Etusivu Pääkirjoitus

teija loponen

Koulujen alku toi jälleen julkisuuteen ikäviä ja hyvin vakaviakin kiusaamistapauksia. Vakavaa kiusaaminen on aina, olipa sen taso millainen vain. Mutta on järkyttävää, että kiusauksen uhrit voivat joutua kokemaan henkisen väkivallan lisäksi fyysistä väkivaltaa.  Molemmat ovat yhtä pahoja, mutta jälkimmäisessä ei enää voi olla kyse ajattelemattomuudesta. Kiusaaminen missä muodossa vain voi johtaa kauaskantoisiin seurauksiin, lapsen ja nuoren masentumiseen, eristäytymiseen ja pahimmillaan itsetuhoisiin ajatuksiin sekä tekohin. Koulut yrittävät puuttua kiusaamistapauksiin, mutta koulumatkalla tai muuten koulun ulkopuolella tapahtuvaan kiusaamiseen ne eivät voi puuttua. Vastuu on muiden, kiusaajien, kiusaamista näkevien aikuisten, ja vanhempien, joiden pitää jo kotona tehdä selväksi, että kiusaaminen on täysin sopimatonta käytöstä.

Monesti lapsi tai nuori ei tule itse ajatelleeksi, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Kiusaamisrinkiin lähdetään helposti mukaan, se saatetaan kokea hauskanpitona ymmärtämättä kiusatun tunteita. Jokaisen lapsen pitäisi joutua hetki miettimään, miltä itsestä tuntuisi, jos joutuisi kohdelluksi samoin. Jos kännykkä tai reppu heitettäisiin lammikkoon, nimiteltäisiin, heiteltäisiin kivellä tai varastettaisiin tavaraa. Sitä ei taatusti kohdalleen tahtoisi. Samaten jokaisen asiaan välinpitämättömästi suhtautuvan aikuisen pitäisi miettiä sitä, että kohteena, ei kiusaajana, voisikin olla oma lapsi. Valitettavasti jo päiväkoti-ikäiset saattavat lyödä toisiaan ja kuvitella, että kyseessä on leikki. Eräs pieni tyttö kertoi uudesta päiväkotikaveristaan, siitä joka ei lyö – hän esitteli. Surullista.

Puistolassa lapsuutensa asunut ja koulunsa käynyt Krista Välkkilä on kirjoittanut lapsille satukirjan, jossa tunteilla on tärkeä merkitys. Lastentarhanopettajan satukirja sai alkunsa siitä, että Välkkilä huomasi tunnetaitojen ja kivan kaverin –kykyjen alkavan olla jo nuorilla aikuisilla hukassa. Itsekeskeisyys on asettunut tilalle. Välkkilä haluaa osaltaan vaikuttaa siihen, että  nuo taidot opittaisiin lapsena niin hyvin, että ne pysyvät mielessä vielä vanhemmitenkin. Ei kiusata – työpaikoillakaan.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Malmin lentokentän alueen ensimmäiset asuntorakentamiseen liittyvät kaavat ovat tulleet asukkaiden arvioitaviksi. Kaavamuutossuunnitelmista on lähetetty tietoa yhdistyksille ja seuroille, jotta ne voivat ottaa kantaa lähinaapurustoonsa suunniteltuihin muutoksiin. Samoin koteihin on jaettu korttia, jossa pyydetään tutustumaan suunnitelmiin ja antamaan niistä mielipiteensä kaupungille. Malmin lentokentän alueelle on suunniteltu peräti 25 000 asuntoja, jotka olisi tarkoitus rakentaa vuosina 2020-2040.  Varmaa rakentaminen ei vielä ole, sillä vuonna 2016 kaupunginvaltuustossa hyväksytty uusi yleiskaava ei ole vielä lainvoimainen. Kaavasta tehtyjen valitusten käsittely on kesken korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Mutta nyt saa siis ennakoidaan rakentamista ja siihen saa ottaa kantaa.

Rakentamista täällä tapahtuu aivan koko ajan. Täydennysrakentamista tehdään jo pitkään asutuilla alueilla, sen myötä tonttikoot pienenevät ja asuminen tiivistyy. Lisääntyvät asuntomassat lisäävät myös liikennettä. Liikenteen sujuvuuteen on voitu parhaiten vaikuttaa kiertoliittymillä, sillä lisäkaistoihin ei täyteen rakennetuilla alueilla ole juurikaan mahdollisuutta. Malmin lentokenttäalueen rakentaminen toisi melkoiset paineet olemassaolevalle katuverkostolle. Suurmetsäntie ja Tattariharjuntie  ovat jo nykyisellään ruuhka-aikoina autoja täynnä. Pikaraitiotie ei autoilua jatkossakaan korvaa. Ehkä ruuhkatkin on jo ennakoitu.

Ennakointi ja arviointi on vaikeaa, sen on jokainen varmasti itsekin kokenut. Laajempia arviointivirheitä on nähty etenkin päiväkoti- ja koulumaailmassa. Arvioidut lapsiluvut eivät usein pidäkään paikkaansa, josta seuraa melkoista tilanahtautta kouluissa ja lasten kuljettamista matkojen taakse päivähoitoon. Väärin tehdyillä arvioilla saatetaan myös vähentää koulutuspaikkoja, jolloin ammattitaitoista henkilökuntaa ei olekaan saatavilla siinä vaiheessa kun tarvetta ilmenisi. Usein arvioinnin vaikeuteen vaikuttaa muuttoliike. Toisinaan taas tietoa vaikkapa uudisrakentamisen määristä ei oteta arvioinnissa huomioon. Yhteistyön tiivistämistä eri tahojen välillä tarvitaan yhä enemmän, jotta tieto kulkee varmasti kaikille sitä tarvitseville. Tietoa tarvitaan ennakkoon, ei jälkikäteen.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Asiat voi nähdä ja kokea monin tavoin. Vaihtoehdoista valitaan usein se, jolla itse pääsee helpoimmalla, tai mikä on itselle mukavin. Parhaillaan vietetään Positiivareiden julistamaa positiivisuusviikkoa. Sen kunniaksi voisi loppuviikon ajan valita vaihtoehdoista aina sen, jolla olisi myönteistä merkitystä myös muille. Liikenteestä näitä vaihtoehtoja löytyy paljon. Ei kaasuteta kun nähdään jonkun lähestyvän suojatietä, vaan hiljennetään jo valmiiksi antaen reilusti tietä kulkijalle, pyöräillessä hiljennetään vauhtia kun ohitetaan jalankulkijoita, muistetaan käyttää vilkkua ja annetaan tilaa kaistaa vaihtavalle. Kiitostakin voisi antaa kovin paljon enemmän, niin kotona, töissä, koulussa kuin vaikkapa tuntemattomalle oven avaajalle.

Vaihtoehtoja käyttäytymismalleihin ja tekoihin riittää. Pyritään aina löytämään myönteistä sanottavaa kielteisen sijaan ja jos on huomautettavaa, tehdään se rakentavasti. Ilmastonmuutos on merkittävä asia, johon jokainen voi vaikuttaa valinnoillaan, kuten liikkumistavoillaan ja valitsemillaan ruoka-aineilla. Itämeren saastumista erityisesti muovien suhteen voi jokainen valinnoillaan vähentää lopettamalla vähintäänkin kaikki turha muovin käyttö. Oman ympäristön viihtyisyyteen on sitäkin helpompi vaikuttaa, ei roskata, vaan päinvastoin kerätään näkyviä roskia.

On hyvä vaihtoehto päättää välittää olankohauttamisen sijaan. Ei anneta valtaa ajattelutavalle, jossa mikään ei kiinnosta, ei vaikuta minuun. Välittäminen on tärkeää niin omalle kuin muiden hyvinvoinnille. Kiinnitetään huomiota koululaisiin ja mennään väliin, jos nähdään koulumatkoilla kiusaamista. Otetaan kantaa yhteisiin asioihin. Tattarisuon lämpövoimalahanke on yksi sellainen. Siitä välittävät hekin, jotka eivät asu suoraan hanketonttien naapurissa. Monet kauempana asuvat ihmiset ja paikallisyhdistykset ovat ottaneet asiaan kantaa ja haluavat vaikuttaa lopputulokseen kaikkien lähiympäristön asukkaiden hyväksi. Yksi ihminen ei muutoksia saa aikaan, mutta suurella joukolla voidaan tehdä isoja tekoja. Se vaihtoehto on olemassa.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Viime perjantaina Latokartanossa jäi bussin alle suojatietä ylittänyt pikkutyttö. Tapaus on saanut ihmisillä niskakarvat pystyyn – ja syystä. Aivan liian usein autoilijat, niin ammattiliikenteessä olevat kuin yksityisautoilijat, lähestyvät suojatietä vauhdilla, jota eivät varmasti saa pysäytettyä jos joku ilmestyy yllättäen eteen. Koulujen lähistöllä nopeusrajoitus on aina 30 tai 40 km/h. Jo sen noudattaminen auttaisi paljon. Latokartanossa pysäkillä olleet bussit saattoivat aiheuttaa osapuolille näkemäesteen, mutta silloin entistä suuremmalla syyllä täytyy ajonopeus muuttaa mateluksi. Monissa risteyksissä ja suojateiden lähistöllä pensaat, aidat tai pysäköidyt autot estävät näkyvyyttä. Näitä näkemäesteitä tulisi pyrkiä poistamaan. Mutta jos näköesteitä on, tulee autoilijan olla entistäkin varovaisempi risteyksissä ja suojateiden läheisyydessä.

Pienten lasten elämä on täynnä vauhtia ja liikettä, mutta jo kouluiässä liikunnan määrä vähenee ja paikallaan olo sekä istuminen lisääntyy. Koululiikunnan vähäisyyden vuoksi lapset tarvitsisivat vapaa-ajan liikuntaa. Kävellen tai pyörällä kuljetut koulumatkat ovat hyvä asia, mutta lisäksi jokin liikunnallinen harrastus olisi usein tarpeen. Sen ei tarvitse olla järjestettyä toimintaa, jos kaveripiiristä löytyy porukkaa pelaamaan jalkapalloa, hyppimään narua tai muutoin liikkumaan. Seurojen järjestämä liikuntatarjonta on yleensä monipuolista ja nousujohteista ja siksi hyvä vaihtoehto jos  siihen on varaa. Näin alkusyksystä seurat esittelevät toimintaansa ja järjestävät ilmaisia kokeilukertoja. Niissä kannattaa käydä löytääkseen mieleisensä tavan liikkua. Tarjontaa on paljon ja monipuolisesti ihan lähistölläkin.

Hyvää liikuntaa saa myös lähtemällä kävelemään vaikkapa SiSu-päiville tai Pihlajamäen kyläpäiville tulevana viikonloppuna. Samalla tapaa tuttuja ja voi ostaa jotain tarpeellista mukaansa. Kevät ja alkusyksy ovat tapahtumatarjonnan ruuhka-aikaa. Loppusyksystä ulkotapahtumia ei juurikaan järjestetä.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Pienten lasten vanhemmat elävät usein niin kiireistä aikaa, että tarmoa ei riitä kuin arjen pyörittämiseen. Kuulin viime viikolla kuinka erään tutun lasten päiväkodista oli lähtenyt useampia hoitajia pois ja tilalle oli saatu epäpäteviä, lasten kanssa epävarmoja hoitajia.  Tutulta lastentarhanopettajalta taas kuulin, että ongelma koskee koko kaupunkia. Poislähdön syinä ovat usein sisäilmaongelmat. Toiseksi syyksi hoitajat kertovat työn kehnon palkan verrattuna sen haasteellisuuteen ja vastuullisuuteen. Hoitajia ahdistavat myös monet uudet ohjeistukset, joita on mahdoton toteuttaa käytännön tasolla. Myös monikulttuurisuuden mukanaan tuomat käytännön haasteet saattavat vaikeuttaa työssä viihtymistä.

Voimassa olevan varhaiskasvatuslain asetuksen mukaan päiväkodissa täytyy olla yksi kasvattaja kahdeksaa yli kolmevuotiasta lasta kohden. Alle kolmevuotiaita lapsia taas saa olla yhtä kasvattajaa kohden neljä. Helsinki noudattaa suhdelukua, jonka mukaan yli kolmevuotiaita saa olla yhtä kasvattajaa kohden seitsemän. Kasvattajalla tarkoitetaan aina kasvatusvastuullista aikuista, eli lastentarhanopettajaa tai lastenhoitajaa. Näistä ammattitaitoisista henkilöistä on huutava pula, siksi kaikissa päiväkodeissa ei ainakaan kokoaikaisesti tuohon asetuksen suhdelukuun päästä.

Lapsiperheet Malmilla ovat odottaneet leikkipuisto Kotinummen uudisrakennustöiden käynnistymistä. Nyt on selvinnyt, ettei leikkipuistoa saadakaan vielä ensi vuodelle, sillä sen rakentamisesta ei oltu valmiita maksamaan riittävää summaa. Säästönuoli osui jälleen lapsiin. Edelleen on myös avoinna Tapulin leikkipuiston tilanne. Nykyistä rakennusta ei saa käyttää, mutta uutta ei budjeteista löydy. Lapset saavat viettää vielä pitkään päiviään ulkosalla.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö viettää perjantaina 70-vuotispäiviään.  Merkkipäiväänsä hän viettää työn merkeissä ja mahdolliset muistamiset hän toivoo suunnattavan hyväntekeväisyyteen, syrjäytymisvaarassa olevia nuoria tukevalle Tukikummit-säätiölle tai vähäosaisten hyväksi toimivalle Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry:lle. Hieno ele. Onnittelut presidentillemme.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Eräässä lehtijutussa haastatellut valittelivat, että talkooperinne ja yhdessä tekeminen ovat hiipuneet lähes nollaan ja ihmiset vain istuvat kotona näpyttelemässä kännyköitään ja tietokoneitaan pitäen siten yhteyttä ystäviinsä. Ihmiset tapaavat ystäviään entistä harvemmin ja harva edes kehtaa pyytää tuttujaan talkoisiin, edes muuttoavuksi. Täysin talkootyö ei silti ole hiipunut, tänäkin kesänä talkooväkeä on kutsuttu niin Tapanilan Stebupuiston kuin Kylätilankin talkoisiin. Talkoilla voi synnyttää myös vaikkapa taloyhtiöiden omia pihajuhlia, kuten Ala-Malmilla ja Siltamäessä juuri tehtiin.

Urheiluseurojen järjestämät kisat eivät onnistuisi mitenkään ilman talkootyöläisiä ja samoin monet junnuryhmät toimivat täysin vapaaehtoisten talkoolaisten vetäminä. Ellei Suomessa voisi tehdä mitään ilmaiseksi, ei meillä olisi runsasta harrastusverkostoa, ei kerhoja, musiikkitapahtumia tai esimerkiksi laajaa partiolippukuntien määrää. Talkootöiden luonne on muuttunut vuosikymmenten varrella. Enää ei talkoilla rakenneta taloa tai korjata heinää, nyt talkoilla tehdään töitä isompien ihmisryhmien hyväksi ja usein talkootyöhön sitoudutaan pidemmäksi aikaa.

Pienimuotoisia ystävien auttamistalkoita varmasti yhä harrastetaan, mutta toisilleen vieraampien ihmisten palvelusten vaihtokauppaan perustuvaan naapuriapuun Verohallinto puuttui jokunen vuosi sitten. Samoin järjestöjen ja yhdistysten varainhankintaa jäsenistön vapaaehtoistöillä seurataan. Verohallinnon mukaan vastapalvelukset tai korvaukset eivät kuulu talkoiden luonteeseen.

Uudelle asuinalueelle muuttaneelle jokin yleinen talkootapahtuma voi olla oivallinen tapa tutustua ihmisiin ja nimenomaan niihin aktiivisiin paikallisiin, jotka ei pitäydy vain neljän seinän sisälle. Talkoisiin osallistuminen on eräänlaista hyväntekeväisyyttä ja sitä voi toteuttaa myös yksin – vaikkapa keräämällä lähiympäristön roskia. Niitä valitettavasti riittää.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Mahtava hellekesä, vähän turhankin kuuma, alkaa olla hiljalleen takana. Alkuviikosta kaupoissa näkyi tavallista enemmän pikkuväkeä, sillä huomenna alkava kouluvuosi sai etenkin ensiluokkalaiset viimeistään nyt reppukaupalle. On hyvä, että koululaiset suosivat nimenomaan reppuja, sillä se on selälle ja harteille terveellisin tapa kuskata toisinaan painaviakin koulutavaroita. Koulujen alkaessa lapsille opetetaan turvallinen koulureitti. Siitä huolimatta kaveriporukassa liikkuminen voi saada liikenteen seuraamisen unohtumaan ja silloin syntyy helposti vaaratilanteita. Aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, että kulku sujuu turvallisesti. Etenkin meidän autolla tai polkupyörällä ajavien tulee muistaa varoa liikenteessä heitä, jotka eivät niin tottuneita kulkijoita ole.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on tänäkin syksynä järjestämässä paikallisyhdistystensä kautta Koulutien turvaajat –kampanjan, jossa vapaaehtoiset aikuiset ovat turvaamassa kouluun kulkevien lasten suojateiden ylityksiä. On äärettömän surullista, että viisi alakouluikäistä lasta kuolee ja yli 160 loukkaantuu liikenteessä vuosittain. Suurin osa näistä onnettomuuksista tapahtuu suojateillä. Vastuu on siis todellakin autoilijoiden, ennen suojatietä on syytä vähentää reippaasti vauhtia ja tarkkailla mahdollisesti kadun reunassa näkyviä lapsia. Se muistetaan hyvin koulujen alkuvaiheessa, mutta ei sitten muutaman kuukauden kuluttua, jolloin vanhemmatkaan eivät enää ole lapsiaan saattamassa.

Tämä on ensimmäinen numeromme kesätauon jälkeen. Saimme heinäkuussa muutamia huomautuksia siitä, että lehteä ei ole jaettu, mutta eipä se edes ilmestynyt jaettavaksi. Saimme myös mukavia juttuvinkkejä, joita kaikkia ei vielä tähän numeroon ehditty toteuttaa. Kiitos niistä. Tästä keskiviikosta lähtien Lähitieto ilmestyy taas tutusti kerran viikossa keskiviikkoisin. Ja täysin ilmaiseksi ja ilman rekisteröitymistä lehti on luettavissa myös kotisivultamme. Mukavia hetkiä aidon paikallislehtemme seurassa!

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Koillis-Helsinki alkoi jo heti juhannukselta hiljentyä, väkeä siirtyi lomille, erilaiset toiminnot jäivät tauoille, tiloja suljettiin ja tapahtumatarjonta hiipui. Julkiset palvelutkin ovat supistuneet aina terveysasemista lähtien. Liikenteessä on selvästi hiljaisempaa ja väkijoukkoja näkee lähinnä kauniina päivinä rannoilla sekä lasten leikkipuistoissa lounasaikaan. Heinäkuussa on hiljaista. Lomailevien kannattaa kuitenkin kysellä maisemiin jääviä naapureitaan tai tuttujaan kotivahdeiksi, vähintäänkin poistamaan postit laatikoista ja eteisen lattialta, etteivät kutsumattomat vieraat keksi murtautua tyhjillään olevan näköiseen asuntoon.

Jatkuivatpa helteet tai ei, lomatauko on jokaiselle tarpeen. Se on palautumisen aikaa ja silloin on myös mukava viettää aikaa läheisten ja ystävien kanssa. On hauskaa pohtia suunnitelmia lomapäiville, viettipä ne sitten kaupungissa tai kotimaata tai maailmaa kiertäen. Yhtä oikeaa tapaa lomailla ei ole. Joku nauttii saadessaan lepäillä ja lueskella, toinen liikkuu koko vuoden edestä ja jollekin kesäloma on seikkailujen ja uusiin paikkoihin tutustumisen aikaa. Uusia käyntikohteita voi hyvin löytää myös ihan kotikontujen liepeiltä, naapurikaupunginosista tai naapurikaupungeista. Retkeilykohteiksi voi ottaa vaikkapa uimarannat ja luontopolut, tai sadekeleillä museot ja taidenäyttelyt.

Yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella tiedän, että heinäkuussa ei paikallislehteämme kannata julkaista. Väki on lomareissuilla ja moni ilmoittajakin pitää mielellään kuukauden tauon. Heinäkuun ajan myös Lähitiedon toimitus lomailee perinteiseen tapaan. Keräämme voimia, puramme päässä pyöriviä ideoita ja nautimme vapaista päivistä, kuka missäkin ja omalla tavallaan. Heinäkuussa meille toki voi lähettää sähköpostia ja perinteistä postia, mutta vastailemme viesteihin vasta elokuun puolella. Soittaa ei kannata ennen elokuun alkua. Kaikkien muiden lailla mekin olemme lomamme ansainneet.

Kiitokset kaikille avustajillemme alkuvuoden panostuksesta, yhdessä tehden on saatu hienoja lehtiä aikaan. Rentouttavaa kesää.

Päätoimittaja Teija Loponen

Vesi on vaikea elementti, etenkin vesiallas. Tämä seikka on todettu Malmin molemmin puolin. Ylä-Malmin torin vesialtaassa vettä näkyy lähinnä sadekelien jälkeen. Toki muutaman tehopuuskan aikana vuosien varrella allas on korjattu vesilähteeksi, mutta nyt se odottaa jälleen korjausvaroja. Yhtään sen paremmin ei ole mennyt Ala-Malmin torin vesialtaalla. Se on todettu niin toivottomaksi tapaukseksi, että tänä kesänä allas jää unholaan. Se puretaan ja altaan tilalle tulee vastaavanlaisesta tummasta kivestä kivipolku. Nyt toteutettavaa Ala-Malmin torin remonttia on odotettu vuosikaudet. Jossain vaiheessa suunnitelmapiirroksissa näkyi aaltoileva puinen taideteospenkki ja useita puita suojaa tuomassa ja liikennettä estämässä kauppakeskuksen oven edustalla, mutta noita elementtejä ei toteutettavassa suunnitelmassa ole.

Pukinmäen Taidetalon jo eläkkeelle siirtynyt rehtori Veijo Muroke visioi aikoinaan, että Ala-Malmin torille voisi pystyttää tolpat korkeuksissa tapahtuvia sirkustemppuja varten ja elävöittää aukiota muutenkin säännöllisillä tapahtumilla ja esityksillä. Tuo visio ei ole toteutunut, mutta Ala-Malmin puistossa on sen sijaan on jonkin verran yleisötapahtumia järjestetty. Kirjastoista lainattavat pihapelit saavat nekin osaltaan niin Ala-Malmin puistoa kuin muitakin puisto-alueita laajemman käyttäjäkunnan suosioon. Puistot ovat viihtyisiä paikkoja kesäoleskeluun, jos ei rannoille innostu lähtemään.

Kesällä rakentaminen jatkuu monin paikoin, mutta päätöstenteossa pidetään pientä taukoa. Tattarisuon biolämpölaitoksen osalta työpajoja ja asukaskuulemisia jatketaan kesän jälkeen, silloin mielipiteitä kysellään myös uudesta, teollisuusalueen toisesta reunasta osoitetusta rakentamispaikasta. Kumpikaan tonteista ei kuitenkaan tule olemaan toteuttamiskelpoinen, mikäli Malmin lentoaseman toiminta tulee jatkumaan. Siihen Malmin lentoaseman ystävät edelleen ponnekkaasti pyrkivät toivoen saavansa koko historiallisen lentoasema-alueen suojelluksi alkuperäiseen tarkoitukseensa.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Juhannusta sanotaan keskikesän juhlaksi. Monien mielestä kesä kuitenkin alkaa vasta juhannuksesta, jolloin valtaosa työssäkäyvistä jää lomalle. Tosin tänä vuonna kesä alkoi jo toukokuun alussa kelien puolesta, juhannukselta se muuttuu ehkä sateisemmaksi. Keskikesän juhlan nimi on kuitenkin saanut pohjan kesäpäivänseisauksesta, joka osuu nyt juhannusaaton aattoon. Kesäpäivänseisaus on vuoden pisin päivä ja pohjoisessa aurinko ei laske lainkaan. Täällä etelässä kesäpäivänseisaus tietää sitä, että yö alkaa taas pidentyä. Ehkäpä tuo yötön yö on syynä sillekin, että juhannusaattoiltana salkoon nostettu lippu saa siinä liehua kerrankin yön yli. Juhannuksena lipun saa nostaa aattona salkoon kello 18 ja se lasketaan vasta juhannuspäivänä kello 21

Juhannuksen jälkeen moni jää lomille ja se näkyy myös palvelutarjonnassa. Osa päiväkodeista, leikkipuistoista ja terveysasemistakin menee kiinni ja avautuu vasta kesän jälkeen.  Samoin osa perheistä lähtee mökeilleen tai muuten lomailemaan. Lomareissuille lähdöstä on mukava iloita sosiaalisessa mediassa, mutta samalla tulee julistaneeksi, että koti on tyhjillään. Tuo viesti voi tavoittaa muitakin kuin omat hyvät kaverit. Naapureita kannattaa pyytää pitämään silmällä mahdollisia ylimääräisiä kotitalolla liikkujia. Hyvillä naapurisuhteilla onnistuu myös postilaatikon tyhjennys. Pitkään poissa ollessa kannattaa omakoti- tai rivitaloasukkaiden käyttää ystäviä avuksi ruohonleikkuussa ja pihakasvien kastelussa, jotta ne eivät paljasta lomareissussa oloa. Samaten lomalle lähtiessä kannattaa tarkistaa, etteivät hanat jää valumaan, tuuletusikkunat raolleen tai vara-avain ovimaton tai kukkapurkin alle, josta se on turhan helppo löytää.

Kesää kohden rakennustyöt työmailla jatkuvat ja se heijastuu Pasilan aseman kohdalla myös Koilliseen. Kaikki lähijunat eivät ajakaan normaalisti Rautatieasemalta pohjoiseen ja päinvastoin, vaan osa junista tyssää Pasilaan. Muutenkin kesäaikataulut astuivat jo voimaan julkisessa liikenteessä ja tihennystä vuoroväleihin saadaan vasta koulujen alun aikoihin. Vielä muutama viikko ja sitten myös me Lähitieto-lehdessä pidämme muutaman viikon lomatauon.  Sitä ennen tulee kuitenkin vielä kaksi lehteä.

Päätoimittaja Teija Loponen