Etusivu Pääkirjoitus

teija loponen

Viime viikkoina ja tällä viikolla Koillis-Helsingissä on saatu nähdä päättäjiä virkamiehistä ministeriin ja Helsingin piispaan asukkaita tapaamassa. Helenin lämpövoimalahankkeen ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät tilaisuudet ovat vetäneet sankoin joukoin asukkaita tilaisuuksiin, joissa lämpövoimalan tuloa on käsitelty. Koudantien peruskoulun auditorio on jo kahteen otteeseen ollut ääriään myöten täynnä lähistön asukkaita ja toimijoita. Viimeksi lauantaina kierrettiin Pro Alppikylän toimesta voimalalle suunnitellun tontin liepeillä, jotta tulisi selväksi kuinka lähelle se nousisi  asuin- ja ulkoilualueita. Heleniltäkin väkeä oli mukana. Kierroksen oheen toteutettu kylätapahtuma kertoi paikalla olleille kuinka lapsivaltaista väkeä Alppikylässä asuu.

Immolantien parakkikoulukeskustelussa kuultiin virkamiehiltä todellinen uutinen. ”Kapuntalo” saatetaan sittenkin saada, tosin eri paikkaan, jos Immolantien päiväkotirakennus puretaan ja sen korvaava rakennetaan Tervapääskyn leikkipuiston alueelle. Sille ajatukselle ei ainakaan ensi hätään vastustajia ilmaantunut, vaan asia otettiin iloisesti yllättyneinä vastaan. Kaupungin linjana tuntuu nyt olevan, että isoja peruskorjauksia kannattavampaa on vanhan purku ja uuden isomman ja monipuolisemman tilan rakentaminen lähistölle. Puistolassa kokoonnutaan pian oman alueen palvelukonseptin suunnittelutyöpajaan.

Malmin seurakunta saa vieraakseen uuden Helsingin piispan. Piispan on mukava tulla vierailemaan Malmille, jossa seurakuntalaiset ovat todennäköisesti juuri saaneet iloisen varmistuksen siitä, että kaksi viimeistä seurakuntakotia tulevatkin vielä olemaan toiminnassa ainakin jonkin aikaa. Päinvastaisen päätöksen edessä piispa olisi todennäköisesti saanut kipakkaa palautetta siitä, että kaikista seurakuntalaisista ei välitetä. Välittäminen ja huomioonottaminen ovat juuri niitä asioita, joita helsinkiläiset eri asuinalueilla päättäjiltä toivovat. Helsinki on iso kaupunki, eikä palveluita voida keskittää vain muutamiin paikkoihin. Lähipalvelut ovat monelle tärkeä selviämisen edellytys.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Kevään tulo vilkastuttaa elämää muutoinkin kuin alkavilla pihatöillä. Asukasiltoja on pidetty jo parikin Tattarisuon läheisyyteen kaavaillun Helenin lämpövoimalahankkeen tiimoilta ja ne ovat vetäneet runsaasti väkeä lähikaupunginosista. Ministerikin saapuu lauantaina perehtymään tilanteeseen alppikyläläisten kutsusta. Asukastilaisuuksia tulee vielä Immolantien parakkikoulun tulevaisuuteen liittyen, samoin Jakomäki-Vaaralan hiekkakuoppien kehittämisestä virkistyskäyttöön.

On hienoa, että asukkaat pääsevät kertomaan näkemyksiään, toivottavasti mielipiteillä on myös merkitystä.

Rakentamisessa on myös vilkasta. Eri puolille Helsinkiä nousee jatkuvasti uusia asuintaloja. Silti on asuntopulaa ja toisaalta tyhjiäkin asuntoja. Liekö syynä se, että sijoittajat ostavat asunnot ja pyytävät niistä sitten sellaisia vuokria, joihin läheskään kaikilla ei ole varaa. Tai että rakennusmaa on niin kallista, että asunnoistakin tulee tavallisille palkansaajille ja ensiasunnon ostajille ihan liian kalliita. Pääkaupungissa asumisella on korkea hinta. Kaikki eivät silti täältä halua poiskaan muuttaa, työpaikkaa on vaikea pikkukaupungeista saada. Malmille Latokartanontien varteen saataneen toivottavasti kohtuuhintaisia asuntoja lähivuosina.

Kevät on myös vuosikokouksen aikaa, uusia vetureita valitaan tehtäviin ja mennyttä ja tulevaa toimintaa arvioidaan. Toiminnan arviointia tapahtuu myös Malmin seurakunnassa, johon Helsingin uusi piispa Teemu Laajasalo tulee tutustumaan reilun viikon päästä. Hänen haastattelunsa on seuraavassa lehdessämme. Malmin seurakunta on muiden seurakuntien tavoin ollut tiukan talouskurimuksen kourissa. Säästöjä on pitänyt saada aikaan ja on saatukin. Niinpä Tapulin ja Siltamäen seurakuntakotien kohdalla saatetaankin nähdä vähän valonpilkahdusta. Seurakuntaneuvosto tekee kuun puolivälissä seurakuntakoteja koskevia päätöksiä, joista myös kerromme seuraavassa numerossa tarkemmin. Kevät on valon aikaa.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Pääsiäinen on takana. Auringostakin on saatu nauttia, mutta viime viikot tavallista viileämmissä säissä. Pajunkissat kyllä avautuivat pääsiäiseksi, mutta muita keväänmerkkejä, lumien kokonaan sulamista ja ensimmäistä leskenlehtien näkymistä vielä odotellaan. Kaupunki on antanut jo varoitukset katupölystä, jonka pölyämistä kuitenkin vielä sulavat lumet monissa paikoin vähän sitovat. Kevätpäivän tasaus toi valoisammat aamut, mutta talven tuntu on ollut vielä vahva. Vielä viime viikolla näkyi pulkkailijoita mäissä. Nähtäväksi jää, säilyykö Suurmetsän varren Alppikylän huippu tulevaisuudessakin pulkkamäkenä, vai joudutaanko siellä ulkoilua rajoittamaan, jos lämpövoimala sen viereen rakennetaan.

Mikael Agricolan päivää vietetään ensi maanantaina. Olisi mielenkiintoista tietää mitä suomen kirjakielen luoja ajattelisi nykypäivän käyttökielestä ja siihen istuneista lukuisista englanninkielisistä sanoista ja sanonnoista. Suomen kieli säilyy parhaiten kirjallisuudessa. Siksi onkin ilahduttavaa, että monet koillisenkin kouluista olivat mukana lasten lukemista edistävässä Lukuklaani-hankkeessa. Kirjastoverkko on meillä tiuha ja useimpien lasten on helppo kulkea lähikirjastoonsa hakemaan mieluisaa lukemista itselleen, kun ovat lukemaan tottuneet. Kirjastojen hauskat tapahtumapäivät ovat puolestaan omiaan tekemään kirjaston mukavaksi ja tutuksi paikaksi.

Lasten lisäksi nuoret kaipaavat kipeästi motivoivaa tekemistä. Urheiluseuroja täällä on riittämiin, samoin voi harrastaa niin musiikkia, kuvataiteita, kädentaitoja, teatteria kuin sirkustaiteitakin. Kaikki nuoret eivät säännöllisestä harrastamisesta ole kiinnostuneita, eikä kaikilla perheillä ole niihin varaakaan. Siksi tarvitaan nuorisotaloja ja muita niiden kaltaisia kokoontumispaikkoja vapaaseen ja kevyesti ohjattuun toimintaan. Avoimet tilat ovat samalla osa ennaltaehkäisevää nuorisotyötä, jolla voidaan ehkäistä syrjäytymistä ja edistää nuorten hyvinvointia. Aikuisten läsnäolo ja tavoittavuus on niissäkin tärkeää.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Tänään pidettiin ylioppilaskirjoitusten viimeinen koitos, saamen äidinkielen koe. Kun kokeet ovat vihdoin ohi, alkaa jännityksen vaihe, miten kokeet arvostellaan, mihin arvosanoihin pisteillä yltää. Samanaikaisesti monet jo hakevat jatko-opintoihin ja kesätöihin sekä pohtivat kesää ja lomaa. Näin pääsiäisen alla valtaosa ihmisistä saa nauttia neljän päivän lomaputkesta, tosin vapaalla olevien määrä on selvästi vähentynyt kauppojen aukioloaikojen vapautuessa. Enää ei pääsiäisenäkään keskustassa ole kuin huopatossutehtaassa, vaan vapaata viettävät käyttävät erilaisia palveluita hyväkseen.

Helen järjestää uuden asukasillan lämpövoimalahankkeeseensa liittyen reilun viikon päästä maanantaina. Silloin on mielipiteiden jättöaika kuitenkin jo ohi. Parhaillaan monet alueen asukkaat eri yhdistyksistä keräävät tietoja lähettääkseen mielipiteensä hankkeesta ELY-keskukselle ensi viikon alussa. Uudessa keskustelutilaisuudessa  tullaan varmasti asukkaiden puolelta esittämään runsaasti perusteltuja mielipiteitä siitä, miksi hanke pitäisi unohtaa. Tällä kertaa järjestäjätkin ovat todennäköisesti paremmin perehtyneet alueen oloihin ja suunnitellun voimalan naapureihin. Tiedossa voi nyt siis olla asiakeskeistä keskustelua.

Toivottuakin suunnittelua Puistola-Jakomäki-suunnalla on. Helsinki ja Vantaa tutkailevat yhdessä mahdollisuuksia kunnostaa vanhat hiekkakuopat virkistysalueeksi. Sitäkin tutkitaan, voisiko yksi virkistyksen muodoista olla uimapaikka. Koillisen muutamat uimahallit ovat varsin ylikansoitettuja suosituimpina aikoina, joten hiekkakuoppien uimala tulisi taatusti olemaan suosittu. Tästäkin aiheesta on suunnitteilla huhtikuulle asukasilta, jonka osallistujamäärällä on varmasti merkitystä. Omaa asuinaluetta koskevien keskustelutilaisuuksien ei pidä antaa mennä ohi, vaan osallistua niihin silloin kuin mahdollisuus on. Asukkailla ei päätäntävaltaa ole, mutta mielipiteiden joukkovoimalla voi olla merkitystä.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Useimmat lienevät samaa mieltä siitä, että kivihiilestä pitäisi päästä eroon sen ilmastovaikutusten vuoksi. Kasvava kaupunki tarvitsee kivihiilen tilalle lämpöä tuottamaan muita keinoja ja uusia lämpövoimaloita.  Ongelmaksi muodostuu se, mihin lämpövoimalat sijoitetaan. Yhdeksi vaihtoehtopaikaksi on noussut Tattarisuon laita. Se ei lähistön asukkaita innosta. Lämpövoimalan massiivisuus, sen vaatima rekkaliikenne oheisvaikutuksineen ja se, ettei yhtä lähellä asutusta olevista voimaloista ole vielä käytännön kokemuksia, ovat nostaneet asukkaat takajaloilleen. Haittojen koetaan ylittävän hyödyt. Yhä kasvavan Alppikylän asukkaat kokevat, ettei voimala naapurissa lisää asuinviihtyvyyttä, vaan heikentää sitä ja laskee asuntojen hintoja. Myöskään Puistolassa ei voimalahanketta katsota hyvällä, yhtenä syynä liikennehaitat.

Aivan lähellä sijaitsevan Malmin lentoaseman rakentamista ennakoivat havainnekuvat kertovat, että voimala saisi naapurustoonsa valtavan kerrostaloalueen. Kymmenettuhannet asukkaat tietäisivät  tuhansia autoja lisää lähiväylien liikenteeseen. Samaten se tietäisi valtavasti lisää ihmisiä käyttämään entisestään väheneviä virkistysalueita. Kaupungin kasvu vie monella tapaa asumisviihtyvyyden. Samoin kaupungin kasvu vie elinkeinomahdollisuuden sellaisilta yrittäjiltä, joiden toimiala vaatii erityisiä olosuhteita. Kaikkien työt eivät edelleenkään suju vain tietokoneen avulla.

Maanantaina liputettiin Minna Canthille. Hän oli kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka panosti erityisesti naisten aseman parantamiseen tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Minna Canthin päivä on samalla tasa-arvon päivä. Sukupuolten välisessä tasa-arvossa räikein ero on ehkä yhä palkkatasossa. Tasa-arvoa voidaan tutkia myös monesta muusta näkökulmasta. Ollaanko kaupunginosien kesken tasa-arvoisia palveluiden saatavuuden suhteen, ollaanko tasa-arvoisessa asemassa julkisen liikenteen kattavuudessa tai siinä, mitä koko kaupunkia palvelevia toimintoja kaupunginosiin sijoitetaan. Kaikkia tyydyttäviä ratkaisuja ei ole olemassakaan.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Viime vuonna vietettiin Suomen satavuotisjuhlia, joissa teemana oli yhdessä tekeminen. Sama yhdessä aikaansaaminen on pääroolissa niin erilaisissa yhdistyksissä, harrastuksissa, talkoissa kuin ihan perhe-elämässäkin. Yhdessä tekeminen on hauskaa, kurjemmatkin hommat sujuvat mukavammin ja jokainen saa kokea olevansa tarpeellinen. Yhdessä tekemistä suunnittelusta aina toteutukseen saakka ja ilman korvausta harrastetaan muun muassa kaupunginosayhdistyksissä ja monissa urheiluseuroissa. Tapanin Erän voimistelukisat niistä tuoreimpana esimerkkinä.

Tapanilassa yhdessä tekeminen on vuosikymmenet ollut kunniassa ja tuottanut paljon hyvää. Yksi tuon yhdessä tekemisen muodoista on Mosan perinteiset klapitalkoot, joissa käsityökaluin tehdään takka- tai saunapuita itselle ja samalla lähistön ikäihmisille. Nuo klapitalkoot koittavat taas lauantaina. Työn alla on jo myös kevään avaava toukokuun alkuun sijoittuva Mosa herää –tapahtuma, jossa alueen yhteisöllisyys nousee huippuunsa ja eri toimijat esittelevät ihan käytännön teoin toimintaansa. Malmilla toimijat viettävät yhteistä tapahtumapäivää 19.5. ja Pukinmäessä 26.5.

Yhdessä tekemistä harrastavat yhä useammat hallintokunnat Helsingin uudessa organisaatiomallissa. Siitä on jo saatu mukavia esimerkkejä muutamissa asukasilloissa. Nyt asukkaat jännittävät mikä merkitys heidän mielipiteillään on Tattarisuon viereen harkitun Helenin lämpövoimalan suhteen. Vuokraako kaupunki sille tontin lähikaupunginosien väen vastustuksesta huolimatta, vai huomioidaanko asukkaiden yhdessä tekemät kannanotot. Eilen pidettiin tuosta aiheesta asukasilta Puistolassa. Illan annista kerromme ensi viikon lehdessä.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Naistenpäivää vietetään huomenna torstaina. Tänä Naistenpäivänä tuodaan aiemmista vuosista poiketen naistenpäivää tavallista enemmän esille niin Suomessa kuin maailmallakin ilmenneen naisiin kohdistuneen väkivallan ja seksuaalisen häirinnän vuoksi. Amnesty International haluaa, että vuonna 2030 yksikään nainen ei kuole parisuhdeväkivallan seurauksena, eikä yksikään nainen enää joutuisi vainon kohteeksi. Tavoitteena on myös, että vuonna 2030 seksuaalinen häirintä on historiaa. Näihin teemoihin paneutuva Amnestyn sekä Ensi- ja turvakotien liiton Naistenviikko-kampanja alkoi maanantaina. Tavoitteet ovat kunnianhimoiset, mutta niiden ei pitäisi olla mahdottomia.

Huomenna STTK järjestää aamupäivällä naistenpäivän Seksuaalinen häirintä työelämässä –paneelikeskustelun. Tilaisuudessa ovat mukana niin oikeusministeri Antti Häkkänen, tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara kuin seksuaalisesta häirinnästä Me Too –kampanjan tiimoilta puhunut näyttelijä, professori Elina Knihtilä. Muutamilla aloilla seksuaalista häirintää on ilmennyt paljon, eikä siihen ole kiinnitetty tarvittavaa huomiota. Myös koulu- ja harrastusrintamilta tulee tietoja lasten ja nuorten sopimattomasta kohtelusta. Koillisessa hyväksikäyttötapauksia ei esille ole noussut, ja toivon mukaan täällä ei tuollaista käytöstä kukaan lapsi tai nuori ole joutunut kohtaamaan. Jos on, se on syytä tuoda julki, saada loppumaan ja tekijät vastuuseen.

Lapset ja nuoret pitävät heitä harrastuksissa ohjaavia itseään vanhempia esikuvinaan. Jos nämä esikuvat käyttäytyvät väärin, vääristyy lapsenkin käsitys siitä, mikä on oikein, mikä väärin. Täällä erilaisia harrastusmahdollisuuksia riittää joka kaupunginosassa. On upeaa, että lasten ei tarvitse lähteä kauas kotoa harrastamaan. Vielä upeampaa on, jos kaikki nämä harrastustoiminnoissa mukana olevat lapset saavat harrastaa iloisin ja turvallisin mielin. Urheiluseurojen ja muiden ohjaajien vastuu on suuri.  Lasten kaikinpuolisen turvallisuuden on oltava toiminnassa tärkeintä.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Viron tasavalta täytti 100 vuotta viime lauantaina 24.2. Siellä juhlitaan sataa vuotta vähintäänkin yhtä antaumuksellisesti kuin me juhlimme oman maamme satavuotisjuhlaa. Täällä Koillis-Helsingissä Viroa juhlistetaan Malmitalossa reilun viikon päästä alkavalla Viro-viikolla, mutta virolaiset ovat jatkuvasti läsnä myös Malmin hautausmaalla. Siellä suomalaisten sankarivainajien lähellä sijaitsevassa haudassa lepää 95 vapaaehtoista virolaista sotilasta. Nämä Suomen-pojat taistelivat suomalaisten rinnalla jatkosodassa taistelleita virolaisia vapaaehtoisia. Kaikkiaan Suomen puolustusvoimissa oli virolaisia vapaaehtoisia 3 350, joista Suomen rintamilla kaatui parisensataa. Saamme olla heille kiitollisia uhrautumisestaan Suomen hyväksi.

Viron itsenäistyessä uudelleen elokuussa 1991, antoi Suomi sille salaa tukea. Puistolalaisen historiantutkija, tohtori Heikki Rausmaan mukaan Suomi tuki Viroa sen itsenäistymisaikeissa niin aineellisesti, moraalisesti kuin muutenkin. Rausmaan mukaan tuki annettiin pitkälti kulttuuriyhteistyön nimellä, mutta presidentti Mauno Koivisto oli todennut, että kulttuuri voidaan nähdä kovin laaja-alaisena käsitteenä, mikä mahdollistaa monenlaista. Suomelta toivottiin muun muassa koulutusta hallintovirkamiehille ja liike-elämään sekä asiantuntija-apua hallinnon uudistamiseen. Naapuriapu oli tarpeeseen ja sitä toivomme molemminpuolisesti saatavan edelleenkin aina tarvittaessa.

Täällä Koillis-Helsingissä naapuriapua annetaan monin tavoin. Esimerkiksi Tapanilassa pidetään vuosittain klapitalkoot, joissa polttopuuta pilkotaan myös alueen ikäihmisille vietäväksi. On paljon naapuruksia, jotka auttavat toisiaan lumitöissä, lasten harrastuksiin kuljettamisessa tai toimivat talovahteina lomamatkojen aikana. Jotkut käyvät vanhemmille naapureilleen ruokakaupassa. Naapuriavussa upeaa on se, että sitä ei tehdä rahan vuoksi, vaan auttamisen halusta. Tosin usein tuo apu palkitaan vastapalveluksin.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Parhaillaan vietetään koululaisten talvilomaviikkoa. Nyt siitä voisi jopa käyttää vanhaa nimitystä hiihtolomaviikko, sillä hiihtämiseenkin on täydet mahdollisuudet lumisilla laduilla. Samoin luisteluun. Entisaikaan hiihtolomaa vietettiin paljon enemmän kotikulmilla ja nimenomaan päivittäin hiihdellen, kuten Timo Uotila Puistolan muisteluissaan kertoo. Vähälumisten talvien myötä moni perhe on ottanut tavaksi lähteä talvilomalla reissuun, joko pohjoiseen hiihtämään ja laskettelemaan, tai sitten nauttimaan etelän lämmöstä.

Kotinurkillakin kivaa tekemistä riittää. Malmitalossa pyörivät maksuttomat leffat, nuorisotaloilla on monenlaista ohjelmaa talvilomaansa viettäville, samoin useissa kirjastoissa. Koillisen ainutlaatuinen koko perheen käyntikohde Fallkullan kotieläintila tarjoaa talvilomaviikolla ohjelmaa eläinten parissa. Lähistöltä löytyy myös mahtavia pulkkailumäkiä vaikkapa Suutarilasta täyttömäeltä,  Pukinmäestä Weisteen mäeltä, Tapanilasta Hiidenkivenpuistosta tai Puistolan täyttömäeltä, joka kaupunginosalla on oma mainio pulkkamäkensä. Leikkipuistoissa ohjelmaa on myös, osa leikkipuistoista retkeilee paljon talvilomaviikolla, osassa ohjelmaa järjestetään puistossa ulkona ja sisällä lasten esittämien toiveiden mukaisesti.

Viikon päästä koittaa Kalevalanpäivä, jota useissa kouluissa vietetään jonkinlaisen juhlan tai erilaisen tekemisen merkeissä. Elias Lönnrotin kirjoittamasta kansalliseepoksesta on vuosien varrella toimitettu erilaisia moderneja versioita. Mauri Kunnas teki eepoksesta mainion lastenkirjan Koirien Kalevala, josta on tehty myös teatteriesityksiä. Suomalaista kansanluonnetta ja historiaa voi esittää monin tavoin. Siitä oopperassa nähty käsittämättömän upea ja monipuolinen Kalevalanmaa oli mainio esimerkki. Meidän historiamme sisältää valtavasti mainioita tapahtumia ikävien ajanjaksojen lisäksi. Kaikista niistä on nykypäivänkin ihmisten hyvä tietää, 100 vuotta sitten käydystä sisällissodasta lähtien. Historia tekee meistä sen mitä olemme nyt.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Tänään vietetään ystävänpäivää. Se on saanut USA:sta turhaan rakastavaisten päivän leiman, mikä hämmentää todellista ystävän ja ystävyyden merkitystä. Hyvät ihmissuhteet ovat tärkeitä, ystävät vielä tärkeämpiä. Ystävät koetaan merkittäväksi voimavaraksi ja heillä on todettu olevan vaikutusta jopa hyvinvoinnille ja mielenterveydelle. Etenkin nuorten kohdalla ystävyyssuhteissa opetellaan taitoja, jotka ovat tärkeitä muissakin ihmissuhteissa. Niitä ovat luottamus toiseen ja ristiriitojen ratkaiseminen sekä toisen huomioiminen, kannustaminen ja tukeminen. Senkin oppii, että ystävyyssuhteista on myös pidettävä huolta. Yhteydenpitoa ei voi jättää yksipuoliseksi.

Jokaisella ihmisellä pitäisi olla vähintäänkin yksi hyvä ystävä, jolle voi kertoa iloistaan ja murheistaan ja jolta saa tukea ja apua tarvittaessa. Valitettavan moni ihminen kokee kuitenkin olevansa yksin, jo varsin nuorena. On äärimmäisen tärkeää, että aivan pienestä pitäen lapsille korostetaan ystävyyden merkitystä ja kaveruuden tärkeyttä. Jopa päiväkodeissa saatetaan joku lapsi jättää jostain syystä kaveripiirin ulkopuolelle, ilman leikkikaveria. Jos siihen ei kiinnitetä aikuisten puolelta huomiota, voi käydä niin, että lapsi kuvittelee olevansa muita huonompi, eikä enää edes yritä luoda ystävyyssuhteita.

Ikäihmisille ystäviä ja juttuseuraa välittävät monet eri vapaaehtoisjärjestöt. Usein vapaaehtoiseksi ystäväksi ryhtynyt kertoo tuon järjestetyn ystävyyden muuttuneen varsin pian todelliseksi ystävyydeksi, joka jatkuu vuosikausia. Ystävyyden yksi määritelmä on se, että molemmat osapuolet sekä antavat, että saavat. Ystävyys ei voi olla toisesta hyötymistä. Aito ystävyys myös kestää kolhuja ja etäisyyksiä. Monella ystävyyssuhteet kärsivät työelämän ja perheen viedessä ajan. Jotain ystävyyssuhteiden eteen kannattaa kuitenkin kiireenkin keskellä tehdä, ettei sitten kodin tyhjetessä tenavista huomaa ystävienkin kadonneen. Silloin olisi elämä ankeaa. Omakohtainen kokemukseni on, että ystävät ovat elämän kantava voima, piristys kiireen keskellä.

Päätoimittaja Teija Loponen