Etusivu Pääkirjoitus

teija loponen

Eilinen Helsinki-päivä tarjosi paljon mukavaa ohjelmaa kaikenikäisille osallistujille. On hieno asia, ettei kaikki tarjonta keskity kaupungin ydinkeskustaan, vaan että esimerkiksi lapsiperheet voivat nauttia kivoista tapahtumista lähellä kotia. Kesäkaudella tapahtumatarjonta siirtyy muutenkin pitkälti ulos, luvassa on esimerkiksi kesäteatteria niin Tapanilan Kylätilalla kuin jo perinteiseen tapaan Fallkullan kotieläintilalla. Lähistön kesäteatteritarjontaan kannattaa perheellisten tarttua – niissä säästää aika- ja matkakustannuksissa. Myös leikkipuistojen kotisivuilta löytyy kivoja menovinkkejä, niissä  on kesällä toisinaan tarjolla esimerkiksi musiikkia, perinneleikkejä, askartelua tai vaikkapa vilttikirppiksiä.

Kesän vapaapäivinä voi myös suunnitella erilaisia retkiä toteutettavaksi kotikulmilla. Käydä läpi kaikki kotikaupunkipolut, tutkia mitä ulkotaideteoksia eri kaupunginosista löytyy tai fillaroida läpi kotiseutupyöräreitit. Kotikaupunkipolkujen tapaan nekin vievät mielenkiintoisille paikoille ja kertovat asioita, joita ei ehkä ennen tiennyt. Reittiselostukset löytyvät kaupungin nettisivuilta. Näitä opastettuja retkireittejä löytyy paljon ja niistä voi ottaa ohjelmaansa juuri sen mittaisen pätkän kun ehtii tai jaksaa kulkea. Koillisessa Helsingissä on yllättävän paljon mielenkiintoista nähtävää ja kaikuja kaukaisiltakin ajoilta. Joskus on kiva kulkea turistina ihan lähistölläkin, eikä vain kaukana kotoa.

Puistolan Omakotiyhdistyksellä on tapana tutkailla toiminta-alueensa rakennusten tilannetta ja palkita vuosittain kauniisti ylläpidettyjä ja kunnostettuja omakotitaloja Perinnetalo-tunnustuslaatalla. Nämä tunnustuksen saaneet rakennukset ovat yleensä varsin vanhoja ja niinpä niistä on usein löytynyt remontoitaessa mielenkiintoisia historiaan liittyviä elementtejä lattioiden alta tai seinien välistä. Talojen omistajat ansaitsevatkin tunnustusta siitä, että lähtevät remontoimaan vanhaa, eivätkä päädy purkamaan ja tilaamaan tehdasvalmisteista taloa käsintehdyn tilalle. Vanhan kunnioitus on tässäkin asiassa usein paikallaan.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Suomen lapsiluvun pienenemisestä on puhuttu paljon. Osa ei halua tehdä lapsia epävakaaseen maailmaan, mutta myös muita syitä löytyy. Lapsiperheellisen asema ei ole ihan helppo. Lapsilisät ovat pienentyneet, mutta samalla erilaiset lapsiin liittyvät kulut kasvaneet. Päiväkotipaikkojakaan ei välttämättä helposti kodin läheltä löydy, esimerkiksi Puistolasta joudutaan viemään lapsia aina Sepänmäkeen asti päivähoitoon. Leikkipuistorakennuksia on jouduttu sulkemaan Tapaninvainiossa ja  Tapulikaupungissa, Ala-Malmille taas uudisrakennusta odotellaan jo monta vuotta sitten palaneen tilalle. Nuorisotilojakaan ei joka kaupunginosasta löydy. Näilläkin seikoilla voi olla tekemistä lapsiluvun kanssa.

Leikkipuistoilla on iso merkitys etenkin pienten koululaisten kohdalla etenkin nyt, kun kesälomakausi on alkamassa. Leikkipuistoissa on tarjolla myös ohjattua toimintaa ja kesällä niistä saa lämpimän lounaan. Vanhempien lomat ovat yleensä lasten lomataukoa lyhyemmät ja yksin ei alle kymmenkesäisiä haluta kotiin jättää. Kaikilla ei ole lähellä isovanhempia auttamassa lasten hoidossa, joten leikkipuistot ja erilaiset vaikkapa urheiluseurojen tai partion leirit ovat tärkeänä apuna vanhemmille. Leirien turvalliset aikuiset ja nuoret ovat tärkeitä lapsen hyvinvoinnista huolehtimisessa.

Maanantaina liehui monessa salossa lippu, vaikka ei ollut mikään kalenterista löytyvä virallinen liputuspäivä. Suomen lipun katsotaan syntyneeksi tasan 100 vuotta sitten 28. toukokuuta 1918, kun nykyinen lippumme hyväksyttiin eduskunnassa Suomen tunnukseksi. Tästä syystä sisäministeriö suositteli maanantaita yleiseksi liputuspäiväksi. Seuraavan kerran liput hulmuavat monissa saloissa lauantaina vastavalmistuneiden ylioppilaiden ja muiden koulunsa päättäneiden kunniaksi. Koillisen lukioista valmistuneiden valkolakin saaneiden nimilistat löytyvät Lähitiedon kotisivuilta. Onnea uusille ylioppilaille!

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Helsinki ja myös sen koilliskolkka on täynnä unohdettuja asioita ja ihmisiä. Henkilöitä, jotka työvuosinaan olivat paljon esillä asiantuntijoina, vallanpitäjinä tai vaikkapa esiintyjinä, mutta sitten painuivat unholaan. Suuren määrän entisiä julkisuuden henkilöitä voi löytää Malmin hautausmaalta. Heidän hautapaikoistaan on joskus tehty karttakin, jonka opastuksella on voinut vierailla niin Ansa Ikosen, Tauno Palon, kuin monen muunkin mennen ajan tähden viimeisellä leposijalla. Malmilaiset ja viikkiläiset yhdistykset ovat usein järjestäneet kierroksia hautausmaalla, välillä on tutkittu kasveja, toisinaan hautausmaan taidetta tai kierretty vaikkapa tunnettujen muusikoiden tai urheilijoiden haudoilla.

Tulevana viikonloppuna Pukinmäki-päivien sunnuntaissa pääsee paneutumaan menneisiin aikoihin opastetulla Kotikaupunkipolku-kierroksella. Veikkaan, että jokaiselle osallistujalle kierroksen pysähdyspaikat tulevat tarjoamaan ainakin jotain uutta tietoa.

Vanhaan palataan lauantaina myös Malmin lentokentällä, jossa vietetään kentän vihkiäisten 80-vuotispäivää samantapaisella kaavalla kuin vihkiäisiä vuosikymmenet sitten. Puhujalavaa ei kentälle rakenneta, eikä sinne varmaankaan saavu 22000 ihmistä paikalle, mutta kenttäkierroksilla saattaa päästä tutustumaan esimerkiksi vanhaan putkaan, jossa suomalaisen presidentinkin kerrotaan istuneen.

Malmin keskustan alue sisältää sekin valtavasti vanhaa historiaa, josta monikaan asukas ei tiedä. Malmi on viime vuosituhannen alussa ollut keskeinen paikka. Sisällissodan lopussa Karviaismäen suunnalla käytiin verisiä taisteluita. Longinojan varressa on ollut palveluiden ja äveriäiden tilallisten keskittymä. Puron pohjasta on löydetty vanha myllynkivikin. Matkailualan opiskelijoiden, Longinoja.fi:n  ja yhteistyökumppaneiden tapahtumaan liittynyt kävelykierros avarsi mukana olleiden silmiä ja tietämystä. Vastaavanlaisia toivottiin lisää ja syystä. On mukava tietää, ketkä ovat samoilla kulmilla aiemmin liikkuneet ja millaista elämää täällä on vietetty.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Naapuriapu on hyvä asia. Sen avulla postilaatikko tyhjentyy lomien aikana ja kukat saavat vettä, naapuriavun voimin voidaan myös hoitaa lapsia hetkittäin tai auttaa vaikkapa kaupassakäynnissä. Naapuriapu ja naapurien tunteminen myös lisää turvallisuuden tunnetta. Postin näkemys naapuriavusta on tyystin toisenlainen. Posti päätti siirtää postitoimistopalvelunsa Puistolan, Heikinlaakson ja Tapulin osalta peräti naapurikaupunkiin, Vantaalle. Vaikka elämme varsin lähellä Vantaan rajaa, ei naapurikunnan Tikkurilaan hevin pääse vaikkapa Heikinlaaksosta. Jos postiin on mentävä esimerkiksi kirjattua kirjettä hakemaan, tulee matkasta arvokas seutuliikenteen liput maksamalla ja aikaakin julkisen liikenteen välineiden vaihtaminen vaatii. Eivät  helsinkiläiset asukkaat moista naapuriapua Vantaalta kaipaisi. Naapurissa käynnin pitäisi olla vapaaehtoista, ei pakollista.

Postin toimet ovat herättäneet hämmennystä enemmänkin. Postimaksut nousevat koko ajan, mutta samalla palvelut heikkenevät. Postia ei enää jaeta joka päivä, perusteena on ollut se, että postia on vähemmän jaossa. Postilaatikot on keskitetty ryppäisiin, joiden sijoituspaikka voi olla hyvinkin yllättävä. Talvikaudella laatikot saattavat jäädä aurausmuurin taakse ja laatikolle voi joutua menemään liukkaan ajoradan yli. Herää ajatus, että ihmiset pakotetaan tilaamaan lehdet digitaalisina ja ottamaan laskutkin vastaan tietokoneella, jonka käyttö etenkin ikäihmisille saattaa olla haastavaa. Eräs rouva taannoin kysyi, onko nykymaailma tarkoitettu vain terveille ja nuorille ihmisille, vanhusten tai heikosti liikkuvien elämä kun on tehty niin vaikeaksi.

Eilen vietettiin Malmin lentoaseman vihkiäisten 80-vuotispäivää.  Sen kunniaksi otettiin lentoasemasta kertovasta kirjasta päivitetty painos. Paljon on 80-vuodessa tapahtunut. Suomen ensimmäinen ja ainut lentoasema on joutunut tärkeästä portista maailmalle Helsingin ja valtionkin puolelta hyljeksityksi lentopaikaksi. Lentäjät eivät Malmia ole hylänneet, se on yhä Suomen toiseksi vilkkain kenttä. Ja kesäkuussa Malmin lentoasemalle saapuu Pohjoismaiden tiettävästi ensimmäinen kaksipaikkainen sähkömoottorilentokone. Malmi on yhä lentotoiminnan kärkeä.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Tapanila on vuosikymmenet ollut vahva yhteisöllisyyden keskus, jossa asioita on saatu aikaan yhteistyöllä, vapaaehtoisten voimin ja yhdessä tekemällä. Tuo vuosikymmenten perinne jatkuu yhä. Todella upeasti se näkyy Kylätilan hankkimisena, mutta myös monessa muussa pienemmässä hankkeessa. Yksi uusimmista mosalaisideoista on kunnostaa Tapanilan keskustassa sijaitseva hoitamaton puistoalue mukavaksi ja turvalliseksi lasten leikkipaikaksi. Koska kaupungin tontilta ei puita voi kaataa tai muitakaan hoitotoimenpiteitä tehdä, pyydettiin virkamiehiä yhteistyökeskusteluun. Se osoittautui hedelmällisemmäksi kuin oli uskallettu odottaakaan ja kun asukkaat ottavat vahvan toteuttamisvastuun, hoitavat kaupungin elimet puiden kaadot ja roskien kuljetukset. Yhteistyöllä se sujuu!

Laajamittaista yhteistyötä esiintyy myös Malmilla reilun viikon päästä. Malmin päivät ovat kaikkien malmilaistoimijoiden yhdessä toteuttama hanke, jossa ohjelmaa, tekemistä ja esittelyjä tuottavat kaikki halukkaat tahot. Jotta päivän ohjelma olisi mahdollisimman monipuolinen, mutta päällekkäisyyksiä ei tulisi, ovat eri toimijat kokoontuneet yhteen jo useamman kerran tapahtuman sisältöä miettimään. Yhdessä tehden Malmin päivästä tulee hieno tilaisuus. Samaan ajankohtaan osuu ravintolapäivä, joka näkyy niin Malmin päivässä kuin lähiympäristössäkin. Kierrettävää siis riittää.

Vapaaehtoisten järjestämät tapahtumat ovat tärkeitä. Usein on niin, että samat henkilöt kantavat vastuuta useissa eri yhdistyksissä. Ja kun vastuuhenkilö lopulta väsyy, ei jatkajaa löydy. Jopa muutama kaupunginosayhdistys on ollut lopettamisuhan alla uuden puheenjohtajan puuttuessa. Palkkaa tai palkkioita eivät vapaaehtoistoimijat saa, mutta harvoin saavat kiitostakaan. Tapanilassa valitaan vuosittain vuoden kunnia-asukas ja Siltamäki-Suutarilassa Sisukas. Kaikissa muissakin kaupunginosissa olisi hyvä olla joku kiittävä tapa muistaa vapaaehtoisia ahkeroitsijoita. Ilman heitä ei olisi mitään.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Vappu on takana ja kevättyöt edessä. Vappuaattonakin moni näytti käyttävän aikaansa pihatöihin. Haravointia, oksien leikkuuta ja monenlaista muuta puuhaa riittää viimeistenkin lumien lähdettyä. Mieltä ilahduttavat pinnalle työntyneet krookukset, valkovuokot ja muut kevään kukkaset. Pensaissa on jo selvät lehtinuput. Kaupungille täytyy nostaa hattua todella tehokkaasta hiekanpoistosta, harja-autoja on näkynyt joka puolella ja ne ovat vetäneet huolellisesti myös kivien reunukset puhtaiksi. Ilma puhdistuu hiekanpoiston myötä selvästi. Ja onneksi hiekanpoiston yhteydessä katoaa osa katujenvarsien roskista.

Vantaanjoesta kerättiin viime viikolla puomien avulla siinä kelluvia roskia. Ympäristökeskus tutkii joessa virtaavien roskien määrää ja laatua, sillä jokivesistä roskat siirtyvät mereen. Virtaavien roskien lisäksi ongelmana Vantaanjoessakin ovat pohjaan painuvat esineet, jotka voivat aiheuttaa vaaraa uimareille. Varastetut fillarit ja mopot, hylätyt vanteet ja mitä omituisempi romu kuuluu aivan muualle kuin jokiin. Roskamäärä niin joissa kuin maallakin pusikoissa ja katujen varsilla on käsittämätön siihen nähden, että tarjolla on kuitenkin melkoisen tiivis roska-astiaverkko. Roskaaminen on ikävä laiskuuden ja välinpitämättömyyden ilmentymä. Joissakin maissa siitä myös rangaistaan.

Roskat olivat yksi puheenaihe myös Jakomäessä, jossa pohdittiin Helsingin ja Vantaan virkamiesten kanssa Jakomäki-Vaaralan hiekkakuoppien tulevaisuutta. Tavoitteena on kunnostaa ne mukavaksi uimapaikaksi. Asukkaita kuitenkin huolestuttavat sekä vedessä mahdollisesti olevat romut, että se, ettei alueella ole roskakoreja. Vastuullisuutta ympäristöstä kaivataan kaikilta. Eivätkä Jakomäen hiekkakuopat ole mitään autonpesupaikkoja, vaikka sitäkin siellä harrastetaan. Tulevaisuus voi hiekkakuopilla olla todella upea vantaalaisten uimapaikkojen esimerkkien perusteella. Asukkaiden toiveilla on mahdollisuus toteutua, elleivät pohjavesi tai omistussuhteet tuo mutkia matkaan.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Pian alkava toukokuu on asemakaavamuutosehdotusten ruuhka-aikaa. Tulevassa Malmin päivässä tulee kaavaesittelijöillä olemaan kiire, sillä esittelyssä on useampia Koillis-Helsinkiä koskevia kaavamuutoksia. Esillä on niin Pukinmäkeä, Töyrynummea kuin Tapanilaa. Tapanilassa Viertolantien varren kaava hämmästyttää monia. Vanha kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus Viertolantien päässä on kieltämättä vanha eikä niin korea, mutta se palvelee hyvin ja kohtuullisin vuokrin siellä toimivia yrityksiä ja yhteisöjä. Uudessa kaavassa kuitenkin koko Viertolantien toinen laita tulisi kerrostalopainotteiseksi uudisrakennuskohteeksi. Katutasoihin on luvassa liiketilaa, mutta hintataso voi uusissa taloissa nousta vanhoille vuokralaisille liian korkeaksi, eikä kaikki vanha toiminta pieniin liiketiloihin edes sovellu.

Kevääseen liittyy monia tuttuja tapahtumakaavoja. Kevätkauden kaupunginosatapahtumat käynnistyvät Mosasta, joka herää tänä vuonna myös Kylätilaksi remontoitavan alakoulun pihalla perinteisen Mosan torin lisäksi. Kylätilan viikonlopputalkoissa oli mukavasti väkeä paikalla. Remonttia tehdään isojen talkoiden ohella myös arkisin pienemmän remonttiporukan toimesta. Toiveena on saada tilat toimintakelpoisiksi mahdollisimman pikaisesti. Käyttäjiä on jo jonossa odottamassa. Seuraavaksi koittaa sitten Malmin päivä usean järjestäjätahon yhteistyössä tuottamana. Siellä ovat myös kaavaesittelijät paikalla.

Lintujen kevätmuutto ei tänä vuonna ole noudattanut ihan perinteisiä kaavoja, osa on tullut etuajassa, osa viivytellyt tuloaan. Viime viikonloppuna Longinojalla nähtiin kuitenkin värikäs julkkis, mandariinisorsa. Se sai ansaitsemaansa huomiota ja väkeä virtasi Longinojan varteen sitä kuvaamaan. Longinoja on yksi Koillisen nähtävyyksiä, jota ei ehkä osata täällä vielä riittävästi arvostaa. Juha Salonen on puron kalakannan elpymisen eteen tehnyt paljon töitä ja nyt viereisen oppilaitoksen opiskelijat ryhtyvät kehittelemään siitä matkailukohdetta kauempaakin tuleville. Etelä-korealaisia sitä kävikin jo ihailemassa.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Viime viikkoina ja tällä viikolla Koillis-Helsingissä on saatu nähdä päättäjiä virkamiehistä ministeriin ja Helsingin piispaan asukkaita tapaamassa. Helenin lämpövoimalahankkeen ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät tilaisuudet ovat vetäneet sankoin joukoin asukkaita tilaisuuksiin, joissa lämpövoimalan tuloa on käsitelty. Koudantien peruskoulun auditorio on jo kahteen otteeseen ollut ääriään myöten täynnä lähistön asukkaita ja toimijoita. Viimeksi lauantaina kierrettiin Pro Alppikylän toimesta voimalalle suunnitellun tontin liepeillä, jotta tulisi selväksi kuinka lähelle se nousisi  asuin- ja ulkoilualueita. Heleniltäkin väkeä oli mukana. Kierroksen oheen toteutettu kylätapahtuma kertoi paikalla olleille kuinka lapsivaltaista väkeä Alppikylässä asuu.

Immolantien parakkikoulukeskustelussa kuultiin virkamiehiltä todellinen uutinen. ”Kapuntalo” saatetaan sittenkin saada, tosin eri paikkaan, jos Immolantien päiväkotirakennus puretaan ja sen korvaava rakennetaan Tervapääskyn leikkipuiston alueelle. Sille ajatukselle ei ainakaan ensi hätään vastustajia ilmaantunut, vaan asia otettiin iloisesti yllättyneinä vastaan. Kaupungin linjana tuntuu nyt olevan, että isoja peruskorjauksia kannattavampaa on vanhan purku ja uuden isomman ja monipuolisemman tilan rakentaminen lähistölle. Puistolassa kokoonnutaan pian oman alueen palvelukonseptin suunnittelutyöpajaan.

Malmin seurakunta saa vieraakseen uuden Helsingin piispan. Piispan on mukava tulla vierailemaan Malmille, jossa seurakuntalaiset ovat todennäköisesti juuri saaneet iloisen varmistuksen siitä, että kaksi viimeistä seurakuntakotia tulevatkin vielä olemaan toiminnassa ainakin jonkin aikaa. Päinvastaisen päätöksen edessä piispa olisi todennäköisesti saanut kipakkaa palautetta siitä, että kaikista seurakuntalaisista ei välitetä. Välittäminen ja huomioonottaminen ovat juuri niitä asioita, joita helsinkiläiset eri asuinalueilla päättäjiltä toivovat. Helsinki on iso kaupunki, eikä palveluita voida keskittää vain muutamiin paikkoihin. Lähipalvelut ovat monelle tärkeä selviämisen edellytys.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Kevään tulo vilkastuttaa elämää muutoinkin kuin alkavilla pihatöillä. Asukasiltoja on pidetty jo parikin Tattarisuon läheisyyteen kaavaillun Helenin lämpövoimalahankkeen tiimoilta ja ne ovat vetäneet runsaasti väkeä lähikaupunginosista. Ministerikin saapuu lauantaina perehtymään tilanteeseen alppikyläläisten kutsusta. Asukastilaisuuksia tulee vielä Immolantien parakkikoulun tulevaisuuteen liittyen, samoin Jakomäki-Vaaralan hiekkakuoppien kehittämisestä virkistyskäyttöön.

On hienoa, että asukkaat pääsevät kertomaan näkemyksiään, toivottavasti mielipiteillä on myös merkitystä.

Rakentamisessa on myös vilkasta. Eri puolille Helsinkiä nousee jatkuvasti uusia asuintaloja. Silti on asuntopulaa ja toisaalta tyhjiäkin asuntoja. Liekö syynä se, että sijoittajat ostavat asunnot ja pyytävät niistä sitten sellaisia vuokria, joihin läheskään kaikilla ei ole varaa. Tai että rakennusmaa on niin kallista, että asunnoistakin tulee tavallisille palkansaajille ja ensiasunnon ostajille ihan liian kalliita. Pääkaupungissa asumisella on korkea hinta. Kaikki eivät silti täältä halua poiskaan muuttaa, työpaikkaa on vaikea pikkukaupungeista saada. Malmille Latokartanontien varteen saataneen toivottavasti kohtuuhintaisia asuntoja lähivuosina.

Kevät on myös vuosikokouksen aikaa, uusia vetureita valitaan tehtäviin ja mennyttä ja tulevaa toimintaa arvioidaan. Toiminnan arviointia tapahtuu myös Malmin seurakunnassa, johon Helsingin uusi piispa Teemu Laajasalo tulee tutustumaan reilun viikon päästä. Hänen haastattelunsa on seuraavassa lehdessämme. Malmin seurakunta on muiden seurakuntien tavoin ollut tiukan talouskurimuksen kourissa. Säästöjä on pitänyt saada aikaan ja on saatukin. Niinpä Tapulin ja Siltamäen seurakuntakotien kohdalla saatetaankin nähdä vähän valonpilkahdusta. Seurakuntaneuvosto tekee kuun puolivälissä seurakuntakoteja koskevia päätöksiä, joista myös kerromme seuraavassa numerossa tarkemmin. Kevät on valon aikaa.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Pääsiäinen on takana. Auringostakin on saatu nauttia, mutta viime viikot tavallista viileämmissä säissä. Pajunkissat kyllä avautuivat pääsiäiseksi, mutta muita keväänmerkkejä, lumien kokonaan sulamista ja ensimmäistä leskenlehtien näkymistä vielä odotellaan. Kaupunki on antanut jo varoitukset katupölystä, jonka pölyämistä kuitenkin vielä sulavat lumet monissa paikoin vähän sitovat. Kevätpäivän tasaus toi valoisammat aamut, mutta talven tuntu on ollut vielä vahva. Vielä viime viikolla näkyi pulkkailijoita mäissä. Nähtäväksi jää, säilyykö Suurmetsän varren Alppikylän huippu tulevaisuudessakin pulkkamäkenä, vai joudutaanko siellä ulkoilua rajoittamaan, jos lämpövoimala sen viereen rakennetaan.

Mikael Agricolan päivää vietetään ensi maanantaina. Olisi mielenkiintoista tietää mitä suomen kirjakielen luoja ajattelisi nykypäivän käyttökielestä ja siihen istuneista lukuisista englanninkielisistä sanoista ja sanonnoista. Suomen kieli säilyy parhaiten kirjallisuudessa. Siksi onkin ilahduttavaa, että monet koillisenkin kouluista olivat mukana lasten lukemista edistävässä Lukuklaani-hankkeessa. Kirjastoverkko on meillä tiuha ja useimpien lasten on helppo kulkea lähikirjastoonsa hakemaan mieluisaa lukemista itselleen, kun ovat lukemaan tottuneet. Kirjastojen hauskat tapahtumapäivät ovat puolestaan omiaan tekemään kirjaston mukavaksi ja tutuksi paikaksi.

Lasten lisäksi nuoret kaipaavat kipeästi motivoivaa tekemistä. Urheiluseuroja täällä on riittämiin, samoin voi harrastaa niin musiikkia, kuvataiteita, kädentaitoja, teatteria kuin sirkustaiteitakin. Kaikki nuoret eivät säännöllisestä harrastamisesta ole kiinnostuneita, eikä kaikilla perheillä ole niihin varaakaan. Siksi tarvitaan nuorisotaloja ja muita niiden kaltaisia kokoontumispaikkoja vapaaseen ja kevyesti ohjattuun toimintaan. Avoimet tilat ovat samalla osa ennaltaehkäisevää nuorisotyötä, jolla voidaan ehkäistä syrjäytymistä ja edistää nuorten hyvinvointia. Aikuisten läsnäolo ja tavoittavuus on niissäkin tärkeää.

Päätoimittaja Teija Loponen