Etusivu Pääkirjoitus

teija loponen

Tyhjiä tiloja löytyy ympäri Koillis-Helsinkiä. On vanhoja toimistotiloja, kouluja, jopa päiväkoteja. Uusimpina listalle ovat nousemassa seurakuntakodit, joista toiminta ollaan lopettamassa. Vapaita toimitiloja löytyi maanantaina hakukoneen avulla pelkästään Malmin seudulta 312. Muista kaupunginosistamme niitä löytyy myös, mutta vähemmän. Samaan aikaan etsitään kuumeisesti uusia rakentamiskohteita. Vanhojen toimistotalojen muuttamista asunnoiksi pitäisi pohtia yhtenä ensisijaisista mahdollisuuksista löytää neliöitä asunnoille. Kaupungin tapa hoitaa rakentamista ja vastaavasti vuokraamista tai myymistä eteenpäin tuntuu toisinaan vaikealta. Kenties tämä muuttuu uusien toimijoiden myötä.

Puistolassa on syystäkin ihmetelty sitä, että kaupunki tuottaa kalliin wc-parakin homeesta kärsivän koulun pihalle, kun vieressä on tyhjä terve koulurakennus. Eikö vaikkapa osaa tuosta tyhjillään olevasta koulusta olisi voitu ottaa käyttöön, wc:t mukaan lukien? Järkevä syy toteutuneelle toiminnalle ehkä löytyy, ja se kenties kuullaan tulevassa asukasillassa. Puistolalaisten toiveena olisi, että vanhan koulun tiloja voisivat jatkossa koululaisten lisäksi käyttää kaikki niitä tarvitsevat päivähoidosta nuorisotoimeen. Myös alueen vapaaehtoistoimijat, kenties myös urheiluseurat ja yksinyrittäjät, voisivat hyödyntää rakennusta. Ehkäpä sen nimeksikin voisi tulla Puistola-talo kuvastamaan yhteisöllisyyttä. Uudenlaisia toimintamalleja ja vuokrasopimuksia tarvitaan, jotta kaikille löytyy toimintatilaa ja kaupungille tuottoja, toisin kuin tyhjistä tiloista.

Yksi mainio toimintamalli kaupungilta on tarjota Tattarisuolta parkkitilaa heille, jotka käyttävät autoaan vain kesäkuukausina. Talvisäilytys hyödyntää molempia osapuolia. Autot eivät seiso katujen puhtaanapidon tiellä ja vastaavasti auton omistajan ei tarvitse seurata, milloin kadunvarren pitää olla tyhjänä aurausta tai keväämmällä hiekanpoistoa varten. Vastaavanlaista edullista ja molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä on varmasti mahdollista kehittää monella muullakin osa-alueella, turhat byrokratian kiemurat unohtaen.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Eilen vietettiin Aleksis Kiven päivää, joka on samalla suomalaisen kirjallisuuden päivä. Kivi oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija, joskin hänen esikoisromaaninsa Seitsemän veljestä jäi hänen ainoaksi romaanikseen. Näytelmiä, runoja ja kertomuksia Kiveltä syntyi useampiakin. Kivi oli kuitenkin ensimmäinen kirjailija, joka kirjoitti suomen kielellä romaanin. Tännekin, tarkemmin Tapanilaan, Aleksis Kivi liittyy. Hän asui ensimmäisen Tapanilassa toimineen radanvartijan, sittemmin torpparin, Anders Gustav Franzenin luona Tapanilassa muutaman viikon vuonna 1870. Tältä ajalta periytyvät ne Tapanilan katujen nimet, jotka pohjautuvat Kiven Seitsemän veljestä -romaaniin. Muutoin Kiven Mosassa vierailu ei ollut kovin piristävää kenellekään, kirjailijan kunto oli heikko ja juomat liian vahvoja.

Lokakuu ja tuleva marraskuu ovat keleiltään ja valoisuudeltaan aika synkkää aikaa. Iltojen pimeys pitää ihmiset sisällä ja sade saa ulkoiluajatukset karisemaan.. Piristystä elämään voisi saada kyläilyistä, kutsumalla ystäviä käymään. Tai harrastuksista, jos vain saa itsensä lähtemään liikkeelle. Malmitalon edullinen kulttuuritarjonta on hyvä vaihtoehto kotona istumiselle ja miten kutsuvalta Malmitalo näyttääkään iltavalaistuksessaan. Koko perheen yhteisiä harrastuksia voi löytää liikunnasta tai taideharrastuksista, niitäkin löytyy lähinurkilta. Ulos lähtiessä täytyy vain muistaa kiinnittää huomiota näkyvyyteen, ne heijastimet vihdoin esiin!

Kahden viikon päästää vaihdetaan kesäajasta talviaikaan ja siitä parin viikon päästä juhlitaan isiä. Samoille tietämille osuvat Mosan Kaamosiltamat. Näiden juhlien jälkeen ryhdytäänkin jo tiukasti valmistautumaan eläviin adventtikalentereihin, joita päästään toivottavasti kokemaan ainakin Tapanilassa ja Malmilla, ehkäpä jossain uudessakin kaupunginosassa. Joulun hiljakseen lähestyminen näkyy jo kaupoissa, joiden hyllyt on ladattu kalentereilla, konvehtirasioilla ja pimeyttä karkottavilla valoketjuilla pihoille ja parvekkeille. Harmaus siis vaihtuu valoihin.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Illat ovat nyt  todella pimeitä. Sunnuntaina vietettiin Liikenneturvan valtakunnallista heijastinpäivää viestiksi siitä, että viimeistään nyt on aika kiinnittää heijastin tai useampikin auttamaan näkyvyyttä pimeässä. Auton ratista heijastinta käyttävän erottaa jopa seitsemän kertaa kauempaa kuin ilman heijastinta kulkevan. Hyviä paikkoja heijastimille ovat hihansuu ja lahje sekä polven korkeus, jolloin heijastin osuu parhaiten auton valoihin. Heijastimen pitäisi näkyä joka puolelle, edestä ja takaa sekä sivusta tuleville autoille. Heijastin, tai heijastinliivi, on vähintään yhtä tärkeä pyöräilijöille. Lisäksi pyörien valojen toimivuus on syytä tarkistaa ja valo muistaa myös sytyttää illan tullen. Vaikka itse näkisi ajaa, se ei tarkoita, että tulee nähdyksi.

Viimeisen kolmen vuoden aikana on kuollut vuosittain noin 32 ja loukkaantunut 430 jalankulkijaa vuodessa. Uhreista joka viides menehtyi suojatiellä, samoin jalankulkijoiden loukkaantumisista yli puolet tapahtui suojatiellä. Surullista kyllä, joka kolmas loukkaantunut jalankulkija oli lapsi tai nuori.

Vuosina 2013-2015 Onnettomuustietoinstituutti tutki 29 pimeällä tai hämärällä tapahtunutta kuolemantapausta. Heijastinta käyttämällä kolmannes heistä olisi voinut pelastua kuolemalta. Vuoden pimeimpään aikaan, loka-tammikuussa, sattui lähes puolet jalankulkijoiden henkilövahingoista. Erityisesti suojateillä tapahtuneet henkilövahingot keskittyivät näille kuukausille, yli puolet jalankulkijoiden vammautumisista suojateillä sattui pimeän aikaan.

Vanha hokema; heijastin on halpa henkivakuutus, pitää edelleen paikkansa. Autoilijana eron huomaa hyvin. On onni, että lasten ulkovaatteissa lähes poikkeuksetta on kiinteät heijastimet. Näin ne eivät pääse unohtumaan tai hukkumaan. Usein pimeässä huomaa hyvin pienen lapsen ja ihmettelee kulkeeko tämä yksin. Vasta lähempänä erottaa vieressä ilman heijastinta kulkevan aikuisen. Usein tämä kulkee vielä varsin tummissa vaatteissa. Autoilijoilla on liikenteessä suuri vastuu. Aamulla on syytä kuivata kosteuden huurustamat ikkunat nähdäkseen kunnolla ulos. Se on heijastimien tavoin tärkeää liikenneturvallisuuden lisäämiseksi.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Paljon mielenkiintoista ohjelmaa ja toimintaa mukanaan tuova Lähiöfest toteutuu tulevana lauantaina kolmessa Koillisen kaupunginosassa, Jakomäessä, Malmilla ja Siltamäessä. Lähiöfestin nimi kuitenkin kalskahtaa vähän pahalta joidenkin korvissa. Lähiöt kun ovat esimerkiksi Wikipedian mukaan kiinteästä kaupunkirakenteesta erilleen rakennettuja asuntoalueita, jotka ovat riippuvaisia varsinaisesta kaupungista ja sen työpaikoista, palveluista ja joukkoliikenteestä. Tutkimuksissa lähiöitä on määritelty niiden syntyhistorian kautta: lähiöitä ovat kerrostalovaltaiset asuinalueet, joita on toteutettu toisen maailmansodan jälkeen Suomeen tuodun lähiöperiaatteen sovelluksina ja niiden rakennuskanta koostuu tyypillisesti elementtikerrostaloista.

Nuo määritelmät eivät heti tuo mieleen Siltamäkeä ja Malmia, joissa asutusta on ollut jo vuosisadat ja Malmilla on työpaikkojakin ollut runsaasti tarjolla. Malmilla on ollut jopa useita tehtaita, joissa kantakaupungistakin on töissä käyty. Jakomäestä ei Malmin ja Siltamäen lailla vanhoja kartanoita löydy, mutta myös siellä on selkeästi vanhempaa rakennuskantaa. Olipa kaupunginosa sitten kerrostalovaltainen tai osin omakotitaloista muodostuva, ei rakennusmassa tai aikakausi tee siitä toista huonompaa tai parempaa. Asukkailla ja heidän yhteen hiileen puhaltamisellaan on siinä asiassa suurempi merkitys. Asukastoimintaan panostetaan nyt muun muassa Siltamäessä TaloTsemppareiden avulla.

Asukaslähtöisestä toiminnasta mainio esimerkki on Tapanila. Siellä asukkaat pitävät yhdessä huolta itse omistamastaan Merirosvopuistosta ja samaten siellä herättiin kehittelemään käytöstä poistetusta koulusta yhteisöjen ja yksinyrittäjien yhteistä toiminta- ja työtilaa. Helsingin uusi kaupunkistrategia lupaa joustavampia käytäntöjä ja nopeampaa päätöksentekoa. Toteutuessaan ne antaisivat esikaupunkien asukkaille lisää mahdollisuuksia vaikuttaa omaan asuinalueeseensa. Asukkaat kun ovat parhaat asiantuntijat ainakin lähiympäristön viihtyisyyden suhteen.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Puista putoilee jo kellastuneita lehtiä ja samaan aikaan ruukkumansikka tekee yhä satoa. Syksystä iloitsevat marjastajat ja sienestäjät, satoa on jo kerätty ja lisää lienee tiedossa. Sadonkorjuusta pääsevät nauttimaan hekin, jotka eivät itse metsässä halua liikkua, sillä toripöydiltä ja esimerkiksi marttojen myyjäisistä tuoreita tai säilöttyjä marjoja, vihanneksia ja sieniä löytää kyllä. Omenoita tulee jälleen joillekin valtavasti ja toisille ei ollenkaan. Saa ottaa –omenakorit ovat edelleen sekä ohikulkijoiden, että niiden toiveissa, jotka eivät sosiaalisesta mediasta keräyspaikkoja halua käydä etsimässä.

Näin syyskuun puolivälin jälkeen kaikki harrastukset ovat lähteneet pyörimään ja osassa niistä harjoitellaan jo kovaa vauhtia joulukuun esityksiin. Urheilupuolella kisataan ahkerasti. Lajitarjontaa meillä Koillisessa riittää ikisuosikki jalkapallosta viime vuosina suosion huipulle nousseeseen koripalloon ja moneen muuhun joukkuelajiin. Viime viikonloppuna Tapanilassa koettiin isot kansainväliset kisat karaten parissa. Runsas yleisöjoukko kertoi siitä, että karate taisi kiinnostaa heitäkin, joilta lajin harrastajia ei löydy perhepiiristä. Hatunnosto karatejaoksen järjestelytiimille, vapaaehtoisilla riitti intoa, taitoa ja sopeutumiskykyä.

Tapanilan Tapaus ry on ainutlaatuinen taiteilijayhteisö. Harva uskoisi sen toimineen jo 15 vuotta, mutta näin on. Juhlavuosiensa kunniaksi taiteilijayhteisö avasi ateljeetalonsa ovet kaikelle kansalle. Tapauksessa pääsee käväisemään lokakuun alkuun asti katsastamassa täkäläisten ja muualtakin tulevien taiteilijoiden kädenjälkeä. Pukinmäessä puolestaan pääsee tulevana lauantaina perehtymään useiden siellä toimivien yhdistysten ja järjestöjen toimintaan Puxun rastien muodossa. Tutustumiskohteina on niin harrastuspaikkoja, palveluntarjoajia, alueen toimijoita kuin puolueiden esittelypisteitä ja seurakunnan toimintaa. Etenkin uusille pukinmäkeläisille tapahtuma on oiva tilaisuus päästä perille siitä, mitä Pukinmäessä tehdään ja harrastetaan.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Viime päivien uutiset hirmumyrskyistä saavat taas tuntemaan, että meillä Suomessa menee hyvin. Onhan täälläkin tulvia ja tuulia, mutta hivenen eri luokkaa kuin tuolla kauempana. Ja vaikka yhä maassa makaa viime myrskyn myötä kaatuneita puita, meillä myrsky ei surmannut, ajanut evakkoon tai hävittänyt kokonaisia asuinalueita. On vaikea kuvitella miltä Helsingin, tai Koillis-Helsingin tulevaisuus näyttäisi, jos myrsky pyyhkäisisi vaikkapa puolet asunnoista mukanaan. Ilmastonmuutos näkyy silti täälläkin. Pohjoisessa se merkitsee Helsingin yliopiston ilmatieteen laitoksen mukaan routimisen ja palsasoiden katoamista. Meillä etelässä on jo havaittu lisääntyvää märkyyttä etenkin talvisin. Lumiset talvet ovat käymässä harvinaisemmiksi. Koululaiset eivät enää suksia tarvitse lähimaastoon mennäkseen.

Suomen talous kasvaa reippaasti, mutta pk-yritysten odotukset suhdanteista paranivat keväästä vain hieman. Koko maan pk-yrityksistä 47 prosenttia arvioi suhdanteiden paranevan seuraavien 12 kuukauden aikana. Yhdeksän prosenttia pelkää niiden heikkenevän, paljastaa Suomen Yrittäjien, Finnveran sekä työ- ja elinkeinoministeriön tilaama Pk-yritysbarometri. Helsinkiläisten yritysten suhdannenäkymät ovat muuta maata positiivisemmat. Saldoluku on noussut keväästä kuusi prosenttiyksikköä, ollen nyt +48, tietää Tapanilassa asuva Helsingin Yrittäjien puheenjohtaja Tiina Oksala.

Helsingin uusi kaupunkistrategia lupaa sekin täkäläisille yrittäjille hyvää. Siinä nimittäin luvataan huolehtia muun muassa siitä, että kaikissa kaupunginosissa olisi yrittäjillä yhtäläiset mahdollisuudet elinkeinonsa harjoittamiseen. Tämän viikon maanantaina Koillis-Helsingin Yrittäjät olivat kutsuneet Helsingin kasvatuksesta ja kouluista vastaavan apulaispormestari Pia Pakarisen sekä joukon kaupunginvaltuutettuja keskustelemaan yrittäjyydestä Koillis-Helsingissä sekä yrittäjien tilanteesta muutenkin. Koillis-Helsingissä yrittäjien arkea haittaavia tekijöitä tuotiin esiin ja niitä luvattiinkin selvitellä. Seuraavassa numerossa kerromme mitkä kaikki asiat nousivat esille.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Pihlajamäessä ja Siltamäessä väki kokoontui ostoskeskusten liepeille viime viikonloppuna. Tapahtumien osanottajamäärät kertovat siitä, että lähellä kotia toteutettavia tapahtumia tarvitaan. Vähintäänkin yhtä tärkeää kuin ohjelmanumerot oli muiden ihmisten kohtaaminen, eli tuttujen tapaaminen ja kuulumisten vaihto. Moni harmittelee, että nykypäivänä ei enää kutsuta kylään ja yllätysvierailuille ei uskalla mennä. Ainoaksi jutustelumahdollisuudeksi jää tapaaminen kaupassa, harrastuksessa tai kotikulmien tapahtumissa. Pihlajamäessä kohtaamispaikkana toimii myös Lähiöasema, josta saa lisäksi monenlaista apua arkeen. Siltamäessä vastaavanlaista paikkaa ei ole ja kokoontumispaikoistakin alkaa senioreilla olla pulaa. Monitoimitalo on ikääntyneempien kannalta liian kaukana, samoin Siltamäen palvelukoti. Korttelituvan seniorit yrittävät nyt vedota kaupunkiin adressilla, johon SiSu-päivillä kerättiin nimiä.

Jotta yhteiselo sujuisi kaupungissa ja kaupunginosissa leppoisasti, vaaditaan eri tahojen yhteistyötä. Poliisi on yksi tärkeä kumppani kaikissa kaupunginosissa, etenkin silloin kun niissä esiintyy hetkellistä häiriköintiä tai ilkivaltaa. Kesällä Tapanilassa koettiin murtosarja, nyt Siltamäessä muutamat nuoret koululaiset ovat häiriköineet käytöksellään iäkkäämpiä asukkaita. Monissa paikoin toivottaisiin poliisilta lisää panostusta liikennevalvontaan. Samoin valvontaa toivotaan leikkipuistojen, päiväkotien ja koulujen pihojen kulmille, ne muodostuvat helposti nuorison kokoontumispaikoiksi, jossa tyhmyys tiivistyy ilkivallanteoiksi.

Kaupungin organisaatiouudistus yhdisti eri hallintokuntia aivan uudella tavalla. Uudistuksen toivotaan vähentävän byrokratiaa ja lisäävän asioiden sujuvuutta. Sujuvuus toimisi samalla nopeuttavana tekijänä vaikkapa päätöstenteolle. Kaupungin virkamiehiltä toivotaan ennakkoluulottomuutta ja tasapuolisuutta päätöstensä suhteen. Niiden pitäisi olla julkisia ja perusteltuja. Päätöselinten tulisi aina pitää kokouspöytäkirjaa, joista kiinnostuneet näkisivät päätöksenteon synnyn perusteet. Näin epäilyjä vehkeilystä tai muusta epäasianmukaisesta toiminnasta päätöksenteossa ei pääsisi heräämään. Avoimuus on yksi hyvän yhteiselon pilareista.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Pienten lasten vanhempien kohdalla puhutaan usein ruuhkavuosista, siitä ajanjaksosta kun lapset ovat pieniä, töissä tehdään uraa ja vapaa-ajalla harrastetaan tai vähintäänkin kuskataan lapsia harrastuksiin. Näitä ruuhkavuosiaan viettäviä asuu täälläkin runsain mitoin. Harrastusvaihtoehtoja Koillisessa riittää rutkasti niin lapsille kuin aikuisille, kuten viime viikkojen harrasteteemoistamme on saattanut havaita. Lapsia täällä on päiväkotien täydeltä ja useissa kouluissakin valitetaan ahtaudesta. Väkeä siis riittää. Ja vaikka ruuhkavuosiaan eläviä kiireisiä ihmisiä on paljon, löytyy heitäkin, joilla on aikaa ja intoa tuottaa tekemistä ja koettavaa muille – ruuhkavuosilaisillekin.

Taiteiden yönä Koillis-Helsingissä oli ilahduttavan paljon nähtävää ja koettavaa. Monet ohjelmista olivat vapaa-ehtoisten ihmisten kokoamia. Asukkailta sai kiitosta se, että nähtävää ja koettavaa oli monessa eri kaupunginosassa.

Lauantaina Jakomäessä vietettiin synttäreitä oikein arvovieraiden voimin, paikalle oli saatu kaupungin ylintä johtoa uusien ja vanhojen asukkaiden seuraksi. Jakomäki elääkin uutta tulemistaan, se uusiutuu rakennuskannaltaan ja yhteisöllisyys on taas kasvamassa. Juhlissa oli mukana niin Jakomäessä kauan asuneita, sinne takaisin muuttaneita kuin aivan uusiakin tulokkaita.

Nyt eletään tapahtumien ruuhka-aikaa. Taiteiden yön jälkeen on vuorossa sarja kaupunginosien omia tapahtumia, siis seurojen ja yhdistysten yhteisiä voimanponnistuksia lähitienoon ihmisten iloksi. Tapahtumatarjonta aiheuttaa monille valinnanvaikeutta, paljon kiinnostavaa kun olisi tarjolla monessa lähinaapurissa. Syksyisin on sama ongelma kuin keväällä toukokuussa, kaikki tapahtumat kerääntyvät muutamaan viikonloppuun ja sitten alkaa hiljaisuus. Tosin täällä tapahtumatarjontaa on aina taatusti vähintäänkin Malmitalossa. Kotiin ei tarvitse jäädä syksynkään tullen.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Viime keskiviikkona moni ohikulkija hämmästyi Malmin torilla, kun Kelan palveluneuvojat lähestyivät heitä kysyen, voisivatko kenties auttaa joissakin Kelan palveluihin liittyvissä asioissa. Ja ellei eurooppalaista sairaanhoitokorttia entuudestaan ollut, se tilattiin saman tien. Kelan palveluneuvojat yllättivät ihmisiä iloisesti. Moni totesi tottuneensa siihen, että Kelassa saa jonottaa ja asioiden hoito kestää. Nyt palvelut tulivat lähelle ihmisiä ja moni asia eteni saman tien, sillä tablettitietokoneella saatiin suora yhteys Kelan sähköisiin palveluihin. Kelan lisäksi torilla oli asukastalojen väkeä ja sosiaalitoimen edustajia kertomassa omista palveluistaan. Sosiaaliohjaajalle pääsee nykyään jopa ilman ajanvarausta Malmilla.

Vastaavanlaisesti Malmin seurakunta on jo useamman vuoden ajan toteuttanut tapahtumia kirkkorakennusten ulkopuolella, matalamman kynnyksen saavutettavuudella. Metsäkirkko Pukinmäessä, kirkkovaellus kirkolta toiselle ja muut vastaavanlaiset tapahtumat saavat paikalle heitäkin, jotka eivät koe kirkkoon menoa itselleen miellyttäväksi. Erilaisten palveluiden ja virkamiesten tuominen ihmisten keskelle, lähelle arkea ja pois virastoista, toimistoista ja kirkkorakennuksista lähentää toimijoita ja palveluiden tarvitsijoita. Kaikilla eri saroilla. Ja etenkin se helpottaa heitä, jotka eivät tiedä, mihin heidän asioitaan selvittääkseen pitäisi suunnistaa.

Vaikka palvelupisteiden löytyminen voi joskus olla vaikeaa ja niihin täytyy jonottaa, ovat asiat kaiken kaikkiaan varsin hyvin. Olen viime viikkoina saanut olla saattamassa ulkomailta tulleita nuoria Lions-järjestön nuorisoleireille ja takaisin lentokentälle. He ovat kertoneet ihmettelevänsä Suomen oloja. Koululaisten ja työntekijöiden pitkät lomat, opiskelun maksuttomuus ja ilmainen kouluruoka, se että lapset ja nuoret voivat liikkua kaupungilla yksin ja myös suomalaisten kielitaito ovat kaikki tehneet heihin suuren vaikutuksen. He ovat pitäneet maatamme niin täydellisen ihanteellisena paikkana, että Turun puukotusisku oli heistä jotain aivan käsittämätöntä. Ei voi kuin toivoa, että jatkoa ei seuraisi.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Viikonloppuna koettu Kiira-myrsky teki paljon muutakin kuin tuhoja. Sen lisäksi, että se kaatoi puita ja levitteli tavaraa ympäriinsä, se myös loi yhteisöllisyyttä. Rajuilma antoi paitsi paljon puheenaiheita ja sai sen kourissa liikkeellä olevat keskustelemaan keskenään, niin myös sen tuhojen korjaaminen sai asukkaat jälleen kerran yhdistämään voimansa. Toisilleen tuntemattomat ihmiset siirsivät yhdessä puunrunkoja pois tieltä, auttoivat toisiaan tuulelta suojaan ja taisipa joku antaa sateessa pysäkillä värjöttelevälle autokyydinkin. Myrskyn jälkeen Tapanilan Merirosvopuiston kaatuneita puita setvimään sovittiin oitis talkoot, joihin osallistuvat saavat puuta palkakseen.

Koettelemukset ovat kautta aikain olleet ihmisiä yhdistävä asia. Selkeimmin tuo yhteisöllisyys kasvaa vakavissa koettelemuksissa, kuten sodissa ja luonnonmullistusten jälkeen. Näiltä molemmilta olemme onneksemme saaneet pitkään olla rauhassa. Viime vuosikymmeninä yhteisöllisyyttä ovat kehittäneet lähinnä erilaisten hankkeiden vastustaminen tai niiden eteenpäin ajaminen. Tapanilassa Kylätilahanketta eli vanhan kansakoulun saamista yhteisökäyttöön vuokratilaksi ovat asukkaat kannattaneet laajasti ja perustaneet keskuudestaan sille yhdistyksen. Samalla haluttiin estää vanhan koulun muuttaminen asuintaloksi. Kylätilaa kannattavat niin nuoret kuin vanhempi väki, uudet ja vanhat mosalaiset.

Jakomäessä yhteisöllisyyttä on lähdetty kasvattamaan osin ulkopuolisten toimesta. Siellä on eletty etenkin viihtyvyyden suhteen hyviä ja huonoja vuosia, sen maine on kokenut myrskyjä ja taas tasaantunut. Viime vuosien taidehankkeet Jakomäessä ovat osaltaan nostaneet sitä esille ja lisänneet sen hyvää mainetta. Taidetoimijoiden kannalta Jakomäessä on ihanteellista sen kaunis luonto ja yhteistyöhaluiset asukkaat. Siellä luonto on lähellä tarjoten upeita esiintymispaikkoja suomaisemista korkeisiin kallioihin. Luonto ja taide on yhdistetty ja otettu esiintyjiksi myös halukkaat asukkaat. Nyt syksyn myötä taideaallot taas voimistuvat.

Päätoimittaja Teija Loponen