Etusivu Pääkirjoitus

teija loponen

Viikonloppuna koettu Kiira-myrsky teki paljon muutakin kuin tuhoja. Sen lisäksi, että se kaatoi puita ja levitteli tavaraa ympäriinsä, se myös loi yhteisöllisyyttä. Rajuilma antoi paitsi paljon puheenaiheita ja sai sen kourissa liikkeellä olevat keskustelemaan keskenään, niin myös sen tuhojen korjaaminen sai asukkaat jälleen kerran yhdistämään voimansa. Toisilleen tuntemattomat ihmiset siirsivät yhdessä puunrunkoja pois tieltä, auttoivat toisiaan tuulelta suojaan ja taisipa joku antaa sateessa pysäkillä värjöttelevälle autokyydinkin. Myrskyn jälkeen Tapanilan Merirosvopuiston kaatuneita puita setvimään sovittiin oitis talkoot, joihin osallistuvat saavat puuta palkakseen.

Koettelemukset ovat kautta aikain olleet ihmisiä yhdistävä asia. Selkeimmin tuo yhteisöllisyys kasvaa vakavissa koettelemuksissa, kuten sodissa ja luonnonmullistusten jälkeen. Näiltä molemmilta olemme onneksemme saaneet pitkään olla rauhassa. Viime vuosikymmeninä yhteisöllisyyttä ovat kehittäneet lähinnä erilaisten hankkeiden vastustaminen tai niiden eteenpäin ajaminen. Tapanilassa Kylätilahanketta eli vanhan kansakoulun saamista yhteisökäyttöön vuokratilaksi ovat asukkaat kannattaneet laajasti ja perustaneet keskuudestaan sille yhdistyksen. Samalla haluttiin estää vanhan koulun muuttaminen asuintaloksi. Kylätilaa kannattavat niin nuoret kuin vanhempi väki, uudet ja vanhat mosalaiset.

Jakomäessä yhteisöllisyyttä on lähdetty kasvattamaan osin ulkopuolisten toimesta. Siellä on eletty etenkin viihtyvyyden suhteen hyviä ja huonoja vuosia, sen maine on kokenut myrskyjä ja taas tasaantunut. Viime vuosien taidehankkeet Jakomäessä ovat osaltaan nostaneet sitä esille ja lisänneet sen hyvää mainetta. Taidetoimijoiden kannalta Jakomäessä on ihanteellista sen kaunis luonto ja yhteistyöhaluiset asukkaat. Siellä luonto on lähellä tarjoten upeita esiintymispaikkoja suomaisemista korkeisiin kallioihin. Luonto ja taide on yhdistetty ja otettu esiintyjiksi myös halukkaat asukkaat. Nyt syksyn myötä taideaallot taas voimistuvat.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Huomenna torstaina käynnistyvät koulut. Nyt alkava opinpolku on jännää aikaa etenkin koulutiensä aloittaville. Ensiluokkalaiset odottavat innolla mitä kaikkea koulussa oppivat. Osalle voi paikallaan istuminen tuottaa alkuun ongelmia, toinen taas saattaa kaivata kodin rauhallisempaa ympäristöä ja joku ihmetellä koulun vessoja, joihin mennäänkin ulkokautta sisään. Koillisessa kun on paljon vanhoja koulurakennuksia, joissa on omat ihanuutensa ja erikoisuutensa. Koulutielle lähtevillä on paljon muutakin opeteltavaa kuin se, mitä opettaja antaa tehtäväksi. Kouluun pitää oppia kulkemaan ihan itse, koulutarvikkeet pitää muistaa ottaa mukaan ja samoin säähän sopiva varustus.

Valtaosa vanhemmista yrittää järjestää ainakin ensimmäiseksi viikoksi lomaa ekaluokkalaisen kouluun saattamista varten. MLL Tapaninkylä on jälleen mukana suojatiepäivystyksessä koulujen alkaessa. Heillä on tavoitteena on toteuttaa suojatiepäivystys kahtena ensimmäisenä kouluaamuna Siltamäen, Suutarilan, Tapanilan ja Töyrynummen ala-asteilla. Samoin kerää Puistolan MLL suojatiepäivystäjiä. Suojatiepäivystyksessä vapaaehtoiset päivystävät heijastinliivit yllään koulujen läheisyydessä lasten saapuessa kouluun. Näin pyritään kiinnittämään tiellä liikkuvien huomio ja varmistamaan koululaisten turvallinen kadunylitys. Koulujen alkua kun ei autoilija välttämättä muista, ellei itsellä ole kouluikäisiä lapsia. Helsingin suomenkielisissä kouluissa lukuvuosi pyörähtää käyntiin torstaina, ruotsinkielisillä vasta 15.8. Vastaavasti syyslomaa on lokakuun puolivälissä suomenkielisissä kouluissa viisi päivää ja ruotsinkielisissä vain kaksi.

Elokuun myötä jatkuu myös paikallislehtemme ilmestyminen kesätauon jälkeen. Kiitokset kesälomamme aikana tulleista vinkeistä ja viesteistä, teemme niistä mahdollisuuksien mukaan juttuja. Kesäkauden hiipuminen tietää myös erilaisten harrastusten käynnistymistä. Tässä ja muutamassa seuraavassa numerossamme on harrasteteemat, joista voi hyvinkin löytää itselleen kivan uuden harrastuksen. Kiinnostaisiko liikunta, kädentaidot tai musiikki? Tutki tarjontaa!

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Kesäloma on lomalle lähtijöille odotettu ja kovasti kaivattu tauko arkeen ja siihen liittyvään jokapäiväiseen puurtamiseen. Lomaa ennen moni rasittuu tekemättömien töiden loppuunsaattamisesta kovalla kiireellä. Niinpä ensimmäiset lomapäivät saattavat kulua henkeä vedellen. Osa lähtee heti johonkin liikkeelle saadakseen reväistyä ajatuksensa irti arjesta ja sen töistä. Joillekin lomaksi riittää se, ettei aamulla tarvitse laittaa kelloa soimaan. Toisille loma on oikea loma vasta kun pääsee pois arjen kulmilta, mökille tai ihan uusiin maisemiin kiertelemään. Mikään tapa lomailla ei ole se ainoa oikea, jokainen tietää mikä itselle sopii parhaiten.

Osa vanhemmista murehtii sitä, ettei ole varaa lähteä mihinkään kauemmas. Lasten viihtyminen ei kuitenkaan ole etäisyyksistä kiinni, mieleen jääviä muistoja ja mukavia elämyksiä voi saada kotikulmillakin. Fillari- tai kävelyretki eväiden kanssa vaikkapa Viikin arboretumiin tai siitä eteenpäin rannan pitkospuille, lintutorneille tai koskelle asti ovat uusina kokemuksina kivoja elämyksiä. Siltamäessä voi käydä kokeilemassa frisbeegolfia, Vantaanjoella uimassa ja Pihlajamäessä tutustumassa nuorisopuiston ohjelmiin. Fallkullan kotieläintilalla riittää katsottavaa kaiken ikäisille. Suomenlinnan lautalla pääsee uusiin maisemiin matkakortin vaihdolla ja kaupungin keskustassa on mielenkiintoisia paikkoja ja museoita koluttavaksi. Päivä turistina Helsingissä voi avata silmät omalle kotikaupungille uudella tavalla.

Meille Lähitiedon toimituksessa tämä lehti on alkuvuoden viimeinen. Tänään keskiviikkona olemme jo lomalaisia, töihin palaamme taas kuukauden kuluttua ja ensimmäinen loman jälkeinen lehti ilmestyy 9.8. Vaikka emme lomallamme kovin mielellämme puhelimeen vastaile tai sähköpostia lueskele, niin meille saa kyllä oikein mielellään heinäkuussakin lähettää sähköpostiin tai postitse viestejä ja vinkkejä juttuaiheista syyskaudella toteutettavaksi. Neljä viikkoa hurahtaa hetkessä ohi ja sitten taas Koillis-Helsingin Lähitieto ilmestyy kertomaan paikallisista uutisista, ihmisistä ja tapahtumista. Mutta nyt siis lomaillaan!

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Kesäaika käy monen kunnolle. Kesällä grilliherkut maistuvat ja kesäterassit houkuttelevat. Niiden myötä liikkuminen jää helposti entistä vähemmälle vaikka sitä pitäisi harrastaa tuplamäärä. Ikääntyneemmiltä asukkailta on tullut huolestuneita viestejä siitä, että heidän mahdollisuuksiaan liikuntaan ollaan karsimassa. Palvelukeskuksilla kuntosalien vapaan käytön aikoja supistetaan, samoin Siltamäessä jumpissa käyneille on ilmoitettu kaupungin taholta, että liikuntahetket lopetetaan. Päätös hämmästyttää heitä, sillä omaehtoinen liikunnanharjoittaminen on sairauksien ennaltaehkäisyä, sen avulla terveyspalveluiden kulut pysyvät heidän osaltaan kurissa.

Viime viikolla julkistettiin, että Helsingin tilikauden tulos oli 470 miljoonaa euroa ja verotulot ylittivät reilusti ennakoidun. Päättäjät olivat hyvin tyytyväisiä tulokseen. Tuore tieto harmitti toimitukseen yhteyttä ottaneita eläkeläisiä entisestään. Heidän on vaikea ymmärtää miksi senioreiden terveyttä edistäviä liikuntamahdollisuuksia halutaan karsia kun talousnäkymät ovat kohtuulliset. Eräs mies kysyikin, että onko tämä nyt sitä sotea?

Kaupungin tapa hoitaa asioita hämmästyttää myös lapsiperheitä. Kaupunginvaltuutetut ovat tehneet päätöksen, että kaikille 1-2 –luokan oppilaille iltapäivähoito tulee järjestyä. Koululaisten iltapäivähoitopaikoista tulee sen vuoksi pulaa syksyn tullen. Iltapäivätoimintaan haun ohjeessa kerrotaan, että hakulomake toimitetaan hakuaikana eli huhtikuussa siihen paikkaan, johon ensisijaisesti haetaan. Niinpä vanhemmat eivät ole osanneet hakea molempiin paikkoihin ja kakkosvaihtoehtoa ei lomakkeessa kysytty. Päätös hoitopaikasta luvataan 30.6. mennessä, jolloin moni on jo lomalla. Käytännössä kuitenkin kouluilla toteutettavaan iltapäivähoitoon pääsevät ensisijaisesti vain ensiluokkalaiset ja tukea tarvitsevat. Kakkosluokkalaiset ohjataan leikkipuistoihin. Hakukäytäntö aiheuttaa turhaa huolta, eikä liene iltapäivähoidon järjestäjienkään kannalta toimiva.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Tänään keskiviikkona on meneillään kesäpäivänseisaus. Tämän päivän jälkeen yö alkaa taas pidentyä, vaikka juuri nyt Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laskekaan lainkaan. Tosin ei se kyllä taida joka paikassa paistaakaan.

Koillis-Helsingin Yrittäjät ottivat osaa viime lauantaina Nuku yö ulkona –haasteeseen ja muutamat yrittäjät tosiaan nukkuivat yön ulkona, varsin eksoottisesti Malmin lentokentän maastossa. Lauantai-illan auringonlasku oli upea ja sitä odotellessa oli mukava katsella värikkäältä taivaanrannalta laskeutuvia pienkoneita. Vielä upeammalta hiljalleen laskeutuva aurinko näytti heistä, jotka itse nousivat illan aikana koneeseen ja pääsivät tarttumaan ohjauspuikkoihin.

Koillis-Helsinki tarjoaa monenlaisia elämyksiä ja mahdollisuuksia kokea uutta ja erilaista. Vaikka olemme pääkaupungissa, on meillä esimerkiksi Fallkullan kotieläintilalla aitoa maalaistalomaista tunnelmaa navetoineen ja eläimineen. Siellä monet lapset viettävät elämysviikkoja eläimiä hoitaen ja niiden hyvinvoinnista huolehtien. Vantaanjoki puolestaan mahdollistaa uimisen ja melomisen. Kesä kaupungissa ei ole ollenkaan niin urbaani kuin voisi kuvitella. Täältä löytyy hevostilaa ja ponitallia, peltoja ja vähän metsääkin, sekä monenlaista harrastusmahdollisuutta kesäteatterista urheiluun.

Viikonloppuna vietettävä valon ja keskikesän juhla taitaa sujua aika viileissä keleissä. Viileyttä tosin karkottavat perinteiset juhannussauna, juhannuskokko ja myös juhannustanssit, joissa pyöriville voi tulla hyvinkin lämmin. Ja juhannuksena saa taas Suomen lippu hulmuta salossa poikkeuksellisesti läpi yön Suomen lipun päivän kunniaksi. Lippu nostetaan salkoon normaalista poiketen vasta juhannusaaton iltana kello 18 ja lasketaan juhannuspäivänä normaalisti kello 21. Siniristilippumme vahvistettiin Suomen lipuksi 29.5.1918, sitä ennen oli pohdittu pitäisikö lipun olla punakeltainen tai senaatin ehdottama leijonalippu. Siniristiin onneksi lopulta päädyttiin.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Kesätapahtumat ovat vallanneet kaupungin, niistä olemme jo saaneet nauttia niin täällä Koillisessa kuin kaupungin keskustassakin. Suomen suveen kuuluu, että keli voi olla mainio kuten tänään, tai sitten juuri niin surkean sateinen ja tuulinen kuin maanantainen Helsinki-päivä oli. Sade ja viileys vähentävät oitis väkeä ja vievät tapahtumista auringon aikaansaaman iloisen ja leppoisan tunnelman. Kaikkien ulkotapahtumien järjestämiseen liittyy aina iso riski kelistä. Se paitsi vähentää yleisömääriä, voi myös peruuttaa osan ohjelmista vaikkapa turvallisuussyistä. Maanantaista Satakielikierrosta Malmin lentokentän ympäri sade ei haitannut. Ulkoilu on pitkälti pukeutumiskysymys.

Postin toiminta on herättänyt viime viikkoina ihmisissä paljon hämmennystä. Asukkaiden postilaatikoita kehotetaan siirtämään uusiin paikkoihin niin, että postinjakajan ei tarvitse enää pysähdellä joka portilla. Uusien laatikoiden sijoituskohdista on joissakin tapauksissa neuvoteltu. Moni on myös kokenut, että uusi matka postinhakuun on hankala etenkin talven tullen tai että laatikko tulee jäämään talvikeleillä lumikinoksen taakse tai jopa auran muodostaman lumipenkan alle. Onko tonttien puolivälissä sijaitseville lumipenkkojen taakse jääville laatikoille nopeampi jakaa postit kuin puhdistetun portin pielessä olevalle laatikolle? Sen näemme ensi talvena.

Posti on myös poistanut omia kirjelaatikoitaan. Se on sinällään ymmärrettävää, sillä postitusten määrä on viime vuosina laskenut selvästi ja kirjelaatikkoverkko on ollut varsin laaja. Sen sijaan se, että poistetuista laatikoista ei tiedoteta lähistön asukkaille ja yrityksille muuten kuin poistettavan kirjelaatikon kyljessä jonkin aikaa, ei ole kovin hyvää palvelua. Turhia kävelyretkiä jo poistuneelle kirjelaatikolle on kertynyt toimitukseen tulleiden viestien mukaan useita. Eniten se on harmittanut silloin, kun kirjelaatikon tyhjennysaika on ollut käsillä ja vaihtoehtoista laatikkoa on saanut etsiskellä.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Viime sunnuntainen Puolustusvoimain lippujuhlan päivä näkyi kaupungin keskustassa harvinaisen juhlavasti osana Suomen satavuotisen historian juhlintaa. Yleisöä kertyi paikalle todella runsaslukuisesti. Itse paraatissa ilahdutti erityisesti se, että siinä marssivat sotilaiden lisäksi eri vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt sekä lisäksi sotilaskotisisaret. Maanpuolustus ei ole koskaan vain yhden tahon työtä, vaan siihen tarvitaan myös vapaaehtoisia ja siviilejä mukaan. Tämän vuoksi tuntui hienolta, että se näkyi myös paraatissa Sitä näytti olevan katsomassa varsin moni täkäläinenkin. Seuraava suuri yleisötapahtuma koittaa maanantaina, jolloin kokoonnutaan Helsinki-päivän ohjelmiin.

Viime perjantaina Malmilla Kirkonkyläntiellä sijaitseva Lions-talo täytti pyöreät 30 vuotta. Ja tänään keskiviikkona tulee kuluneeksi tasan 100 vuotta kansainvälisen Lions-järjestön perustamisesta. Suomessa toiminta ei ole aivan niin vanhaa, mutta täällä koillisessakin toimii monta vireää lionsklubia, jotka ovat vuosikymmenten varrella tehneet paljon hyvää tämän alueen ja sen asukkaiden eteen. Läheskään kaikki lahjoitukset ja hyvät teot eivät tule julkisuuteen, eikä niin ole tarkoituskaan. Hyvää tekevät järjestöt eivät harrasta hyväntekeväisyyttä siitä kunniaa saadakseen, vaan auttaakseen avuntarvitsijoita. Toisinaan aikaansaannoksia on silti hyvä tuoda esille, jotta se innostaa yhä uusia auttajia mukaan.

Vapaaehtoisia toimijoita tarvitaan näin koululaisten kesälomakauden käynnistyttyä monille erilaisille leireille toimimaan isosina ja leirien johdossa. Urheilukentät täyttyvät pienten jalkapallokouluista ja niilläkin merkittävässä asemassa ovat vapaaehtoiset ohjaajat, samoin muilla päiväleireillä. Pienempien ohjaajana toimiminen on monelle nuorelle ensimmäinen kokemus vastuullisesta tehtävästä ja antaa kokemusta muiden johtamisesta. Samalla he toimivat tärkeinä esikuvina vetämilleen tenavaryhmille. Osa nuorista saattaa löytää itselleen myös ammatin harrastuksensa kautta. Lasten ohjaaminen onkin eräänlaista työelämään tutustumista ja testi siitä, miten jaksaa vastuuta kantaa.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Tuleva viikonvaihde on päättäjäisten aikaa. Koululaiset lähtevät kesälomille ja osalla saattaa opiskeluajanjakso päättyä jo kokonaan. Koulujen päättyminen on yhtä aikaa ilon ja epätietoisuuden aikaa. Jos juhlii viimeisiä kevätjuhliaan peruskoulussa, voi iloa himmentää epätietoisuus siitä, missä opinahjossa opiskelut syksyllä jatkuvat. Samoin on uusien ylioppilaiden kohdalla, monella on edessä vielä toinen luku-urakka pääsykokeisiin. Ammattiin valmistuvia odottaa kova kilpailu työpaikoista, harvalla se on jo valmiiksi odottamassa. Myös pienillä päiväkoti-ikäisillä saattaa olla tiedossa syyskauden alkaessa uuteen ryhmään siirtyminen – heilläkin on siis ehkä vanhan tutun ryhmän viimeinen haikea kevätjuhla edessä.

Kevään vaihtuminen kesäksi, ainakin kalenterin mukaan, sisältää suuria odotuksia ja toiveita. Odotetaan aurinkoa ja lämpöä, mukavaa lomailua ja ystävien kanssa oleilua. Lapsille on kesällä tarjolla leikkipuistoissa seuraa ja tekemistä, sekä myös ilmainen lounas. Isommille nuorisotoimi järjestää erilaisia leirejä ja päivätapahtumia, esimerkiksi Pukinmäessä pyörii koko kesän Playa de Puksu. Se on useamman eri tahon yhdessä järjestämää kivaa kesätoimintaa lomaileville koululaisille. Koululaisten parin kuukauden kesäloma tuottaa helposti vanhemmille huolta siitä, miten lapset voisivat turvallisesti aikaansa viettää vanhempien ollessa vielä töissä. Kaikilla ei ole eläkkeellä olevia mummoja ja vaareja, jotka voisivat kesällä jälkikasvua kaitsea.

Moni päättää kesällä tehdä asioita, jotka ovat tähän asti vain siirtyneet. Samoin päätetään käydä paikoissa, joissa ei ole tullut aiemmin vierailtua. Jotta oikeasti asioita tulisi toteutettua, kannattaa tehdä jo heti kesän alussa jonkinlainen suunnitelma ja aikataulutus asioille. Kalenteri esille ja sinne joka viikolle joku vierailukohde, siten voi tehdä vaikkapa oman kotikaupungin paljon tutummaksi. Pyöräilykartta auttaa lähestymään monia kohteita fillarin selästä ja kesällä on myös kiva kävellä vaikka vähän pidemmällekin. Tosin riittää sitä koluttavaa varmasti ihan kotikulmillakin. Kynä käteen ja suunnittelemaan!

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Elämä on yhtä vuoristorataa monissa asioissa.  Useissa kaupunginosayhdistyksissä on totuttu siihen, että aika ajoin saa nousta barrikadeille puolustamaan omaa lähiympäristöään, olipa sitten kyseessä päiväkotien, koulujen tai kirjastojen lakkauttamisuhka tai maiseman muuttuminen rajusti. Nyt Tapanilassa on nostanut niskavillat pystyyn aikomus räjäyttää kylän ainoa jääkauden aikainen siirtolohkare pois. Tuolla kivellä ovat mosalaislapset leikkineet vuosisadasta toiseen ja onpa sen kyljistä haettu turvaakin sota-aikana. Olisi mielenkiintoista tietää, monetko kihlat sen luona on sovittu ja mitä muita mielenkiintoisia muistoja siirtolohkareeseen liittyy. Niitä kerään mielelläni Lähitiedossa julkaistavaksi.

Puistolassa taas kannetaan huolta vanhasta kivikoulusta. Toiveena on, että se voitaisiin palauttaa jollain keinoin kyläyhteisön käyttöön. Sama ajatus on jo kauemmin kytenyt Tapanilassa Veljestenpihan vanhan alakoulun osalta, sen Kylätila ry:n väeltä puistolalaiset ovat etenemisneuvoja nyt kyselleet. Seurakuntien ja muiden yleisten tilojen vähentyessä ja koulujen tiivistyessä tilat erilaisten kerhojen kokoontumiseen ovat vähentyneet merkittävästi. Niille on silti kysyntää, mutta kalliissa vuokratiloissa kerhot eivät pysty toimimaan.

Pihlajamäessä uhkana oli Malmin lailla menettää paikallinen toimintakeskus – Lähiöasema. Pukinmäessä monia alueen lapsiperheitä koskettaa Pukinmäen Taidekoulujen tilanne. Miten käy, jos Unikkotien talon toiminta loppuu, mistä löytyy uusi sopiva tila nuorille taiteenharrastajille. Pukinmäen tulevassa lauantain tapahtumassa pohditaan varmasti myös asemanseudun rakentamista ja Asteritien tulevia kerrostaloja. Uudet kerrostalot lisäävät pientalovaltaisen kulmauksen liikennettä ja vaikuttavat maisemaan usein myös varjostamalla muiden pihoja. Kaupunki kasvaa aina vain korkeammalle tiivistymisen ohella. Asukkailta vaaditaan sopeutumista, mutta myös heillä on oikeus vaatia kohtuullisuutta ja luontoarvojen kunnioittamista.

Päätoimittaja Teija Loponen

Esa Toivonen

Kiinteistöviraston Tilakeskuksen tekninen isännöitsijä Esa Toivonen räväytti kovan rahatarpeen Tenavatien koulukeskustelussa.

Koudantiellä Puistolan peruskoulun uudisosan rakennus on alaosastaan metrin korkeudelta sädesienen vallassa. Toivosen mukaan sädesienen poistamiseen vaadittavalla julkisivuremontilla on 4.5 miljoonan hintalappu.

Lisäksi Puistolan raitin koulukiinteistön salaojituksen toteutukseen tarvitaan 900 000 euroa. Näin Puistolan koulukiinteistöjen korjauksiin on reipas viiden miljoonan rahantarve.

Kaukana ei ole rehtori Harri Reinikaisen esittämän laskelman toteutuminen Koudantien peruskoulukiinteistön ja Tenavatien välillä. Rehtori kertoi, että Tenavatien jyhkeään koulukiinteistöön mahtuu väistötilakäytössä 14 luokkaa.

Sädesieneen on suhtauduttava tosissaan. Hengitysliiton mukaan sädesienet ovat maaperän bakteereja, jotka kasvattavat rihmastoja ja itiöitä. Sädesieni voi aiheuttaa harvinaista infektiotautia, aktinomykoosia sekä hengitystieoireita, iho- ja silmä-ärsytystä sekä väsymystä.

Heimo Laaksonen

Lisää aiheesta: Puistolan Tenavatien koulurakennus halutaan pois myyntilistoilta