihen mahtuu Runebergin päivä, laskiainen ja Ystävänpäivä. Helmikuu merkitsee osalle oppilaista penkkareita, vanhojentansseja sekä ylioppilaskirjoitusten alkua. Koululaisilla koittaa talviloma. Kuun lopussa, Kalevalanpäivänä, juhlitaan Suomen kansalliseeposta. Helmikuu on talvitapahtumien keskittymä, täällä Koillisessakin.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Viisi vuotta sitten tammikuussa Suomessa tapahtui 16 kuntaliitosta, Yle-vero astui voimaan, Helsingin Sanomien sivukoko muuttui isosta broadsheet-koosta puolet pienempään tabloidiin ja 23.1. 2013 ilmestyi Koillis-Helsingin Lähitiedon ensimmäinen numero. Kaksi ensimmäistä tammikuista numeroamme olivat teknisesti vielä mentorimme Heimo Laaksosen nimissä, sillä virallisesti oma kustannusosakeyhtiömme syntyi 1. helmikuuta. Tammikuussa tehtiin kuitenkin jo kovasti sitä paikallista luettavaa, jota meiltä oli Vartin lopettamisen jälkeisinä kuukausina jo kovasti tivattu ja toivottu. Kiitos teille lehteä toivoneille ja suuren suuri kiitos myös kaikille teille yrittäjille, jotka ilmoitusvarauksillanne loitte uskoa uudelleen aloittamisen kannattavuuteen.

Aloittaessamme viisi vuotta sitten meillä ei vielä ollut omaa toimistotilaa, vaan teimme lehteä kukin kotoamme käsin. Ensimmäisen puolen vuoden ajan tapasimme pari kertaa viikossa lukijoita ja asiakkaita Malmintorin kauppakeskuksen Plazza Mocca  kahvilassa. Sinne saimme myös postilaatikon, johon meille saattoi jättää viestejä. Tuon kahvilan yrittäjän Päivi Riihilahti-Syväsen leipomaa täytekakkua tarjosimme eilen synttärikahvilla toimituksessa piipahtaneille.

Yhteistyö on koko viiden vuoden ajan ollut tärkeä avainsana. Ilman kirjoittavia ja kuvaavia avustajiamme lehdistä puuttuisi monia mielenkiintoisia juttuja, samoin lukijoilta tulleet vinkit juttuaiheista ovat kullan arvoisia.

Paikallislehtemme ei saa taloudellista tukea valtiolta, kunnalta tai poliittisilta puolueilta. Kaikki kulut maksetaan ilmoitustuloilla. Siksi olemme äärettömän kiitollisia kaikille ilmoittaja-asiakkaillemme, jotka mahdollistavat lehden julkaisemisen. Toisaalta kovan lukuarvon omaava lehti on myös heidän etunsa, Lähitiedosta ilmoitukset luetaan tarkasti. Tälläkin saralla yhteistyö on tärkeää. Monelle täkäläiselle on sydämenasia kannattaa paikallisia yrityksiä ja palveluja. Ja valinnanvaraa riittää, Koillisessa palveluntarjoajia on useimmilla aloilla vaihtoehdoiksi asti, kuten lehdestämme huomaa. Sydämellinen kiitos teille kaikille Lähitiedon yhteistyökumppaneille! Tästä käynnistyy seuraavat viisi vuotta.

Päätoimittaja Teija Loponen

Kaikkien iloja

 

Kansallisgallerian eli Valtion taideteostoimikunnan kokoelmaan kuulunut Kaikki on mahdollista -taideteos poltettiin viikko sitten Viikissä. Tuhopolttajan kohteeksi joutunut autonrenkaista tehty gorilla oli harvinaisen pidetty teos. Sen pyöreät muodot ja veikeä ilme piristivät ohikulkijoita teoksen mustasta väristä huolimatta. Tuo Villu Jaanisoonin viisimetrinen teos tilattiin vuonna 2006 järjestetyn kutsukilpailun perusteella ja se valmistui vuonna 2009. Edes kymmentä vuotta ei tuo taiteilijan kuluttamiseen, kierrättämiseen ja eläinten oikeuksiin kohdistunut kannanotto taideteoksen muodossa ehtinyt paikoillaan olla. Joku päätti tehdä rikoksen, tuhota toisten omaisuutta ja viedä ilon kaikilta gorillateosta katselleilta. Onneksi teko tallentui ja tekijä saattaa jäädä kiinni.

 

Julkista omaisuutta tuhotaan ja sotketaan jatkuvasti. On vaikea käsittää, mitä iloa tekijä voi siitä saada. Kannanottona päättäjiä tai yhteiskuntaa kohtaan tuhoaminen ei toimi. Rikottujen asioiden korjaaminen vie verorahoja, mutta ei muuta mitään. Eniten ihmetyttää se, että lasten leikkipaikkoja tuhotaan. On outoa, että joku haluaa viedä lapsilta huolettoman leikkimisen riemun. Tuskin paikkojen rikkomisesta mitään iloa saa, eikä tekijöiden oma tulevaisuus näistä tuhotöistä mitenkään parane. Rikotut katuvalot ja kaiteet, tuhopoltot ja huumeruiskut hiekkalaatikolla voivat kuitenkin aiheuttaa vaaraa muille, olipa se tarkoituksena tai ei.

 

Kaikkien ilona täällä koillisessakin on useita taideteoksia, leikkipuistoja, kauniita oleskelupuistoja ja kulttuurielämyksiä tarjoavia paikkoja. On myös ainutlaatuisia luontokohteita hiidenkirnuista korkeisiin kallioihin ja suomaisemaan pitkospuineen. Näitä arjen iloja ei aina huomaa arvostaa. Niiden arvo nousee vasta siinä vaiheessa, kun joku tai jokin uhkaa niiden olemassaoloa. Yksi tapa varmistaa jonkin paikan säilyminen on käyttää sitä ahkerasti, osoittaa sen tarpeellisuus. Tuokaan ei kyllä valitettavasti aina toimi. Se on täälläkin saatu huomata.

Päätoimittaja Teija Loponen

 

 

 

 

 

 

 

 

teija loponen

Tulevana lauantaina vietetään Nuutinpäivää ja silloin viimeistään katoavat joulukuuset ja joulukoristelut kodeista. Vanhojen lakien mukaan joulurauha kesti 20 päivää ja päättyi siten 13. tammikuuta eli juuri Nuutinpäivään. Ulkosalla on kuitenkin vielä niin pimeää, että pihapuihin ja pensaisiin ripustettujen valoköynnösten soisi jäävän paikoilleen kunnes aamut ja illat alkavat olla valoisampia. Siihen menee kuitenkin vielä kuukauden verran. Helmikuun puolivälissä auringon pitäisi nousta jo kahdeksan tietämissä ja laskea viideltä, nyt aurinko nousee vasta yhdeksän jälkeen ja laskee jo ennen neljää. Valoisa aika oli lyhimmillään vain viitisen tuntia, joten ei ihme, jos pimeys masentaa. Joulukuussa aurinkoisia päiviä oli vain kourallinen.

Luistelukenttien pitäisi jo periaatteessa olla käytössä, mutta lauhat kelit ovat vielä vuoden ensimmäisellä viikolla estäneet niiden jäädyttämisen. Hiihtämäänkään ei Malmin lentokentän ympäri pääse, sen sijaan lenkkeilijöitä siellä yhä näkyy. Intoa ulkoiluun iltapimeässä ei tahdo löytyä, vaikka ulkoilma tekisi hyvää myös mielelle. Siksi harrastukset, etenkin jos niihin liittyy liikuntaa ja sosiaalisia kontakteja, ovat äärettömän tärkeitä. Harrastuskokeiluissa kannattaa mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Sellainen asia, joka on tuntunut itselle vieraalta, saattaakin olla mukavaa. Jos lukeminen ei tunnu mielenkiintoiselta, voi silti osallistua lukupiireihin ja niissä käytävien keskustelujen kautta löytää halun lukea aiheesta lisää.

Ulkoillessa kannattaa muistaa, että vaikka itse havaitsisi hyvin muut liikkujat, ei tummiin pukeutunutta jalankulkijaa tai pyöräilijää hevin tummaa katua vasten näe. Heijastimet ja erilaiset pienet valot ovat erinomainen apu näkymiseen. Nekään eivät kyllä auta, jos liikkeellä on rattijuoppoja tai huumekuskeja. Heitä on koillisenkin liikenteessä pelottavan paljon. Pelkästään viime torstain ja perjantaina aikana täällä osui kolme huumekuskia poliisin haaviin. Liikkuessa on muistettava siis myös arvaamattomien kuljettajien aiheuttama riski.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Vuosi 2018 on alkanut. Raketteja ammuttiin ehkäpä juhlavuoden ansiosta tavallista enemmän. Pitkä viikonloppu sai  monet lähtemään viettämään uutta vuotta mökille tai jonnekin kauemmas. Joulun välipäivät ja vuodenvaihde olivat tavallista rauhallisempia väkimäärältään täälläpäin.  Alkanut vuosi sisältää niin juhlaa kuin arkista puurtamista. Juhlia vietetään keväällä Malmin lentoasemalla, jonka käyttöön vihkimisestä tulee toukokuussa kuluneeksi 80 vuotta. Juhlavuosi tulee olemaan myös Pukinmäki-seuralla, joka perustettiin 40 vuotta sitten. Muitakin pyöreiden syntymäpäivien viettäjiä löytynee. Tammikuun 23. päivä lehtemme viettää 5-vuotispäivää avointen ovien, kahvin ja kakun merkeissä.

Juhlan aihetta on myös Tapanilan Kylätilayhdistyksellä, joka saa lunastaa vanhan kansakoulun kaupungilta ja tehdä siitä kyläläisiä palvelevan keitaan erilaisine palveluineen. Jotain vastaavanlaista soisi tapahtuvan myös Puistolassa Tenavatien vanhan koulun kohdalla. Tapulikaupungin puolella pohditaan, mistä löytyisi erilaisille ryhmille kokoontumispaikka sen jälkeen kun seurakuntakodista luovutaan. Toimijoita ja vapaaehtoisia vetäjiä kerhoille löytyy, tiloja sen sijaan ei. Tämäkin tarve saisi näkyä kaupunkistrategiassa, se on täkäläisille tärkeämpää kuin kaupunkibulevardien rakentaminen tai keskustan kaupunkipyörät.

Kuntosaleilla, uimahalleissa ja muissa avoinna olleissa liikuntapaikoissa väkeä on riittänyt vuodenvaihteen molemmin puolin. Aikuiset kaipaavat liikuntaa loppuvuoden herkuttelujen jälkeen, lapset taas jotain kivaa tekemistä. Varsinainen harrastuskausi pyörähtää pian käyntiin. Tästä Lähitiedosta sekä lähiviikkojen lehdistä tulee löytymään paljon hyviä harrastusvaihtoehtoja vapaa-ajalle. Moni seura tarjoaa myös kokeilukertoja, jotta voi testata mikä olisi itselleen se sopivin laji. Niitä kannattaa käyttää hyödyksi. Jos uudenvuodenlupauksena oli liikunnan lisääminen tai uuden harrastuksen aloittaminen, nyt on hyvä hetki kartoittaa tarjontaa ja ilmoittautua mukaan.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Kuluva vuosi alkaa olla lopuillaan. Joulu on vietetty, jouluruoat vaihtuvat vähitellen kevyempiin aterioihin ja nyt valmistaudutaan vuoden vaihtumiseen. Lopuillaan oleva vuosi on pitänyt sisällään monenlaista. Sitä väritti erityisesti maamme 100-vuotisjuhlinta erilaisine tapahtumineen. Joulukuu oli Koillisessa erityisen antoisa tarjonnaltaan useamman kaupunginosan elävien adventtikalenterien ansiosta. Vuoden vaihtumiseen virittäydytään nyt pohtimalla hankkisiko vihoviimeisen kerran myynnistä poistuvia tinakenkiä, vai vaihtaisiko tinan valamisen johonkin terveellisempään traditioon. Ehkäpä uuden vuoden yön lupauksetkin ovat jo mietinnässä. Niihin kuuluu usein terveellisemmän elämän aloittaminen vaikkapa liikuntaa lisäämällä.

Tämän vuoden lopulla itselleni tuli täyteen 30 vuotta paikallislehden toimituksessa. Ensi vuoden tammikuun lopulla juhlistamme tämän Lähitieto –lehden 5 –vuotissyntymäpäivää. Tuo viisivuotiskausi on kulunut todella nopeasti. Mielenkiinnolla odotan, millaiset seuraavat viisi vuotta tulevat olemaan. Painettujen lehtien katoamiseen en usko. Paperilehteä luetaan tutkimusten mukaan edelleenkin mielellään, etenkin jos päivät viettää näyttöruudun ääressä. Saman näkemyksen saamme suoraan lukijoiltakin. Jos lehteä ei jostain syystä satu kotiin tulemaan, siitä heti soitetaan toimitukseen. Ja hekin, jotka eivät kotijakelua halua, hakevat lehden säännöllisesti noutotelineistä.

Tänä vuonna kaupungin organisaatio on uudistunut, samoin seurakunnan. Molemmissa haetaan uudenlaisia toimintamalleja, tehokkuutta ja siinä sivussa myös säästöjä. Niiden vaikutukset heijastuvat myös asukkaisiin. Varsin näkyvää muutosta on ollut katukuvassakin tänä vuonna. Lisä- ja täydennysrakentamista on tapahtunut joka puolella, on tullut uusia liikkeitä ja vanhoja kadonnut. Ulkomaalaistaustaisten yritysten määrä on lisääntynyt. Tälläkin hetkellä uusia rakennuksia nousee niin Pukinmäen rantapuistoon, Malmille, Tapanilaan, Tapaninvainioon ja moneen muuhunkin kaupunginosaan. Elämme jatkuvaa rakentamisen kautta. Toivottavasti se koituu myös alueen yrittäjien eduksi, kasvavana asiakaskuntana.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Joulu on todella jo ovella. Loppuviikosta tehdään kiireellä viimeisiä valmisteluja, hankitaan jouluruokia, siivotaan nurkkia ja koristellaan kuusi tai sitä korvaava havukimppu. Osa suosii marttojen myyjäisten joululaatikoita ja leivonnaisia, joillekin on tärkeää ostaa aina joulukuusi samalta kauppiaalta, vaikkapa Puistolan leijonilta. Mikäli jouluostoksissa on vielä puutteita, on Malmin Kuvalehti edullinen paketoitava. Myös paikallisten tekijöiden kirjatuotanto on oiva joululahjaidea, meillä täällä asuu useita kirjailijoita, joten on varaa valita dekkareista historiateoksiin tai sotamuistoista runokirjoihin. Aineettomamman lahjan saa valitsemalla saajalle teatteri-esityksen, jossa esiintyy täkäläisiä näyttelijöitä, tai lipun Malmitalon esityksiin.

Paikallisilla leijonilla on hieno tapa käynnistää jouluaatto sytyttämällä Malmin hautausmaan sankarihaudoille kynttilöitä. Saman työn toteuttavat partiolaiset Hietaniemessä. Hautausmaat ovat joulunpyhinä vilkkaasti vierailtuja paikkoja. Poisnukkuneille läheisille käydään sytyttämässä kynttilät ja vietetään hetki muistelemassa heitä. Jouluna Malmin hautausmaa kylpee sellaisena valomerenä, että se jaksaa hämmästyttää vuosi toisensa jälkeen. Niin hautausmailla kuin joululiikenteessä muutenkin on syytä varata aikaa paikasta toiseen siirtymiseen, jotta liikenneturvallisuus ja rauha säilyy. Ja jalankulkijoille heijastin heilumaan, lumeton ilta on kovin pimeä.

Sunnuntaina vihdoin saapuu etenkin lasten kovasti odottama joulupukki. Tulipa sitten joulupukki tai ei, niin jokaisen lapsen soisi voivan viettää mukavan ja turvallisen joulun. Sellaisen joulun, jota voi vanhempana muistella hyvillä mielin. Joulun, jota mahdolliset perheenjäsenten sairaudet, alkoholin käyttö tai perheen taloudellinen tilanne eivät tekisi ikäväksi ja kenties pelottavaksikin. Vähävaraisille perheille on monilla eri tahoilla, eri järjestöjen ja toimijoiden kautta, kerätty joululahjoja lapsille annettavaksi ja ruokaa koko perheen nautittavaksi. Antamisen ja auttamisen ilo on vähintään yhtä suuri kuin sen saamisen riemu. Auttamalla saa joulumielen itselleenkin.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Meillä Koillis-Helsingissä on palvelujen suhteen varsin hyvät oltavat. Joulumarkkinoita ja myyjäisiä on niin paljon, että keskustan Tuomaan markkinoille ei ole mikään pakko lähteä. Jouluherkutkin saa näppärästi läheltä, joko lähikaupoista tai paikallisten marttojen myyjäisistä. Myös lahjapuolella kannattaa suosia lähistön palveluja, eikä lähteä kauemmas isoihin kauppakeskuksiin. Tavaralahjojen ohella erilaiset aineettomat lahjat ovat vuosi vuodelta suositumpia. Lahjakortit erilaisiin hoitoihin ja palveluihin ovat mainioita heille, joilla on jo kaikkea. Ja jos suosimme niissäkin paikallisia yrityksiä, säilyvät nämä palvelut jatkossakin täällä.

Iloksemme Koillisesta löytyy paljon sellaisia erikoisliikkeitä, joita ei isoista kauppakeskuksista löydä. Jos vaikkapa sälekaihtimien kiinnitysnuppi hajoaa, löytyy apu läheltä Malmin torin kupeesta. Suutareita on useammassa kaupunginosassa, samoin ompelijoita. Tattarisuolta löytyy erilaisia korjaamoja ja pajoja. Laskuvarjohyppy onnistuu sekin Malmilla. Autokouluun, konserttiin tai teatteriinkaan ei välttämättä tarvitse kauemmas lähteä. Näitä erikoispalveluja meidän tulisi osata arvostaa ja myös käyttää. Erikoisliikkeiden määrä on vuosi vuodelta vähentynyt. Vielä jokunen vuosikymmen sitten täältä löytyi myös urheiluvälinekauppoja ja huonekaluliikkeitä, mutta ei enää. Ahkera lähipalvelujen käyttäminen varmistaa niiden säilymisen kotikulmilla.

Posti on supistanut rajusti toimipisteitään ja siirtänyt palvelujaan muiden yritysten sivutoiminnoiksi. Nyt joulun alla pakettimäärät ovat olleet niin suuria, että hätäkeinot on otettu käyttöön. Posti on viisaasti avannut pop-up –pisteitä lähinnä entisiin Postin palvelupisteisiin, jotka nykyään toimivat postin lajittelupisteinä. Pientä ongelmaa on tuottanut se, että aina ei tieto paketin vaihtuneesta noutopisteestä ole asiakkaalle asti kantautunut.  Moitetta on tullut myös siitä, että väliaikainen piste voi sijaita kävellen liikkuvalle liian kaukana. Nyt jännitetään löytävätkö kaikki joulukortit perille ennen joulua. Niiden suosio on säilynyt ilmaisen sosiaalisen median käytön lisääntymisestä huolimatta.

Päätoimittaja Teija Loponen