Etusivu Pääkirjoitus

teija loponen

Tänään keskiviikkona on meneillään kesäpäivänseisaus. Tämän päivän jälkeen yö alkaa taas pidentyä, vaikka juuri nyt Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laskekaan lainkaan. Tosin ei se kyllä taida joka paikassa paistaakaan.

Koillis-Helsingin Yrittäjät ottivat osaa viime lauantaina Nuku yö ulkona –haasteeseen ja muutamat yrittäjät tosiaan nukkuivat yön ulkona, varsin eksoottisesti Malmin lentokentän maastossa. Lauantai-illan auringonlasku oli upea ja sitä odotellessa oli mukava katsella värikkäältä taivaanrannalta laskeutuvia pienkoneita. Vielä upeammalta hiljalleen laskeutuva aurinko näytti heistä, jotka itse nousivat illan aikana koneeseen ja pääsivät tarttumaan ohjauspuikkoihin.

Koillis-Helsinki tarjoaa monenlaisia elämyksiä ja mahdollisuuksia kokea uutta ja erilaista. Vaikka olemme pääkaupungissa, on meillä esimerkiksi Fallkullan kotieläintilalla aitoa maalaistalomaista tunnelmaa navetoineen ja eläimineen. Siellä monet lapset viettävät elämysviikkoja eläimiä hoitaen ja niiden hyvinvoinnista huolehtien. Vantaanjoki puolestaan mahdollistaa uimisen ja melomisen. Kesä kaupungissa ei ole ollenkaan niin urbaani kuin voisi kuvitella. Täältä löytyy hevostilaa ja ponitallia, peltoja ja vähän metsääkin, sekä monenlaista harrastusmahdollisuutta kesäteatterista urheiluun.

Viikonloppuna vietettävä valon ja keskikesän juhla taitaa sujua aika viileissä keleissä. Viileyttä tosin karkottavat perinteiset juhannussauna, juhannuskokko ja myös juhannustanssit, joissa pyöriville voi tulla hyvinkin lämmin. Ja juhannuksena saa taas Suomen lippu hulmuta salossa poikkeuksellisesti läpi yön Suomen lipun päivän kunniaksi. Lippu nostetaan salkoon normaalista poiketen vasta juhannusaaton iltana kello 18 ja lasketaan juhannuspäivänä normaalisti kello 21. Siniristilippumme vahvistettiin Suomen lipuksi 29.5.1918, sitä ennen oli pohdittu pitäisikö lipun olla punakeltainen tai senaatin ehdottama leijonalippu. Siniristiin onneksi lopulta päädyttiin.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Kesätapahtumat ovat vallanneet kaupungin, niistä olemme jo saaneet nauttia niin täällä Koillisessa kuin kaupungin keskustassakin. Suomen suveen kuuluu, että keli voi olla mainio kuten tänään, tai sitten juuri niin surkean sateinen ja tuulinen kuin maanantainen Helsinki-päivä oli. Sade ja viileys vähentävät oitis väkeä ja vievät tapahtumista auringon aikaansaaman iloisen ja leppoisan tunnelman. Kaikkien ulkotapahtumien järjestämiseen liittyy aina iso riski kelistä. Se paitsi vähentää yleisömääriä, voi myös peruuttaa osan ohjelmista vaikkapa turvallisuussyistä. Maanantaista Satakielikierrosta Malmin lentokentän ympäri sade ei haitannut. Ulkoilu on pitkälti pukeutumiskysymys.

Postin toiminta on herättänyt viime viikkoina ihmisissä paljon hämmennystä. Asukkaiden postilaatikoita kehotetaan siirtämään uusiin paikkoihin niin, että postinjakajan ei tarvitse enää pysähdellä joka portilla. Uusien laatikoiden sijoituskohdista on joissakin tapauksissa neuvoteltu. Moni on myös kokenut, että uusi matka postinhakuun on hankala etenkin talven tullen tai että laatikko tulee jäämään talvikeleillä lumikinoksen taakse tai jopa auran muodostaman lumipenkan alle. Onko tonttien puolivälissä sijaitseville lumipenkkojen taakse jääville laatikoille nopeampi jakaa postit kuin puhdistetun portin pielessä olevalle laatikolle? Sen näemme ensi talvena.

Posti on myös poistanut omia kirjelaatikoitaan. Se on sinällään ymmärrettävää, sillä postitusten määrä on viime vuosina laskenut selvästi ja kirjelaatikkoverkko on ollut varsin laaja. Sen sijaan se, että poistetuista laatikoista ei tiedoteta lähistön asukkaille ja yrityksille muuten kuin poistettavan kirjelaatikon kyljessä jonkin aikaa, ei ole kovin hyvää palvelua. Turhia kävelyretkiä jo poistuneelle kirjelaatikolle on kertynyt toimitukseen tulleiden viestien mukaan useita. Eniten se on harmittanut silloin, kun kirjelaatikon tyhjennysaika on ollut käsillä ja vaihtoehtoista laatikkoa on saanut etsiskellä.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Viime sunnuntainen Puolustusvoimain lippujuhlan päivä näkyi kaupungin keskustassa harvinaisen juhlavasti osana Suomen satavuotisen historian juhlintaa. Yleisöä kertyi paikalle todella runsaslukuisesti. Itse paraatissa ilahdutti erityisesti se, että siinä marssivat sotilaiden lisäksi eri vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt sekä lisäksi sotilaskotisisaret. Maanpuolustus ei ole koskaan vain yhden tahon työtä, vaan siihen tarvitaan myös vapaaehtoisia ja siviilejä mukaan. Tämän vuoksi tuntui hienolta, että se näkyi myös paraatissa Sitä näytti olevan katsomassa varsin moni täkäläinenkin. Seuraava suuri yleisötapahtuma koittaa maanantaina, jolloin kokoonnutaan Helsinki-päivän ohjelmiin.

Viime perjantaina Malmilla Kirkonkyläntiellä sijaitseva Lions-talo täytti pyöreät 30 vuotta. Ja tänään keskiviikkona tulee kuluneeksi tasan 100 vuotta kansainvälisen Lions-järjestön perustamisesta. Suomessa toiminta ei ole aivan niin vanhaa, mutta täällä koillisessakin toimii monta vireää lionsklubia, jotka ovat vuosikymmenten varrella tehneet paljon hyvää tämän alueen ja sen asukkaiden eteen. Läheskään kaikki lahjoitukset ja hyvät teot eivät tule julkisuuteen, eikä niin ole tarkoituskaan. Hyvää tekevät järjestöt eivät harrasta hyväntekeväisyyttä siitä kunniaa saadakseen, vaan auttaakseen avuntarvitsijoita. Toisinaan aikaansaannoksia on silti hyvä tuoda esille, jotta se innostaa yhä uusia auttajia mukaan.

Vapaaehtoisia toimijoita tarvitaan näin koululaisten kesälomakauden käynnistyttyä monille erilaisille leireille toimimaan isosina ja leirien johdossa. Urheilukentät täyttyvät pienten jalkapallokouluista ja niilläkin merkittävässä asemassa ovat vapaaehtoiset ohjaajat, samoin muilla päiväleireillä. Pienempien ohjaajana toimiminen on monelle nuorelle ensimmäinen kokemus vastuullisesta tehtävästä ja antaa kokemusta muiden johtamisesta. Samalla he toimivat tärkeinä esikuvina vetämilleen tenavaryhmille. Osa nuorista saattaa löytää itselleen myös ammatin harrastuksensa kautta. Lasten ohjaaminen onkin eräänlaista työelämään tutustumista ja testi siitä, miten jaksaa vastuuta kantaa.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Tuleva viikonvaihde on päättäjäisten aikaa. Koululaiset lähtevät kesälomille ja osalla saattaa opiskeluajanjakso päättyä jo kokonaan. Koulujen päättyminen on yhtä aikaa ilon ja epätietoisuuden aikaa. Jos juhlii viimeisiä kevätjuhliaan peruskoulussa, voi iloa himmentää epätietoisuus siitä, missä opinahjossa opiskelut syksyllä jatkuvat. Samoin on uusien ylioppilaiden kohdalla, monella on edessä vielä toinen luku-urakka pääsykokeisiin. Ammattiin valmistuvia odottaa kova kilpailu työpaikoista, harvalla se on jo valmiiksi odottamassa. Myös pienillä päiväkoti-ikäisillä saattaa olla tiedossa syyskauden alkaessa uuteen ryhmään siirtyminen – heilläkin on siis ehkä vanhan tutun ryhmän viimeinen haikea kevätjuhla edessä.

Kevään vaihtuminen kesäksi, ainakin kalenterin mukaan, sisältää suuria odotuksia ja toiveita. Odotetaan aurinkoa ja lämpöä, mukavaa lomailua ja ystävien kanssa oleilua. Lapsille on kesällä tarjolla leikkipuistoissa seuraa ja tekemistä, sekä myös ilmainen lounas. Isommille nuorisotoimi järjestää erilaisia leirejä ja päivätapahtumia, esimerkiksi Pukinmäessä pyörii koko kesän Playa de Puksu. Se on useamman eri tahon yhdessä järjestämää kivaa kesätoimintaa lomaileville koululaisille. Koululaisten parin kuukauden kesäloma tuottaa helposti vanhemmille huolta siitä, miten lapset voisivat turvallisesti aikaansa viettää vanhempien ollessa vielä töissä. Kaikilla ei ole eläkkeellä olevia mummoja ja vaareja, jotka voisivat kesällä jälkikasvua kaitsea.

Moni päättää kesällä tehdä asioita, jotka ovat tähän asti vain siirtyneet. Samoin päätetään käydä paikoissa, joissa ei ole tullut aiemmin vierailtua. Jotta oikeasti asioita tulisi toteutettua, kannattaa tehdä jo heti kesän alussa jonkinlainen suunnitelma ja aikataulutus asioille. Kalenteri esille ja sinne joka viikolle joku vierailukohde, siten voi tehdä vaikkapa oman kotikaupungin paljon tutummaksi. Pyöräilykartta auttaa lähestymään monia kohteita fillarin selästä ja kesällä on myös kiva kävellä vaikka vähän pidemmällekin. Tosin riittää sitä koluttavaa varmasti ihan kotikulmillakin. Kynä käteen ja suunnittelemaan!

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Elämä on yhtä vuoristorataa monissa asioissa.  Useissa kaupunginosayhdistyksissä on totuttu siihen, että aika ajoin saa nousta barrikadeille puolustamaan omaa lähiympäristöään, olipa sitten kyseessä päiväkotien, koulujen tai kirjastojen lakkauttamisuhka tai maiseman muuttuminen rajusti. Nyt Tapanilassa on nostanut niskavillat pystyyn aikomus räjäyttää kylän ainoa jääkauden aikainen siirtolohkare pois. Tuolla kivellä ovat mosalaislapset leikkineet vuosisadasta toiseen ja onpa sen kyljistä haettu turvaakin sota-aikana. Olisi mielenkiintoista tietää, monetko kihlat sen luona on sovittu ja mitä muita mielenkiintoisia muistoja siirtolohkareeseen liittyy. Niitä kerään mielelläni Lähitiedossa julkaistavaksi.

Puistolassa taas kannetaan huolta vanhasta kivikoulusta. Toiveena on, että se voitaisiin palauttaa jollain keinoin kyläyhteisön käyttöön. Sama ajatus on jo kauemmin kytenyt Tapanilassa Veljestenpihan vanhan alakoulun osalta, sen Kylätila ry:n väeltä puistolalaiset ovat etenemisneuvoja nyt kyselleet. Seurakuntien ja muiden yleisten tilojen vähentyessä ja koulujen tiivistyessä tilat erilaisten kerhojen kokoontumiseen ovat vähentyneet merkittävästi. Niille on silti kysyntää, mutta kalliissa vuokratiloissa kerhot eivät pysty toimimaan.

Pihlajamäessä uhkana oli Malmin lailla menettää paikallinen toimintakeskus – Lähiöasema. Pukinmäessä monia alueen lapsiperheitä koskettaa Pukinmäen Taidekoulujen tilanne. Miten käy, jos Unikkotien talon toiminta loppuu, mistä löytyy uusi sopiva tila nuorille taiteenharrastajille. Pukinmäen tulevassa lauantain tapahtumassa pohditaan varmasti myös asemanseudun rakentamista ja Asteritien tulevia kerrostaloja. Uudet kerrostalot lisäävät pientalovaltaisen kulmauksen liikennettä ja vaikuttavat maisemaan usein myös varjostamalla muiden pihoja. Kaupunki kasvaa aina vain korkeammalle tiivistymisen ohella. Asukkailta vaaditaan sopeutumista, mutta myös heillä on oikeus vaatia kohtuullisuutta ja luontoarvojen kunnioittamista.

Päätoimittaja Teija Loponen

Esa Toivonen

Kiinteistöviraston Tilakeskuksen tekninen isännöitsijä Esa Toivonen räväytti kovan rahatarpeen Tenavatien koulukeskustelussa.

Koudantiellä Puistolan peruskoulun uudisosan rakennus on alaosastaan metrin korkeudelta sädesienen vallassa. Toivosen mukaan sädesienen poistamiseen vaadittavalla julkisivuremontilla on 4.5 miljoonan hintalappu.

Lisäksi Puistolan raitin koulukiinteistön salaojituksen toteutukseen tarvitaan 900 000 euroa. Näin Puistolan koulukiinteistöjen korjauksiin on reipas viiden miljoonan rahantarve.

Kaukana ei ole rehtori Harri Reinikaisen esittämän laskelman toteutuminen Koudantien peruskoulukiinteistön ja Tenavatien välillä. Rehtori kertoi, että Tenavatien jyhkeään koulukiinteistöön mahtuu väistötilakäytössä 14 luokkaa.

Sädesieneen on suhtauduttava tosissaan. Hengitysliiton mukaan sädesienet ovat maaperän bakteereja, jotka kasvattavat rihmastoja ja itiöitä. Sädesieni voi aiheuttaa harvinaista infektiotautia, aktinomykoosia sekä hengitystieoireita, iho- ja silmä-ärsytystä sekä väsymystä.

Heimo Laaksonen

Lisää aiheesta: Puistolan Tenavatien koulurakennus halutaan pois myyntilistoilta

teija loponen

Kevät on tullut. Kevät on kuin joulun alus tapahtumamäärien suhteen. Nyt riittää erilaisia kauden päättäjäisiä, kevätjuhlia, ravintolapäivää, siivouspäivää, turnauksia, pihajuhlia, kaupunginosatapahtumia ja paljon muuta. Kaikissa ei ehdi käydä, eikä kaikista saada samaan lehteen juttuja mahtumaan. Tuleva viikonloppu on yksi kevään vilkkaimmista. Silloin vietetään Malmin päivää, Pihlajamäen markkinoita, ravintolapäivää ja järjestetään useita isoja paikallisia kirpputoritapahtumia. Ja varsin tapahtumarikas on se seuraavakin viikonloppu esimerkiksi Pukinmäessä.

Lähiviikkoina on erityisen paljon tapahtunut Puistolan suunnalla, jossa muun muassa vietettiin kaupunginosaseuran juhlia ja pohdittiin vanhan kivikoulun pelastamista. Puistola-Seura juhli myös lasten kanssa kutsumalla heitä kuulemaan tarinoita vanhoista ajoista. Vanhan koulun pelastamisessa edes osin asukaskäyttöön päätettiin ottaa avuksi Tapanilan kokemukset ja tietämys asiassa. Yhteispelillä kannattaa tehdä monia muitakin asioita. Siinä säästyy aikaa ja vaivaa ja saatetaan jopa saada parempia tuloksia aikaan. Puistolalaisten uusin huoli on kuitenkin sädesieni, joka on vallannut peruskoulun seinää.

Tänä keväänä on ollut harvinaisen paljon kaavamuutoksia hyväksyttävänä. Täydennysrakentamista tapahtuu koko ajan monessa kaupunginosassa. Siltamäkeen nousee yllättävän korkea kerrostalo alueen muuhun rakennuskantaan nähden ja eilen siellä pohdittiin, miten aivan Siltamäen keskustaa voitaisiin järkevimmin kehittää ja samalla rakentaa uutta – ja korkeampaa. Asukkaita tulee aina vain enemmän, mutta tilat asukkaiden yhteisiin kokoontumisiin käyvät yhä harvinaisemmiksi. Tälle kehitykselle pohditaan ratkaisuja etenkin asukastoimijoiden kesken. Silti myös kaupungin pitäisi olla suuntauksesta huolissaan, heikentäähän se asuinalueilla toimivien yhteisöjen toimintaa ja toisista huolehtimista sekä sitä kautta heikentää ihmisten viihtyvyyttä.

Päätoimittaja Teija Loponen

Malmin Palloseura järjesti huhtikuun lopussa perinteisen KimalaisCup -päiväkotiturnauksen Tapulikaupungin urheilupuistossa. KimalaisCup järjestettiin jo kahdettatoista kertaa.

MPS:n järjestämä tapahtuma kasvaa joka vuosi, tällä kertaan mukaan ilmoittautui peräti 55 joukkuetta 32:sta koillisen alueen päiväkodista. Se tarkoitti aika tasan 1000 osallistujaa.

Liikuntavirasto rakensi kädenojennuksena Tapulin urheilupuistoon tänäkin vuonna 12 nappulakenttää, joilla aamupäivän aikana pelattiin huima määrä, 83 ottelua. Tärkeintä ei ollut voitto, vaan reipas liikunta ja ulkoilu pallon parissa. Pelinohjaajina toimivat MPS:n junioripelaajat.

Tänä vuonna tapahtumassa haluttiin juhlistaa Suomen 100-vuotista taivalta, jonka kunniaksi joukkueet olivat etukäteen tehneet synttärisankarille suurikokoisia onnittelukortteja. Ne kiinnitettiin pelien ajaksi tapahtumapaikalle ja myöhemmin kortit luovutetaan valtiovallan edustajille. Juhlavuoden kunniaksi muodostettiin myös itsenäisyyden juhlapiiri ja laulettiin yhdessä Maamme-laulu.

-Osa KimalaisCupin riemua ovat joukkueiden nimet. Tänä vuonna niissä etsittiin Suomi100-henkeä ja kentillä pelasivatkin muun muassa Jäkälän Karhuleijonat ja Tuntematon Sotilas, Kanelin Suomisalama-tiimi, Klaaran Seitsemän Veljestä, Kotilon Väinämöisen Lohikäärmeet, Longinojan Karjalanpiirakat, Mintun Suomen Sataset, Markat ja 100 Suomisalamaa, Nurkan Lujat Louhet, Suurmetsän Suomen Nopeimmat Kotkat, Tapanilan Sinivalkoiset Ninjat ja Ainutlaatuiset Ahmat sekä Vihtorin Suomen Ihmiset, kertoo tapahtuman tiedottaja Annukka Ahjopalo MPS:stä.
Järjestäjät haluavat jatkossakin kannustaa päiväkoteja liikuttamaan lapsia jalkapallon parissa, ja siksi jokainen päiväkoti sai mukaansa jalkapallon. Lisäksi pelaajat saivat vappuilmapallot ja oman joukkueen kuvalla varustetut kunniakirjat. Joukkuevalokuvaus oli sekin jälleen tärkeä osa monipuolisen KimalaisCupin ohjelmaa.

Teija Loponen

Pelaajat pysyivät lämpiminä Kengurumeiningin musiikin tahdittamana, Raksun talli hoiti äänentoistot.

Pelaajat pysyivät lämpiminä Kengurumeiningin musiikin tahdittamana, Raksun talli hoiti äänentoistot.

teija loponen

Äitienpäivänä jaetaan ansioituneille äideille ansiomerkkejä komeasti Säätytalolla presidentin läsnäollessa. Tänä vuonna Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein annetaan 33 äidille tunnustuksena merkittävästä työstä kasvattajana. Vuosikymmenien ajan palkitut olivat äitejä, joilla oli suuri lapsikatras ja jotka olivat luotsanneet jälkikasvunsa aikuisiksi vaikeissa oloissa. Ajat ovat muuttuneet. Suurperheitä on enää harvassa. Kasvatustyöksi katsotaan muukin kuin perheenäidin työ. Tänä vuonna yksi tuon suuren kunnian saajista on siltamäkeläinen Sinikka Putkonen. Hänelle annetaan mitali ansioista monien lasten ja nuorten ohjaajana ja kasvattajana Siltamäen Nuorisoseurassa. Koko Siltamäen Nuorisoseuraa ei taitaisi ollakaan ilman Sinikkaa.

Aikoinaan äidit hoitivat nykyistä enemmän lapsensa kotona. Työura ei kuitenkaan tee nykypäivän äideistä yhtään sen huonompia äiteinä. Usein se, että käy töissä ja myös harrastaa jotain, antaa vain enemmän potkua lasten kanssa vietettävään aikaan. Ei siis vain niin, että on läsnä kotona, vaan että puuhailee yhdessä lapsen kanssa ja paneutuu lapsen mietteisiin. Yhteistä puuhaa voivat olla myös kotityöt. Esimerkiksi ruoanlaitto tai leipominen ovat sekä hauskaa yhteistä tekemistä, että samalla myös opettavaista. Ja olipa äiti lähes millainen tahansa, hän on aina lapselle todella tärkeä ihminen. Se paras äiti.

Mosa herää –tapahtumassa ei valita vuoden äitiä vaan vuoden kunniamosalainen. Tänä vuonna kunnia osui Tapanilan kirjastolle, joka on hyvä esimerkki siitä, mikä merkitys kirjastoilla asukkaille on. Kirjasto on monelle kuin toinen olohuone, lapset puuhailevat ja lueskelevat omassa tilassaan ja aikuiset saavat selailla lehtiä tai tutkia kirjoja omassa lukunurkkauksessaan. Kirjastossa käy myös vieraita, kirjailijoita kertomassa teoksistaan ja siellä kokoonnutaan niin lukupiireihin kuin neulekahviloihin. Ja tarpeen tullen siellä voidaan pitää vaikkapa paikallinen vaalitilaisuus. Hyvin tehty valinta siis tänäkin vuonna.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Viime viikolla vietettiin veteraanipäivää, jolloin Malmin kirkolla vietettyyn Isänmaalliseen iltaan osallistui myös joukko sodissa mukana olleita ja Suomen itsenäisyyden puolesta töitä tehneitä naisia ja miehiä. Tilaisuudessa kuultiin musiikin lisäksi muistoja sota-ajalta ja tapahtuman päätteeksi laskettiin seppele kirkon pihalla olevalle sotaveteraanien muistokivelle. Tapahtuma oli juhlava ja sai monet pyyhkäisemään ohjelman aikana silmäkulmaansa. Toisinaan on hyvä muistella menneitä aikoja ja ihmisten karuja kokemuksia, jotka ovat mahdollistaneet nykypäivän Suomen.

Veteraanipäivän jälkeen koitti pitkä viikonloppu vappuhulinoineen. Säät eivät suuremmassa määrin hellineet, joten varsinaista kevään juhlan tuntua ei juuri ollut ilmassa. Entisaikaan pikkutytöt saivat vappuna laittaa polvisukat jalkaan. Nyt niillä ei kyllä olisi lämpimänä pysynyt.

Viileydestä huolimatta kevät etenee ja valkovuokot ovat jo nousseet esiin kertomaan äitienpäivän lähestyvän vauhdilla. Sitä ennen ehditään vielä kokea Mosa Herää –toritapahtuma Tapanilassa ja Puistola-Seuran 40-vuotisjuhlintaa. Puistolassa vanhat paikkakuntalaiset ovat kutsuneet lapsiryhmiä kuulemaan, millaista elo ja lasten leikit olivat joskus 40 vuotta sitten. Paljon on muuttunut!

Menneiden muistelu on joistakin turhaa, mutta käytännössä moni asia historiasta vaikuttaa vahvasti nykypäivään. Ellei joitain tekoja ja päätöksiä olisi tehty, ne asiat olisivat nyt aivan toisin. Toisinaan pienilläkin päätöksillä voi olla mittavat kantamat. Joskus niitä voi vielä myöhemmin muuttaa, useimmiten ei. Parhaillaan jännitetään miten käy Lex Malmin ja sen myötä Malmin lentoaseman. Hävittääkö Helsinki ainoan lentokenttänsä, joka voisi hätätilanteissa toimia varakenttänä Helsinki-Vantaalle. Katsotaanko vain asuntotarpeeseen näkemättä lentoaseman kehittämismahdollisuuksia ja niiden vaikutuksia yritystoiminnalle ja viennille sekä mahdollisesti myös Suomen turvallisuudelle. Nyt odotetaan ottaako valtio kantaa asiaan vai ei.

Päätoimittaja Teija Loponen