Etusivu Malmin Tornista

Kesän aikana Malmin lentoasemalle on saapunut tasaiseen tahtiin ulkomaisia koneita. Lentäjät ovat ihastelleet miljöötä, mutta samalla ihmetelleet, miten vähän hienosta lentoasemasta on ollut saatavissa tietoa.

Kun vuoden vaihteessa Finavia vetäytyi Malmilta, lentokenttä muuttui ilmailumääräysten mukaan ”valvomattomaksi lentopaikaksi”. Määritelmä ei anna aivan oikeaa kuvaa toiminnasta. Valvonta on itse asiassa hyvinkin tehokasta. Viranomaisen vaatimuksesta kenttäpäivystäjät kirjaavat jokaisen lennon tarkasti ylös. Ilman ennakkolupaa Malmille sovi tulla eikä sieltä lähteä.

Valvonta johtuu osittain siitä, että Malmi on edelleen virallisesti kansainvälinen lentoasema eli virallinen rajanylityspaikka. Siellä on saatavissa tarvittaessa raja- ja tullipalvelut. Niitä tarvitaan varsinkin, kun liikennöidään ns. Schengen-alueen ulkopuolelta, kuten vaikkapa Venäjältä. Monelle helsinkiläisellekin saattaa olla yllättävä tieto, että Helsingillä on edelleen oma kansainvälinen lentokenttä.

Pienkoneiden nopeasti kehittyessä omatoiminen lentomatkustaminen tulee jatkuvasti lisääntymään. Matkustajat liikkuvat sekä työasioissa että turisteina. Malmi onkin mitä otollisin portti saapua Suomeen ja Helsinkiin. Kenttä on lähellä keskustaa, rajamuodollisuudet joustavat ja lentäjien ei tarvitse tunteja aikaisemmin varata laskeutumis- tai lähtöaikaa, toisin kuin suurilla lentoasemilla.

Helsinki on valittu vuonna 2020 pidettävän merkittävän eurooppalaisen Transport Research Arena (TRA) -konferenssin isäntäkaupungiksi.

Konferenssin teemat liittyvät älykkään liikenteen sekä ympäristöystävällisten ja yhteiskuntaa palvelevien liikkumismuotojen kehittämiseen. Tapahtuman odotetaan tuovan Helsinkiin tuhansia osallistujia.

Toivottavasti Helsingillä on silloin vielä esitellä Euroopan alkuperäisimpänä säilynyt 30-luvun lentoasema, joka on samalla nopeasti kehittyvän ilmaliikenteen moderni tukikohta. Malmi voisikin olla malliesimerkki ympäristöön soveltuvasta ja ympäristöä säästävästä lentoliikenteestä.

Raine Haikarainen

Malmin historiallisella lentoasemalla on jälleen käynyt kymmeniä vierailijaryhmiä, joukossa yhä enemmän myös ulkomaisia. Lentoasema on eittämättä Koillis-Helsingin kansainvälisesti tunnetuin turistikohde ja samalla kysymyksiä virittävä paikka.

Lentoasemaa esittelevät vapaaehtoiset oppaat saavat vastailla monenlaisiin kysymyksiin. Yllättävän usein vierailijat kysyvät, kuka oikein omistaa lentoasemalla majailevat kymmenet lentokoneet? Pitääkö jokaisella lentäjällä olla oma kone?

Kysymyksen on helppo vastata. Vain harva omistaa itse arvokkaan lentolaitteen. Suurin osa on lentokoulujen, kerhojen tai vuokraajien omaisuutta. Yksityisten omistamilla koneillakin on usein useampia käyttäjiä. Hyvä esimerkki on vireä Malmin ilmailukerho ry. Yhdistyksellä on 400 jäsentä, joista suurin osa aktiivisia lentäjiä. Heidän käytössään on kolme uudenaikaista ja taloudellista lentokonetta.

Veneilykauden ollessa parhaimmillaan on mukava leikkiä ajatusleikkiä. Mitäpä jos veneilyäkin harrastettaisiin samalla tavalla? Pienkonetta voi hyvin verrata tavalliseen moottoriveneeseen. Kumpaakin liikuttaa usein 100 – 170 hevosvoiman moottori ja kummallakin tehdään matkaa. Erona on kuitenkin se, että vastaavalla polttoainemäärällä matka taittuu uudenaikaisella pienkoneella jopa neljä-viisi kertaa pidemmälle moottoriveneeseen verrattuna – ja vieläpä linnuntietä!

Lentokoneita ja veneitä ei luonnollisesti voi suoraan verrata toisiinsa.  Monille veneen kanssa puuhailu ja niiden huoltaminen on mieluisa harrastus. Lentokoneiden kohdalla tilanne on toinen. Edes omistaja ei käytännössä voi tehdä huoltotöitä, vaan ne ovat ammattimekaanikkojen vastuulla. Suuri käyttäjämäärä ja hyvä käyttöaste alentavat kalliita kustannuksia ja kalusto voidaan siten pitää jatkuvasti hyvässä kunnossa.

Ilmailuharrastus voi antaa kuitenkin mallin toimivasta yhteisomistuksesta. Kaikkea ei tarvitse itse omistaa, vaan vastuullinen yhteiskäyttö voi olla järkevä ratkaisu. Malmin aktiiviset lentäjät voivat kertoa, miten homma käytännössä pelaa.

Raine Haikarainen

 

Helsingin kaupunki on ylpeä menneisyydestään ja dynaamisesta nykypäivästään. Historian mielenkiintoisia kerrostumia voi löytää yllättävistä paikoista – jopa lentokonehallista.

Malmin lentoaseman yrittäjät ja lentokoneiden omistajat olivat pettyneitä, kun kaupunki ilmoitti, ettei se jatka suuren lentokonehallin vuokrasopimusta. Historiallinen halli on tyhjennettävä kaikesta tavarasta 15.5. mennessä.

Useat kymmenet arvokkaat lentokoneet joutuvat taivasalle. Mitään korvaavaa paikka ei ole tarjolla. Lentäminen jatkuu kuitenkin vähintäänkin vuoden 2019 loppuun.

Tänä vuonna 80 vuotta täyttävä ns. ykköshalli on ainutlaatuisen alkuperäisenä säilynyt ympäristö liikenneilmailun varhaisilta vuosilta. Hallissa vierailleet ovat ihastelleet sekä elävää ympäristöä että historian kerrostumia. Seiniltä voi bongata viehättäviä varoitustekstejä muistona 30-luvun lentomatkustamisesta. Monet hallissa säilytettävät lentokoneet voisivat kertoa huimia ilmailutarinoita aina 40-luvulta alkaen. Tarkkasilmäinen löytää sota-ajankin muistoja.

Me suomalaiset olemme ehkä liian lähellä omaa historiaamme ja kulttuuriamme. Emme aina pysty näkemään, mikä ympärillämme on poikkeuksellisen arvokasta. Ulkomaiset vierailijat kiinnittävät usein meitä paremmin huomionsa asioihin, joihin itse olemme tottuneet.

Toukokuun puolessa välissä järjestetään Turussa eurooppalaisen kulttuuriperinnön suurtapahtuma.

Osa Europa Nostran isännöimän kongressin osallistujista haluaa tulla käymään myös Malmilla. He haluavat omin silmin nähdä lentoaseman, joka on valittu yhdeksi Euroopan seitsemästä uhanalaisimmasta kulttuuriperintökohteesta. Historian ironiaa on se, että vierailupäivä osuu samaksi maanantaiksi, jolloin suuri lentokonehalli on määrätty tyhjennettäväksi.

Raine Haikarainen

Tämän lehden ilmestyessä Malmin lentoasemalla on päättynyt yksi merkittävä aika. Kuun lopussa Malmin sääpalvelun työntekijät lopettivat työnsä ja jäljelle jäi ainoastaan automaattinen sääasema.

Muutos on historiallisesti merkittävä.

Kun lentoasema vihittiin käyttöön vuonna 1938, sinne oli hankittu aikansa huipputekniikkaa edustava säähavaintolaitteisto. Malmin päälentometeorologiksi valittiin samalla maisteri Aili Nurminen. Miesten vahvasti hallitsemassa 1930-luvun maailmassa valinta herätti hämmästystä. Voiko nainen pärjätä vaativassa perusmiehisessä työssä?

Valinta osoittautui erittäin onnistuneeksi. Aili Nurminen kehitti asiantuntevasti ja ennakkoluulottomasti sääpalvelua. Hän otti muun muassa ensimmäisten joukossa käyttöön sähköiset kaukokirjoittimet sääsanomien siirtoa varten.

Vuonna 1955 Nurminen väitteli tohtoriksi maailman ensimmäisenä naisena ilmatieteen alalta. Häntä pidetäänkin Suomen ensimmäisenä kansainvälisesti arvostettuun asemaan nousseena teknillisten tieteiden naistutkijana.

Aili Nurmisen arvokasta työtä ovat Malmin lentoasemalla jatkaneet lukuisat lennonvalmistelijat ja sääaseman hoitajat. Lentäjille heistä on tullut vuosien saatossa tärkeitä ihmisiä. ”Briefingin” tiskillä on käyty kyselemässä sääennusteita ja asiantuntevat työntekijät ovat antaneet tärkeää apua lentojen suunnittelussa. Joskus heidän on täytynyt omaksua myös kasvattajan rooli. Lennonneuvojat ovat rohkaisseet epävarmoja pilotteja ja toisaalta hillinneet liian huonoihin lentokeleihin halunneita riskinottajia.

Nyt tämä tärkeä ja perinteinen palvelu on päättynyt. Säätietoja tarjoaa vain tietokoneelta tuleva digitaalinen ääni, ei elävä ihminen.

Aili Nurmisen perintö elää kuitenkin historiallisessa ympäristössä.  Jos Malmin lentoasema pelastuu ja sääpalvelu aloittaa jälleen toimintansa, ehdotan että uusi palvelupiste omistetaan Aili Nurmisen elämäntyölle. Samalla hänelle voisi nimetä kadun lentoaseman lähinaapurista.

Raine Haikarainen

Vuoden alusta olen päivystänyt kerran viikossa minulle tärkeässä paikassa. Maisema on vaikuttava, ympärillä mielenkiintoista toimintaa ja tehtävä motivoiva. Silti sisimmässäni on tunne, että paikallani pitäisi istua jonkun muun.

31.12.2016 oli ilmailuhistoriallinen päivä. Silloin lopetti toimintansa yli 80 vuoden  jälkeen Helsinki-Malmin lentoaseman lennonjohto. Lentäminen ei kuitenkaan päättynyt. Pikaisesti perustettu Malmin lentokenttäyhdistys ry. onnistui tekemään kaupungin kanssa kolmen vuoden vuokrasopimuksen. Toiminta jatkuu niin sanottuna valvomattomana lentopaikkana eli ilman virallista lennonjohtoa.

Moni kysyy, miten se on mahdollista Suomen toiseksi vilkkaimmalla lentokentällä. Ilmailuviranomainen on kuitenkin hyväksynyt tarkat menetelmät, joiden alaisina seuraavat vuodet toimitaan. Sivukiitotie on poistettu käytöstä ja laskuharjoittelua on rajoitettu. Lentäjiltä edellytetään kirjallinen ilmoitus jokaisesta lennosta ja samalla he raportoivat aikaisempaa yksityiskohtaisemmin aikeistaan. Jokaisessa koneessa tulee olla tutkavastaaja eli transponderi, jolla koneen liikkeitä ja lentokorkeutta pystytään seuraamaan.

Historiallisessa lennonjohtotornissa eivät enää istu viralliset lennonjohtajat, vaan lentokenttäyhdistyksen päivystäjät. He ovat itse aktiivisia ilmailijoita ja tekevät työtään vapaaehtoisesti. Päivystäjät ottavat vastaan liikenneilmoituksia, pitävät päiväkirjaa ja tarvittaessa avustavat kentän käyttäjiä. Toisin kuin varsinaiset lennonjohtajat, he eivät kuitenkaan ota vastuuta liikenteestä. Lentäjät huolehtivat nyt itse koneiden porrastuksista. Heidän pitää seurata entistä tarkemmin ilmatilaa ja että kiitotie on vapaa nousuja ja laskuja varten.

Kenttäpäivystäjän työ on ollut inspiroivaa. Malmilla on aivan oma henkensä, josta olen päivystäjänä päässyt entistä vahvemmin osalliseksi. Samaan aikaan tunnen, että lennonjohtotornissa pitäisi istua sinne kuuluvat oikeat lennonjohtajat. Heidän merkityksensä paikan hengen luomisessa ja lentäjäsukupolvien kasvattajina on vuosikymmenten saatossa ollut erittäin suuri.

Nyt toimitaan kuitenkin niillä mahdollisuuksilla, mitä on. Kenttäpäivystäjän tehtävä virittää monia muistikuvia ja ajatuksia lentoaseman historiasta ja merkityksestä. Niistä tulen seuraavissa kolumneissa kirjoittamaan.

Raine Haikarainen