Etusivu Pääkirjoitus

teija loponen

Sata vuotta sitten Suomesta tuli itsenäinen valtio eduskunnan hyväksyttyä itsenäisyysjulistuksen tiukan äänestyksen jälkeen kuudes joulukuuta 1917. Äänestyksellä Suomi vapautti itsensä Venäjän hallinnosta. Itsenäisyyden alkuvaihe ei kuitenkaan ollut yhtä juhlaa. Suuri osa suomalaisista eli suoranaisessa köyhyydessä ja maaseudulla elettiin pitkälti omavaraistaloudessa. Valtaosa väestöstä asui maaseudulla, kaupunkilaisia oli vain 15 prosenttia. Itsenäisyyden koittaessa 1917 Suomessa tilastoitiin 3 134 300 asukasta, heistä helsinkiläisiä oli 161 911. Vuonna 1917 syntyneen miehen eliniänodote oli 43 vuotta ja naisen 49 vuotta, siitä on sadassa vuodessa tehty hurja harppaus. Satavuotiaita on Helsingissäkin jo kymmeniä, yli satavuotiaitakin löytyy useita.

Vanhoja lehtijuttuja selatessa yllättää, että Suomen itsenäistymistä ei sen tapahtumisen aikaan erityisemmin hehkutettu, eikä siitä paljon kirjoitettukaan. Tänä vuonna, sadan vuoden täyttyessä, iloitseminen itsenäisyydestä on sitäkin suurempaa ja näyttävämpää. Päiväkodeissa ja kouluissa on vietetty monenlaisia juhlatapahtumia satavuotisjuhliin liittyen ja veteraaneille on järjestetty omia tilaisuuksia. Tänään tiistaina yrityksiä ja yhteisöjä on kehotettu järjestämään juhlakahvitilaisuuksia, esimerkiksi Malmin seurakunta sellaisen järjestää. Ja Suomen lipun saa nostaa salkoon jo tänä iltana, jos sen kykenee valaisemaan kunnolla.

Huomenna keskiviikkona on varsinainen juhlapäivä, jolloin monessa kodissakin juhlistetaan jollain tavalla Suomen sadatta itsenäistä vuotta. Aamulla järjestettäviin lipunnostotilaisuuksiin ovat kaikki tervetulleita, samoin niihin moniin julkisiin itsenäisyyspäivän juhliin, joita Koillis-Helsingissäkin vietetään. Kaupungin keskustassa rakennuksia juhlavalaistaan sinivalkoisin värein. Vanha tapa nostaa kaksi kynttilää itsenäisyyspäivänä ikkunalle tehnee paluun, vaikka erilaiset kyntteliköt ovatkin tulleet suosituiksi. Meillä on aihetta juhlaan, siitä kiitos kaikille Suomea puolustaneille.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Tulevana sunnuntaina vietetään ensimmäistä adventtia sen muistoksi, että Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Moni käyttää myös nimeä Hoosianna-sunnuntai, koska silloin tuo hymni kaikuu kirkoissa. Ensimmäisen kerran Hoosianna kuultiin Suomessa 1856, Turussa. Ensimmäinen adventti on monille kuitenkin vain joulukuun alku, silloin ehkä vietetään pikkujoulua, lapset pääsevät avaamaan joulukalenterin luukkuja ja aikuisilla kiihtyvät erilaiset joulujärjestelyt. Niiden rinnalla on hyvä rauhoittua hetki, se onnistuu vaikkapa joulukonserteissa, joita on vaikka jokaiselle joulukuun illalle omansa.

Joulun lähestyessä lisääntyvät muutkin joulutilaisuudet. Luovat harrastusalat järjestävät joulunäytöksiä, ja päiväkodit sekä niin lasten kuin aikuistenkin kerhot omia joulujuhliaan esityksineen. Se millaista iloa monet kokevat esiintymisessään heijastuu mukavasti myös katsojiin. Elävien joulukalenterien lisääntyminen on ilo kaikille. Niihin kun ei tarvitse suunnitella etukäteen menevänsä, ei ilmoittautua, ostaa lippua tai muutenkaan valmistautua. Sen kun menee paikalle, jos ajankohta sopii. Joulukalenterien luukut johdattavat joulutunnelmiin lauluin, runoin, askarteluin ja erilaisin esityksin. Joulumieli syntyykin parhaiten yhdessä tekemällä ja kokemalla.

Joulutohinat lakkaavat hetkeksi ensi viikolla, jolloin vietetään tavallista juhlavammin ja laajemmin itsenäisyyspäivää. Keskiviikolle osuva juhlapäivä siirtää lehtemmekin jaon jo tiistai-iltaan. Satavuotisen historian kunniaksi itsenäisyyspäivän aattona järjestetään useita erilaisia kahvitustilaisuuksia ja myös Suomen lipun saa nostaa jo aattoiltana salkoon, kunhan lipulle on järjestetty valaistus. Seuraavassa numerossa mekin paneudumme ilmestymisalueemme satavuotiseen historiaan. Malmin alue kuului tuolloin Helsingin Pitäjään, mutta oli jo silloin varsin vilkas aluekeskus lukuisine palveluineen. Siitä lisää siis ensi viikolla.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Jouluun on vielä aika lailla tasan kuukausi aikaa, mutta jo nyt siihen liittyviä tapahtumia järjestetään melkoisessa määrin. Joulumyyjäiset ja -markkinat, sekä erilaiset jouluiset tapahtumat ja konsertit kilpailevat kävijöistä. Tarjontaa riittää, niin maksullista kuin ilmaistakin koettavaa. Vuoden tauon jälkeen myös Fallkullassa tullaan pitämään perinteinen suosittu joulutapahtuma, joka on kerännyt navetan ympäristöön satoja perheitä. Toinen yhtä suosittu tapahtuma on Siltamäen Tonttupolku. Lapsiperheiden kannalta on todella mukavaa, että erilaisia jouluisia tapahtumia on niin arki-illoille kuin viikonlopuille ympäri Koillis-Helsinkiä.

Kaikissa perheissä ei joulua voida odotella tai valmistella hyvillä mielin rahavaikeuksien vuoksi. Jotta vähävaraisissakin perheissä joulu olisi koko perheelle iloinen juhla, järjestävät eri yhdistykset ja seurakunta lahja- ja rahakeräyksiä joulupaineita helpottamaan. On Hyvä joulumieli –keräykset, joilla perheille hankitaan lahjakortteja jouluruokien hankintaan sekä seurakunnan organisoima Lahja lapselle keräys. Siinä jaetaan halukkaille vähävaraisten lasten esittämiä joululahjatoiveita, jotka sitten diakonit toimittavat ennen joulua perheeseen. Näin koitetaan varmistaa, että jokainen lapsi saisi ainakin yhden toivomansa lahjan. Kokemuksesta tiedän, että lahjan antaja saa vähintään yhtä hyvän mielen kuin sen saaja. Tämä kampanja käynnistyi maanantaina. Vanhuksille taas on oma joulukukka-kampanja iloa tuottamaan.

Jouluostosten tekoa aikaistamaan on tännekin rantautunut Black Friday ja Cyber Monday, joilla kuluttajien liikkeelle lähtöä yritetään siirtää jo marraskuun puolelle. Kaupan Liiton mukaan joulukuun liikevaihto on noin 25 prosenttia vuoden kuukausikeskiarvoa suurempaa, tavarataloissa ja erikoiskaupassa vieläkin suurempi. Sitä yritetään nyt hajauttaa jo marraskuulle. Samanaikaisesti kuitenkin aineettomien lahjojen antamisesta on tullut suositumpaa. Lahjaksi annetaan hemmottelua ja elämyksiä, itse tuotettuja ja tai ostettuja palveluja. Niiden pohtimiseen on vielä hyvin aikaa.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Helsingin kesällä tapahtunut organisaatiouudistus toi mukanaan aikamoisia nimihirviöitä tuttujen virastojen nimien tilalle. Monisanaiset nimet taitavat vielä useimmille olla aivan vieraita, mutta niiden takaa löytyy järkeviä yhdistämisiä ja kaikkien eduksi koituvaa parempaa tiedonkulkua. Kestää kuitenkin aikansa ennen kuin kaupunkilaiset kykenevät hahmottamaan, minkä toimialan alle mikäkin asia nykyään kuuluu. Esimerkiksi kaupunkiympäristön toimiala pitää nyt sisällään entiset Helsingin ympäristökeskuksen, kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston, tukkutorin ja asuntotuotantotoimiston. Samalla kun virastoja yhdistettiin, myös niiden fyysinen toimintapaikka saattoi muuttua. Vanhasta tottumuksesta ei siis kannata mihinkään virastoon asioimaan lähteä.

Toinen uusia tuulia mukanaan tuonut asia on Helsingin uusi kaupunkistrategia. Se on jo tuonut kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajia useamman kerran Koilliseen vierailulle. Kaupunkistrategiaan kuuluu myös entisen asukkaiden kuulemisen sijaan asukkaiden osallisuus erilaisia suunnitelmia tehtäessä. Puistolassa tätä osallisuutta ryhdytään pian harrastamaan palvelutilaverkon tarkastelun yhteydessä. Puistolalaiset toivovat sydämestään, että tämä yhteistyö kaupungin kanssa johtaisi Puistolan vanhan Tenavatien koulun saamiseen järkevään käyttöön tyhjillään olon sijaan. Asukkaat ovat jo ideoineet ja tulevat ensi torstaina ideoimaan lisää, mitä kaikkea vanhan koulurakennuksen tiloihin voitaisiin sijoittaa. Samalla joudutaan kuitenkin pohtimaan, mistä tiloista vastaavasti oltaisiin valmiita luopumaan.

Helsinki ja läheiset kotikulmat tulevat lähivuosikymmeninä muuttumaan paljonkin. Rakentamisen määrä kasvaa, samoin asukkaiden. Koillista tämä koskee myös. Täydennysrakentamista on tehty jo vuosia, uusia pientaloja ja pienkerrostaloja nousee teiden varsiin ja vanhoja omakotitaloja puretaan rivitalojen alta pois. Kaupan alalla ei vastaavaa kehitystä vielä ole näkynyt. Suuremmassa mittakaavassa asukkaita palvelevat edelleen Ala-Malmin Nova ja Malmintorin kauppakeskus, jolle tulee juuri pyöreät 30 vuotta täyteen.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Isänpäivä koittaa sunnuntaina. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sitä on vietetty jo 1940-luvulta. Marraskuulle Isänpäivä ajoittui kauppiaiden toivomuksesta, kuun alkupuoli kun oli jo tuolloin kaupoissa hiljaista aikaa ennen joulusesonkia. Isänpäivä on lapsiperheissä tärkeä juttu äitienpäivän tavoin. Pienistä lapsista on mukava yllättää isä ja vastaavasti isistä on varmasti mukavaa olla kerran vuodessa perheen keskipisteenä. Monesti isänpäivänä koko perhe tekee yhdessä jotain mukavaa. Tätä voivat toteuttaa myös isättömät perheet, erilaisella kokoonpanolla. Tulevana viikonloppuna on useampia perheille suunnattuja tapahtumia. Niihin voivat lapset mennä joko yhden tai kahden vanhemman, tai jonkun muun läheisen kanssa. Tapahtumat ovat maksuttomia, se mahdollistaa osallistumisen myös vähävaraisille perheille.

Näkemys siitä, että perinteet pitäisi tässäkin asiassa kuopata ja ryhtyä viettämään vain läheistenpäivää, on aika surullinen. Aina on ollut lapsia, joilta puuttuu toinen vanhemmista. Lapsiasiamies Tuomas Kurttila onkin sitä mieltä, että toisen vanhemman puuttumisesta johtuva suru ei poistu sillä, että asiasta vaietaan lopettamalla isän- ja äitienpäivän vietto. Sama asia on joulun kanssa. Suomessa on aina asunut ihmisiä, jotka eivät ole joulua viettäneet joko uskonnollisen vakaumuksensa tai muun syyn vuoksi. Se, että joku ei halua joulua viettää, ei voi olla syynä sille, että kukaan muukaan ei saisi kuulla esimerkiksi päiväkodissa joulun kristillistä sanomaa tai laulaa joululauluja.

Kaikilla lapsilla on oikeus hyvään ja huolettomaan sekä turvalliseen lapsuuteen. Lapsen oikeuksia nostetaan esiin erityisesti 20.11., jolloin Lastensuojelun Keskusliitto ja muut lapsi- ja perhejärjestöt kannustavat lipputangon omaavia nostamaan lipun salkoon Liputa lapselle –kampanjassa. Sisäministeriö on suosittanut yleistä liputusta lapsen oikeuksien päivänä 20.11. vuodesta 2013 alkaen ja määrännyt valtion virastot ja laitokset liputtamaan silloin. Tänä vuonna lapsen oikeuksien päivä on myös kertaluonteinen Suomi 100 -liputuspäivä.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Lumi tuli ja lumi meni – ainakin toistaiseksi. Sitä se etelän talvi on, vaikka Nuuksiossa olikin hetkellisesti eniten lunta koko Suomessa. Tenavat ehtivät silti jo nauttia lumesta, pulkilla laskettiin pikkuisia mäkiä ja ensimmäiset lumiukotkin näyttivät ilmestyvän pihoille. Hetkellisesti oli myös siistimpää, kun lumi peitti haravoimattomat alueet. Tosin ikäviäkin seurauksia märällä lumella oli. Kaikki puut eivät vielä ole pudottaneet lehtiään ja etenkin näiden lehdellisten puiden oksia on katkeillut paljon märän lumen painosta. Katkenneita oksia näyttää olevan niin tonteilla, katujen varsilla kuin puistoissa.

Oksia katkeili myös Malmin hautausmaalla, jossa tulevana viikonvaihteena eli lauantaina vietettävänä pyhäinpäivänä riittää runsaasti kävijöitä. Oksat saataneen siihen mennessä raivattua, samoin sateiden loputtua maahan on jo saatu istutettua peräti

7750 sipulikukkaa. Ensi keväänä pintaan nousee siis tulppaaneja, narsisseja, helmililjoja, laukkoja, lumikelloja ja sinililjoja ilahduttamaan hautausmaan kävijöitä. Nyt callunoita tai havuja haudoille vievät eivät enää kasteluvesiä tarvitse, veden tulo vesipisteisiin katkaistiinkin hautausmaalla jo viikolla 41.

Moni ikäihminen kokee saaneensa pienen lottovoiton, kun terveystoimi pyörsi hieman riskiryhmien influenssarokotusten keskittämispäätöstä. Nyt tuon keskittämisviikon jälkeen voi tilata itselleen rokotusajan omalta terveysasemaltaan marraskuun lopulle, ellei siis Kustaankartanoon tai Kamppiin päässyt lähtemään rokotteen perässä. On hienoa, että asiaan löytyi kompromissi. Monelta riskiryhmäläiseltä olisi muutoin voinut tänä vuonna jäädä influenssarokotus väliin sen tarpeellisuudesta huolimatta. Meidän tervejalkaisten on joskus vaikea muistaa, miten paljon hankalampaa liikkuminen apuvälineiden avulla on.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Tulevana sunnuntaina on jälleen edessä kellon ajan vaihtaminen, viisareiden kääntäminen, tällä kertaa talviaikaan. Talviaikaan, eli siis normaaliaikaan palattaessa viisareita siirretään tunnilla taaksepäin. Kellojen kääntely on useimmista ihmisistä rasittavaa ja turhaa. Osalle kellon kääntäminen tunnilla aikaansaa ongelmia sisäisen kellon kanssa. Herääminen tai nukahtaminen voi olla vaikeampaa, jotkut kertovat kärsivänsä myös keskittymisvaikeuksista muutaman viikon ennen kuin tottuvat vaihtuneeseen rytmiin. Omat haasteensa viisareiden siirtely tuo myös liikenteeseen ja vuorotyötä tekeville.

Talviaika tuntuu käynnistyvän jo muutoinkin kuin vain kellon siirrolla. Ensimmäiset pakkasyöt on jo koettu,  räntää ja lunta on ennustettu satavan aivan eteläänkin ja nopeimmat ovat ehtineet vaihtaa autoonsa talvirenkaat. Kitkarenkaillahan saa ajella jo nyt, nastojen vuoro tulee marraskuun alussa, talvirengaspakko joulukuun alusta. Lain mukaan nastarenkaita saa kyllä käyttää aina sään ja kelin niin vaatiessa. Jo nyt ennen lumisateita yöpakkaset ovat saaneet autojen ikkunat jäätymään. Liikkeelle on syytä lähteä sen verran ajoissa, että ikkunat ehtii puhdistaa kunnolla ja odottaa myös huurun katoamista ennen liikenteeseen lähtöä. Se on tarpeen kaikkien liikkujien turvallisuuden kannalta.

Talven lähestyminen tietää myös flunssien ja influenssakauden alkamista. Etenkin seniori-ikäisiä on suuresti ihmetyttänyt se, että he eivät tänä vuonna saakaan rokotetta omalta terveysasemaltaan, vaan se on lähdettävä hakemaan kauempaa. Kaikki eivät liikkeelle jaksa lähteä ja he toivovat, että ensi vuonna rokotteet palaisivat taas helpommin saataviksi. Näin voikin tapahtua, jos rokotteita hakevien määrä tästä syystä nyt romahtaa. Pienet lapset ja terveysasemien vastaanotoilla muista syistä käyvät riskiryhmäläiset rokotteen kuitenkin saavat asiointinsa yhteydessä marraskuussa. Terveysasemien henkilökunta ei rokotuspaikkapäätökseen ole voinut vaikuttaa.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Tyhjiä tiloja löytyy ympäri Koillis-Helsinkiä. On vanhoja toimistotiloja, kouluja, jopa päiväkoteja. Uusimpina listalle ovat nousemassa seurakuntakodit, joista toiminta ollaan lopettamassa. Vapaita toimitiloja löytyi maanantaina hakukoneen avulla pelkästään Malmin seudulta 312. Muista kaupunginosistamme niitä löytyy myös, mutta vähemmän. Samaan aikaan etsitään kuumeisesti uusia rakentamiskohteita. Vanhojen toimistotalojen muuttamista asunnoiksi pitäisi pohtia yhtenä ensisijaisista mahdollisuuksista löytää neliöitä asunnoille. Kaupungin tapa hoitaa rakentamista ja vastaavasti vuokraamista tai myymistä eteenpäin tuntuu toisinaan vaikealta. Kenties tämä muuttuu uusien toimijoiden myötä.

Puistolassa on syystäkin ihmetelty sitä, että kaupunki tuottaa kalliin wc-parakin homeesta kärsivän koulun pihalle, kun vieressä on tyhjä terve koulurakennus. Eikö vaikkapa osaa tuosta tyhjillään olevasta koulusta olisi voitu ottaa käyttöön, wc:t mukaan lukien? Järkevä syy toteutuneelle toiminnalle ehkä löytyy, ja se kenties kuullaan tulevassa asukasillassa. Puistolalaisten toiveena olisi, että vanhan koulun tiloja voisivat jatkossa koululaisten lisäksi käyttää kaikki niitä tarvitsevat päivähoidosta nuorisotoimeen. Myös alueen vapaaehtoistoimijat, kenties myös urheiluseurat ja yksinyrittäjät, voisivat hyödyntää rakennusta. Ehkäpä sen nimeksikin voisi tulla Puistola-talo kuvastamaan yhteisöllisyyttä. Uudenlaisia toimintamalleja ja vuokrasopimuksia tarvitaan, jotta kaikille löytyy toimintatilaa ja kaupungille tuottoja, toisin kuin tyhjistä tiloista.

Yksi mainio toimintamalli kaupungilta on tarjota Tattarisuolta parkkitilaa heille, jotka käyttävät autoaan vain kesäkuukausina. Talvisäilytys hyödyntää molempia osapuolia. Autot eivät seiso katujen puhtaanapidon tiellä ja vastaavasti auton omistajan ei tarvitse seurata, milloin kadunvarren pitää olla tyhjänä aurausta tai keväämmällä hiekanpoistoa varten. Vastaavanlaista edullista ja molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä on varmasti mahdollista kehittää monella muullakin osa-alueella, turhat byrokratian kiemurat unohtaen.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Eilen vietettiin Aleksis Kiven päivää, joka on samalla suomalaisen kirjallisuuden päivä. Kivi oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija, joskin hänen esikoisromaaninsa Seitsemän veljestä jäi hänen ainoaksi romaanikseen. Näytelmiä, runoja ja kertomuksia Kiveltä syntyi useampiakin. Kivi oli kuitenkin ensimmäinen kirjailija, joka kirjoitti suomen kielellä romaanin. Tännekin, tarkemmin Tapanilaan, Aleksis Kivi liittyy. Hän asui ensimmäisen Tapanilassa toimineen radanvartijan, sittemmin torpparin, Anders Gustav Franzenin luona Tapanilassa muutaman viikon vuonna 1870. Tältä ajalta periytyvät ne Tapanilan katujen nimet, jotka pohjautuvat Kiven Seitsemän veljestä -romaaniin. Muutoin Kiven Mosassa vierailu ei ollut kovin piristävää kenellekään, kirjailijan kunto oli heikko ja juomat liian vahvoja.

Lokakuu ja tuleva marraskuu ovat keleiltään ja valoisuudeltaan aika synkkää aikaa. Iltojen pimeys pitää ihmiset sisällä ja sade saa ulkoiluajatukset karisemaan.. Piristystä elämään voisi saada kyläilyistä, kutsumalla ystäviä käymään. Tai harrastuksista, jos vain saa itsensä lähtemään liikkeelle. Malmitalon edullinen kulttuuritarjonta on hyvä vaihtoehto kotona istumiselle ja miten kutsuvalta Malmitalo näyttääkään iltavalaistuksessaan. Koko perheen yhteisiä harrastuksia voi löytää liikunnasta tai taideharrastuksista, niitäkin löytyy lähinurkilta. Ulos lähtiessä täytyy vain muistaa kiinnittää huomiota näkyvyyteen, ne heijastimet vihdoin esiin!

Kahden viikon päästää vaihdetaan kesäajasta talviaikaan ja siitä parin viikon päästä juhlitaan isiä. Samoille tietämille osuvat Mosan Kaamosiltamat. Näiden juhlien jälkeen ryhdytäänkin jo tiukasti valmistautumaan eläviin adventtikalentereihin, joita päästään toivottavasti kokemaan ainakin Tapanilassa ja Malmilla, ehkäpä jossain uudessakin kaupunginosassa. Joulun hiljakseen lähestyminen näkyy jo kaupoissa, joiden hyllyt on ladattu kalentereilla, konvehtirasioilla ja pimeyttä karkottavilla valoketjuilla pihoille ja parvekkeille. Harmaus siis vaihtuu valoihin.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Illat ovat nyt  todella pimeitä. Sunnuntaina vietettiin Liikenneturvan valtakunnallista heijastinpäivää viestiksi siitä, että viimeistään nyt on aika kiinnittää heijastin tai useampikin auttamaan näkyvyyttä pimeässä. Auton ratista heijastinta käyttävän erottaa jopa seitsemän kertaa kauempaa kuin ilman heijastinta kulkevan. Hyviä paikkoja heijastimille ovat hihansuu ja lahje sekä polven korkeus, jolloin heijastin osuu parhaiten auton valoihin. Heijastimen pitäisi näkyä joka puolelle, edestä ja takaa sekä sivusta tuleville autoille. Heijastin, tai heijastinliivi, on vähintään yhtä tärkeä pyöräilijöille. Lisäksi pyörien valojen toimivuus on syytä tarkistaa ja valo muistaa myös sytyttää illan tullen. Vaikka itse näkisi ajaa, se ei tarkoita, että tulee nähdyksi.

Viimeisen kolmen vuoden aikana on kuollut vuosittain noin 32 ja loukkaantunut 430 jalankulkijaa vuodessa. Uhreista joka viides menehtyi suojatiellä, samoin jalankulkijoiden loukkaantumisista yli puolet tapahtui suojatiellä. Surullista kyllä, joka kolmas loukkaantunut jalankulkija oli lapsi tai nuori.

Vuosina 2013-2015 Onnettomuustietoinstituutti tutki 29 pimeällä tai hämärällä tapahtunutta kuolemantapausta. Heijastinta käyttämällä kolmannes heistä olisi voinut pelastua kuolemalta. Vuoden pimeimpään aikaan, loka-tammikuussa, sattui lähes puolet jalankulkijoiden henkilövahingoista. Erityisesti suojateillä tapahtuneet henkilövahingot keskittyivät näille kuukausille, yli puolet jalankulkijoiden vammautumisista suojateillä sattui pimeän aikaan.

Vanha hokema; heijastin on halpa henkivakuutus, pitää edelleen paikkansa. Autoilijana eron huomaa hyvin. On onni, että lasten ulkovaatteissa lähes poikkeuksetta on kiinteät heijastimet. Näin ne eivät pääse unohtumaan tai hukkumaan. Usein pimeässä huomaa hyvin pienen lapsen ja ihmettelee kulkeeko tämä yksin. Vasta lähempänä erottaa vieressä ilman heijastinta kulkevan aikuisen. Usein tämä kulkee vielä varsin tummissa vaatteissa. Autoilijoilla on liikenteessä suuri vastuu. Aamulla on syytä kuivata kosteuden huurustamat ikkunat nähdäkseen kunnolla ulos. Se on heijastimien tavoin tärkeää liikenneturvallisuuden lisäämiseksi.

Päätoimittaja Teija Loponen