Etusivu Malmin Tornista

’Nallenrinne’, ’Lentoasemanpuisto’. Kaupunki kaavoittaa kovaa vauhtia Malmin lentoaseman aluetta ja keksii paikoille sympaattisia nimiä. Hanketta viedään kovaa vauhtia eteenpäin, vaikka asemakaavoitusta ohjaavasta yleiskaavasta vireillä on monia oikeusprosesseja.

Ensi perjantaihin asti on Malmi-talolla esillä lentokentän eteläpäätyyn suunniteltujen asuinalueiden kaavamateriaalia. Kaupunki on pitänyt varsin matalaa profiilia kaavaehdotusten julkistamisen kanssa. Ensi alkuun koko esittelyaineisto oli häveliäästi kätketty Malmi-talon toisen kerroksen nurkkaan. Havainnekuviakin on niukasti tarjolla. Laajoja kansalaispiirejä koskevasta suunnitelmasta ei ollut lausettakaan helsinkiläisiin koteihin pari viikkoa sitten jaetussa kaupungin tiedotuslehdessä.

Kentän eteläosan kaavamuutos on kuitenkin lentoaseman tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä. Asuinrakentaminen on tarkoitus aloittaa etelästä käsin ja – yllätys, yllätys – ensimmäisenä rakennetaan pääkiitotien jatkeelle sijoittuva massiivinen pysäköintitalo ja korkea ”maamerkkirakennus”. Toteutuessaan uudisrakennukset muodostavat tehokkaan lentoesteen. Se lienee kaupungin kiirehtimisen perimmäinen tarkoitus. Eräille poliitikoille lentotoiminnan lopettaminen saattaa olla jopa asuinrakentamista tärkeämpi tavoite.

Kaupunkilaisille kaavamateriaali tarjoillaan kuitenkin kauniissa kääreessä. Sen mukaan Malmin lentoaseman rakentamisen myötä syntyy ”koillisen Helsingin makein osa”, joka on ”houkutteleva elinympäristö” ja joka luo ”lisää puistoja Malmille”. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta.

Karu totuus on, että lentokentän alueelle on tarkoitus asuttaa noin 25.000 ihmistä eli viiden Jakomäen verran asukkaita. Suunnitelmat antavat ymmärtää, että uudisrakennukset sovitetaan lentoaseman historialliseen ilmeeseen ”niin arkkitehtuuriltaan kuin mittakaavaltaan”. Samalla kuitenkin vihjaistaan, että paikalle pystytettävät talot tulevat olemaan 8 – 16 kerroksisia. Suuri asukasmäärä vaatii suuret kerrosneliöt. Matalampia taloja ei yksinkertaisesti kannata rakentaa, koska huonon maaperän vuoksi esirakentaminen on kallista.

Mielikuvakonsulteilla riittääkin työtä, jotta savipatjalle nousevasta jättilähiöstä saadaan markkinoitua haluttava ja luonnonläheinen kaupunginosa.  Pehmeälle pohjavesialueelle iskettävät sadattuhannet paalut ja stabilointipilarit jättävät väistämättä myös jälkensä paikan luontoon. Perustustyö tuhoaa kentän alle aikoinaan suurella vaivalla rakennetun 16,5 kilometriä pitkän salaojajärjestelmän.  Voi vain kuvitella, mitä tämä merkitsee kentän läpi virtaavalle Longinojalle ja sen vedenlaadulle.

Paljon mainostettu puistomaisuus näyttää sekin merkitsevän lähinnä kapeita viherkäytäviä massiivisten kerrostalojen puristuksessa. Nykyiset ulkoilu- ja hiihtomaastot sekä satakielimetsänä tunnetun Tuulipussikukkulan avarat maisemat tulevat peruuttamattomasti katoamaan.

Vielä on kuitenkin mahdollisuus parin päivän ajan antaa palautetta asemakaavaehdotuksesta. Materiaaliin voi tutustua sivulla www.uuttahelsinkia.fi/fi/malminlentokentanalue . Palaute pyydetään esittämään viimeistään 28.9.2018 sähköpostilla osoitteeseen helsinki.kirjaamo@hel.fi .

Raine Haikarainen

Lentoaseman tornissa vapaaehtoisina työskentelevät päivystäjät ovat kuluneena kesänä vastaanottaneet ennätysmäärän kansainvälisiä matkustajia. Heidän vierailunsa on merkki tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Yllättävän harva tietää – tai haluaa tunnustaa – että Helsingin kaupungilla on yhä edelleen oma kansainvälinen lentokenttänsä. Helsinki-Malmi on valtioneuvoston asetuksella vahvistettu virallinen rajanylistyspaikka. Se kautta voidaan siis tulla tai lähteä maasta.

Schengen-sopimuksen ansiosta rajatarkastukset ovat vähentyneet ja lentomatkustaminen helpottunut. Malmille saapuu matkustajia kuitenkin myös Schengen-rajojen ulkopuolelta, erityisesti Venäjältä ja Britanniasta.

Ulkomaisten pienkoneiden on huomattavasti vaivattomampaa saapua Malmille kuin Helsinki-Vantaalle. Jälkimmäiselle pitää tehdä tunteja aikaisemmin tarkka saapumisvaraus ja silti tulija voi joutua odottamaan pitkänkin aikaa laskuvuoroaan. Näkölentosääntöjen mukaan lentäviä kevyitä koneita ei haluta häiritsemään aikataulun mukaista raskasta liikennettä.  Laskeutumismaksutkin ovat Malmiin verrattuna huomattavan korkeat.

Helsinki-Malmille ovat sen sijaan kansainväliset ilmailijat tervetulleita. Kentällä onkin kuluneena kesänä nähty monenlaista matkustajaa: omilla koneilla lentäviä liikemiehiä tai tutkijoita, tilauskoneilla matkustavia seurueita, matkalentämisen harrastajia ja Baltian maista tulleita lento-oppilaita. Viimeisimpänä tulokkaana on aikataulun mukaisesti Nord Stream 2 -rakennustyömaalle lentävä helikopterioperaattori.

Kansainvälinen liikenne yksityiskoneilla on kasvava toimiala. Siihen on vaikuttanut niin koneiden parantuneet suunnistusvälineet, rajatarkastusten väheneminen kuin polttoainetehokkuuden parantuminen. Modernin pienkoneen kulutus on kilometriä kohden keskikokoisen henkilöauton luokkaa ja matka taittuu vaivattomasti lyhyttä linnuntietä – myös merten yli.

Tulevaisuudessa aikatauluttamaton lentäminen tulee entisestään lisääntymään. Euroopan komissio on vast’ ikään hyväksynyt aloitteen kaupunkien välisen ilmaliikenteen kehittämiseksi (The Urban Air Mobility, UAM). Kyseessä on moderniin sähköiseen teknologiaan perustuva hanke, johon kutsutaan mukaan päättäjiä, tutkijoita ja rahoittajia. Pyrkimyksenä lisätä erityisesti pienten kaupunkien välistä liikkuvuutta ekologisella ja ekonomisella lentämisellä (EIP-SCC).

Helsingin kaupunki on ilmoittanut kiinnostuksensa komission ehdotukseen. Malmi olisikin mainio paikka sähköisen ilmailun kehittämiskeskukselle. Kaupunki voisi ylpeänä kertoa eurooppalaisille vaikuttajille, kuinka Suomessa on oltu ilmaliikenteen eturintamassa jo 1930 -luvulta alkaen. Rakennettiinhan silloin kaupunkia palvelemaan Euroopan modernein lentoasema.

Raine Haikarainen

Moni Koillis-Helsingissä asuva on kiinnittänyt huomiota arvokkaasti lentävään, hopeanhohtoiseen kaksimoottorikoneeseen. Kyseessä on DC-3 museokone, jota pidetään yllä suuren vapaaehtoisjoukon voimin.

Koneharvinaisuudella on monta nimeä. Jotkut kutsuvat sitä Kolmoseksi tai Dakotaksi. Lentäjät käyttävät radiotunnusta OH-LCH tai yksikertaisemmin Charlie Hotel. DC-yhdistyksen jäsenet puhuvat Hotellista ja ilmailuromantikot puolestaan Vanhasta Rouvasta.

Liittoutuneiden ylijäämävarastosta sotien jälkeen Suomeen hankittu DC-3 liittyy vahvasti Malmin lentoaseman ja Suomen historiaan. Aikoinaan kone lensi reittilentoja Malmilta, myöhemmin Helsinki-Vantaalta kunnes siirtyi vuonna 1970 Ilmavoimien tunnusten alle. Vuonna 1986 koneen osti Airveteran Oy, joka pitää DC-yhdistyksen kanssa Charlie Hotelia lentokuntoisena kokonaan vapaaehtoisvoimin.

Arvokkaan koneen operointi vaatii suuren määrän osaavaa työvoimaa. Yli 60 vapaaehtoisen joukosta löytyy konetta lentäviä ammattipilotteja, lentokonemekaanikkoja sekä ilmailuhistoriasta kiinnostuneita yhdistyksen jäseniä. Viimeksi mainitut toimivat niin pursereina kuin tiedotus- ja hallintotehtävissä.

Hienossa kunnossa oleva OH-LCH kiinnostaa ilmailuhistorian harrastajia ympäri maailmaa. Jotkut ovat tulleet jopa varta vasten Suomeen nähdäkseen harvinaisuuden. Muistan itse kerran tavanneeni japanilaisen valokuvaajan, joka kyseli mahdollisuutta päästä kuvamaan konetta. Hän oli yllättynyt, kun hänelle järjestyi yksityinen pääsy asematasolle. Kohteliaista kumarruksista ei ollut tulla loppua, kun vierailija pääsi tutustumaan lähietäisyydeltä ihailemaansa kaunottareen.

Malmilla ilmailuhistoria ei ole vain menneisyyttä vaan elävää nykypäivää. DC-3:n kyytiin voi päästä liittymällä muutamalla kympillä yhdistyksen jäseneksi ja maksamalla omakustannushinnan lentoretkistä. Tätä mahdollisuutta ovat jo tuhannet käyttäneet. Jäsenlentoja on tarjolla parinkymmenen minuutin kaupunkipyörähdyksestä pidempiin matkalentoihin.

Ilmailuhistorian harrastaminen onkin maailmalla kasvava trendi. Suomalaisina emme aina näe riittävän selvästi sitä, kuinka arvokkaita lentokoneita ja alkuperäisinä säilyneitä lentoasemamiljöitä meillä on. Turisti saa etsiä turhaan kansainvälisistä helsinkioppaista tietoa Malmin lentoaseman nähtävyyksistä ja toiminnoista. Ilmailuhistorioitsijat ovatkin olleet huolissaan seuratessaan uutisia lentoaseman epävarmasta tulevaisuudesta. Toiminnan loppuminen vaikuttaisi välittömästi myös historiallisten koneiden tulevaisuuteen.

Mutta vielä on mahdollisuus ihailla DC-3:n kauniita muotoja ja kokea elävästi varhaisen liikenneilmailun tunnelmia. Samalla voi osallistua koneen juhlavuoteen. 21.7. tuli kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Charlie Hotel lensi ensimmäisen reittilentonsa sinivalkoisissa väreissä ja silloinkin Malmilta.

Raine Haikarainen

Jokaisen kuun ensimmäisenä perjantai-iltana Malmin lentoaseman tornissa istuva päivystäjä saa ihmetellä poikkeuksellista näkyä. Käytöstä poistetulle osalle kenttäalueesta lipuu satoja toinen toistaan hienompia harrasteajoneuvoja.

Lähes huomaamatta Malmille on syntynyt suuri ja säännöllinen yleisötapahtuma. Se ei ole vielä ylittänyt kunnolla uutiskynnystä, mutta tuhannet klassikkoajoneuvoista kiinnostuneet merkitsevät päivät hyvissä ajoin kalentereihinsa. Tapahtuman virallinen nimi on Helsinki Cruising Pre-party.  Taustalla on vuosikymmenien perinne Stadin Cruising eli klassikkokulkuneuvojen omistajien vapaamuotoinen kokoontuminen Helsingin Kauppatorille.

Vuosien saatossa osa cruisailijoista on tavannut kokoontua esitapaamiseen Malmin lentoaseman parkkipaikalle ja ajanut sieltä letkana Kauppatorille.

Nyt näyttää siltä, että kokoontumisen painopiste onkin siirtynyt Malmin lentokentälle. Autoja ja kaksipyöräisiä oli kesäkuun ensimmäisenä perjantaina sellainen määrä, etteivät ne olisi enää mahtuneet Kauppatorille. Kyseessä on kiistatta Koillis-Helsingin tämän hetken suurin yleisötapahtuma.

Joku arvostelee varmasti moista ajotapahtumaa. Eikö sillä tueta autokeskeistä elämäntapaa? Bensaakin palaa, kun vanhoilla kulkuvälineillä ollaan liikkeellä. Asialla on kuitenkin toinenkin puoli. Harraste- ja museokulkuneuvoilla ajetaan vuosittain hyvin vähän. Museorekisteriin merkityn ajoneuvon liikennevakuutus sallii vuodessa vain 30 ajopäivää. Käyttöpeleiksi harrasteautoista ei siksi ole.

Harrastajalleen klassikkoajoneuvo on ennen kaikkea tekninen haaste ja esteettinen esine. Malmin cruising-illassa vieraileva ulkopuolinen voi vain ihmetellä, kuinka paljon työtä, aikaa ja rahaa ajoneuvojen kunnostaminen on vaatinut. Vaikka harrastusta hallitsevat miehet, yllättävän paljon paikalla näkyy myös naisia. Koneromantiikka näyttää ylittävän sukupuolirajat.

Kulttuuriperintöpiireissäkin liikennehistorian arvo on vähitellen tunnustettu. Museovirasto on tukenut laivojen, veneiden ja viime aikoina myös arvokkaiden autovanhusten sekä moottoripyörien säilyttämistä ja konservointia. Malmin lentoasema sopiikin mitä parhaiten perinnekulkuneuvojen kokoontumisien ja toimintojen paikaksi. Tattarisuon pienteollisuusalue voisi tarjota nykyistä enemmän paikkoja vanhojen ajoneuvojen konservointiin ja säilytykseen.

Kesäkuun ensimmäisen päivän kokoontumisajon yleisö sai ihastella maakulkuneuvojen lisäksi taivaalla lentävää DC-3 –museokonetta. Arvokkaasta klassikkokoneesta ja sen ympärillä tapahtuvasta toiminnasta enemmän seuraavassa kolumnissa.

Raine Haikarainen

Eurooppalaista kulttuuriperintöä vaaliva Europa Nostra -järjestö on ollut jatkuvasti huolissaan Malmin lentoaseman tulevaisuudesta.

Mikä kulttuuriväkeä koskettaa paikassa, jonka helsinkiläiset päättäjät näkevät vain mahdollisena rakennuskohteena?

Toukokuun 15. päivä tukee kuluneeksi 80 vuotta siitä kun lentoasema vihittiin juhlallisesti käyttöön. Kyseessä siihen mennessä suurin Helsingissä järjestetty yleisötapahtuma, jonka symbolinen arvo oli huomattava. Nuori kansakunta oli rakentanut Euroopan moderneimman lentoaseman ja samalla luonut tehokkaat liikenneyhteydet mannermaalle. Tapahtuma noteerattiin myös maailmalla.

Suomi on ollut ilmailun kehittämisessä harvinaisen varhain liikkeellä. Kansallinen lentoyhtiömme perustettiin vain 20 vuotta maailman ensimmäisen moottorilennon jälkeen ja yhtiö on kuudenneksi vanhin maailmalla edelleen toimivista liikennelentoyhtiöistä. Malmi on tämän varhaisen kehityksen ylväin kansallinen monumentti.

Koska ilmailun historia on niin nuorta ja kehitys on ollut nopeaa, monet ilmailun varhaiset keskukset ovat hävinneet tai muuttaneet ratkaisevasti muotoaan. Jos Pariisin Le Bourget’n lentokentälle vuonna 1927 Atlantin ylityksen jälkeen laskeutunut Charles Lindbergh vierailisi nyt samaisella kentällä, hän tuskin tunnistaisi paikkaa. Malmin kohdalla ei olisi vaikeuksia. Alkuperäinen ilme on säilynyt hämmästyttävän ehyenä. Siksi kenttäkokonaisuus on niin arvokas.

Ilmailun nuori historia kiinnostaa yhä laajempia harrastajaryhmiä. Malmilla saattaa nähdä vierailijoita, jotka ovat tulleet matkojen päästä nähdäkseen hienon terminaalin, historiallisia koneita tai paikan, josta Mathias Rust lähti lennolleen. Europa Nostran edustajat ovat siksi jatkuvasti korostaneet, millaisia museaalisia ja toiminnallisia mahdollisuuksia lentoasemaan liittyy.

Kiinnostus näkyy siinäkin, että kymmenen vuotta sitten ilmestynyt historiateos Malmi – Helsingin lentoasema on ollut pitkään loppuunmyytynä. Siitä on tullut keräilyharvinaisuus, josta on saanut maksaa antikvariaateissa alkuperäistä korkeamman hinnan. Nyt on tiedonnälkään tulossa helpotus. 350-sivuisesta historiateoksesta ilmestyy uusi painos ja julkistaminen tapahtuu –  kuinkas muuten – lentoaseman vihkiäisten 80-vuotispäivänä.

Malmin lentoaseman historiikki on kirjoitettu vapaaehtoisvoimin ja ilman ulkopuolista tukea. Se osoitus suuresta kiinnostuksesta Malmin elävään historiaan ja sen vaalimiseen. Tämän ovat myös Euroopan kulttuuripäättäjät panneet merkille. Siksi he haluavat jatkuvasti muistuttaa helsinkiläisiä ja suomalaisia, etteivät nämä unohtaisi arvokasta kulttuuriperintöään.

Raine Haikarainen

Helmikuun alussa Malmin lentoaseman käyttäjät ja vierailijat kuulivat suru-uutisen. Lentoaseman suosittu ravintola on lopettanut toimintansa. Perinteisellä paikalla voisi kuitenkin olla uusi kukoistuksen aika edessään.

Malmin pyöreän terminaalin ravintola ei ole mikä tahansa kuppila tai ruokabaari. Se on vuosien aikana muodostunut helsinkiläisille,  ilmailijoille ja lapsiperheille tärkeäksi paikaksi.

Valmistuessaan 80-vuotta sitten ravintola oli  käyntikortti, jota Helsinki esitteli ylpeänä maahamme saapuville.  Erityisen vaikutuksen teki moderniin arkkitehtuurin sovitettu sisustus ja kalusteet.

Lentoaseman julkisten tilojen ja ravintolan kalusteiden suunnittelu oli uskottu Alvar Aallon perustamalle Artek-toimistolle. Päätökseen vaikutti varmasti se, että vajaa nelikymppinen suunnittelija tunnettiin lentämisen suurena ystävänä. Suomen päälentoaseman sisutussuunnittelu oli epäilemättä Aallolle mieluisa ja haastava tehtävä.

Työ onnistui hyvin. Malmille saapuvat saivat ihailla suunnittelijalle tyypillistä muotokieltä: aaltomuotoisia koivupaneeleita, yksityyppikalusteita sekä runsaita viherkasviasetelmia. Idylliä ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Sotavuosien jälkimelskeissä arvokas sisustus ja kalusteet hävisivät tai tuhottiin. Sotien jälleen sisustus palautettiin osin takaisin, mutta vuosien saatossa senkin kohtaloksi tuli hävitä ties minne.

Tämän vuoden helmikuun alussa, kun uutinen Malmin ravintolan lopettamisesta tavoitti asiakkaat, tuli kuluneeksi 120 vuotta Alvar Aallon syntymästä. Juhlavuoteen liittyen toimittaja Jaakko Lyytinen kirjoitti Helsingin Sanomissa (4.2.) aiheeseen liittyvän kolumnin. Hän totesi, kuinka ”täällä ei ole vieläkään tajuttu, että Aallon vetovoiman avulla Suomesta voitaisiin tehdä arkkitehtuurin ja designin suurvalta.”

Samalla toimittaja tiesi kertoa, että Alvar Aalto -säätiössä valmistellaan valtakunnallista Aalto-matkailureittiä. Siihen on tarkoitus koota Aallon tuotannon parhaimmistoa.

Toivottavasti Malmin legendaarinen ravintola herää taas henkiin ja tarjoaa palveluitaan kentällä vieraileville.  Kuinka hienoa olisikaan, jos koko miljöö voitaisiin vielä palauttaa uudelleen alkuperäiseen asuunsa ja loistoonsa. Kyseessä olisi kansainvälisesti ainutlaatuinen liikennehistoriallinen ja arkkitehtoninen vierailukohde, joka sopisi hyvin osaksi valtakunnallista matkailureittiä. Edellytyksenä luonnollisesti on, että lentoasema säilyy alkuperäisessä ilmailukäytössään.

Raine Haikarainen

Malmin lentokentän aluetta kaavoitetaan kovaa vauhtia, vaikka monet hallintoprosessit ovat vielä kesken. Pikkuhiljaa alkaa paljastua, kuinka massiivisesta rakentamisesta on kyse. Kaupunki on kuitenkin ollut suunnitelmistaan varsin hiljaa.

Kun lentokentän asuntorakentamista ryhdyttiin 2000 -luvun alussa puuhaamaan, virkamiehet loivat mielikuvaa puutarhamaisesta, noin 10 000 asukkaan kaupunginosasta. Sen oli määrä rakentua korkeintaan kolmekerroksista kaupunkipientaloista ja runsaista viheralueista. Siis maisemasta, joka sopi hyvin perinteiseen malmilaiseen ympäristöön.

Vuosien saatossa kaavaillut asukasmäärät ovat nousseet ja viime aikoina julkisuudessa on vilahdellut 25 000 asukkaan lähiö. Väkimäärän kasvuun on osaltaan vaikuttanut tutkimukset maaperän rakennettavuudesta. Suuren savipatjan paaluttaminen on taloudellisesti kannattavaa vain, mikäli asuinpinta-alaa rakennetaan riittävästi.

Kaupunki on kuitenkin tiedotuksessaan hellinyt aikaisempia mielikuvia. Viimeisten tietojen mukaan Malmin lentokenttäalue tulee olemaan ”urbaani puutarhakaupunginosa, josta löytyy niin uusia asumismuotoja kuin myös kiinnostavia puistoalueita” (Yleiskaava 2016). Arvokas kulttuuriympäristö ei sekään olisi uhattuna ja ulkoilijoiden suosima kuntoreittikin on luvattu säilyttää.

Kaikessa hiljaisuudessa tehtyjen suunnitelmien sisältö alkaa kuitenkin paljastua. Vast’ikään on päättäjille esitelty havainnekuva, miltä kaupungin ideoima ”urbaani puutarhakaupunginosa”  todellisuudessa näyttää. Alkuperäiset ideat pienkerrostaloista on kuopattu ja alue näyttää lähinnä lentokentälle laskeutuneelta Jätkäsaarelta.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kaupunki on edistänyt Malmin asuntorakentamisesta etupainotteisesti ja julkisuudelta salassa. Vuonna 2005 Helsinki päätti muun muassa sanoa yksipuolisesti irti kentän käyttösopimuksen. Piilossa tehtyä hanketta ”ei haluttu tuoda käsittelyyn ennen kunnallisvaaleja”, kuten silloinen kiinteistölautakunnan puheenjohtaja avoimesti tunnusti (HS 4.12.2004)

Kaupungin strategisissa on ohjelmissa on jatkuvasti korostettu suunnittelun vuorovaikutuksellisuutta ja paikallisten ihmisten äänen kuulemista. Kun katsoo tuoretta havainnekuvaa Tattarisuon megalähiöstä, herää kysymys, tätäkö malmilaiset todella toivovat. Ovatko asukkaat tietoisia, mitä kenttäalueelle ollaan todellisuudessa suunnittelemassa?

Mikäli kuvan hahmottaminen on vaikeaa, vihjeeksi annettakoon, että lentoaseman pyöreän terminaalin voi juuri ja juuri erottaa kuvan keskeltä kerrostalojen puristuksessa. Toki luvattua vihreyttäkin löytyy. Tarkemmin katsottuna sekin tosin paljastuu vihreän värisiksi kerrostalojen katoiksi.

Raine Haikarainen

Malmin lentoasema on edelleen virallinen rajanylityspaikka. Helsingin kaupungin viestintä vaikenee kuitenkin tehokkaasti omasta kansainvälisestä lentokentästään. Esitteistä on turha etsiä tietoa. Näin ei ole ollut aina.

Malmin lentoaseman virallisena vihkimisvuonna 1938 ilmestyi Suomen Ilmailuklubin julkaisemana edustava kirjanen Lentäkää Suomeen. Teksti oli painettu suomen lisäksi ranskaksi, saksaksi ja englanniksi, jotka olivat silloiset ilmailun valtakielet. Lentokenttien yksityiskohtaisten tietojen lisäksi ohjekirjanen välitti tietoa nuoresta kansakunnasta. Teksti rohkaisi erityisesti yksityislentäjiä saapumaan Suomeen, jossa asuu ”voimakas, eteenpäin pyrkivä kansa, joka äskettäin, täsmälleen 20 vuotta sitten saavutti täydellisen vapauden”. Ilmailulla oli kirjan mukaan ”arvaamattoman suuret mahdollisuudet” kansainvälisen yhteyden ja ymmärryksen rakentamisessa.

Sama ylpeys pääkaupungin lentoasemasta välittyi myös sotien jälkeisistä matkaoppaista ja Helsinkiä käsittelevistä kirjoista. Vuonna 1950 ilmestynyt Helsinki – kuljen, katson kaupunkia tarjosi heti ensimmäisellä sivullaan kuvan Malmin ”kodikkaasta lentokentästä, joka on aivan kaupungin liepeillä”. Mielenkiintoiseksi tekstin teki se, että jo tuolloin korostettiin reittiliikenteen lisäksi yksityislentämisen mahdollisuuksia.

Matkaoppaan mukaan ”mikään ei estä urheilulentäjää lentämästä omalla koneellaan Helsinkiin”. Ainoa mitä hänen piti tehdä, oli pyytää lupa kulkulaitosministeriön ilmailuosastolta , jossa ”lentoliikennetarkastaja Lunnela järjestää kaiken nopeasti”. Helsingissä saattoi myös opiskella lentämään. Sitä ennen oli hyvä olla yhteydessä samaiseen Lunnelaan, jotta ”kaikki tulisi laillisesti täytetyksi”.

Helsinkiin saavuttaessa oli kuitenkin syytä olla tarkkana ja kierrettävä tuolloin vielä Neuvostoliiton hallussa oleva Porkkalan alue riittävän etäisyyden päästä. ”Muussa tapauksessa joutuvat diplomaatit työskentelemään, eikä se ole milloinkaan hauskaa”.

Jos Helsingin suunnitelmat Malmin lentokentän rakentamiseksi toteutuvat, otetaan suuri askel taaksepäin. Vanhojen matkaoppaiden hengessä ei enää voi toivottaa yleisilmailijoita tervetulleeksi maan ainoalle metropolialueelle. Helsinki-Vantaa kun ei tunnetusti halua ottaa kevyempiä ja hitaimpia koneita riesakseen.

Samaan aikaan aikatauluttamaton lentoliikenne ja ”urheilulentäminen” kehittyvät maailmalla kovaa vauhtia. Helsinkiin haluavat ilmailuturistit joutuvatkin valitsemaan joko Turun tai Tampereen rajanylityspaikakseen. Osa jää suosiolla 90 kilometriä Malmista etelään olevalle kansainväliselle lentoasemalle. Se nimi on Lennart Meri Tallinn Airport.

Raine Haikarainen

Historiallisilla kohteilla on oma paikan henkensä genius loci. Se tekee niistä ainutkertaisia, mutta samalla haavoittuvia. Tämä koskee myös Malmin lentoasemaa.

Helsingin kaupunki ajaa voimallisesti lentoaseman lakkauttamista. Tässä taistelussa on otettu käyttöön alkuperäisen paikan hengen määrätietoinen murentaminen. Sivukiitotie on suljettu lentokoneilta ja viime aikoina sitä on käytetty lähinnä Suomen surkein kuski -tv-sarjan kuvaamiseen. Terminaalin kokoustilassa järjestettiin aikaisemmin ilmailukoulutuksen ohella muun muassa raskaan liikenteen turvallisuuskursseja. Nyt tila on vuokrattu moottoripyöräkerholle, joka tunnetaan parhaiten liikennesääntöjä uhmaavista tempuistaan.

Kaupunginvaltuusto päätti 29.11. olla vuokraamatta suurta lentokonehallia ilmailuyrittäjille. Sinne on kuulemma suunniteltu erilaisia yleisötapahtumia. Paloturvallisuusmääräykset ja vireillä oleva suojeluhakemus eivät kuitenkaan salli käyttötarkoituksen muutosta. Päättäjät haluavat pitää tilan mieluummin tyhjänä ja menettää seuraavien vuosien aikana satojen tuhansien vuokratulot. Lentotoiminta kentällä jatkuu edelleen vilkkaana, mutta samaan aikaan huoltoyritykset häädetään taivasalle.

Jokin aika sitten pyöreä terminaali vuokrattiin anonyymille teatteriryhmälle, joka järjesti paikalla kokeilevia näytäntöjä. Esitysten tarkoituksena oli kutsua katsojat ”osaksi moniaistista maailmaa” ja ”astua normien ulkopuolelle”. Kentän käyttäjät olivat hämmentyneitä, kun pimennetyssä tilassa tuli vastaan alastomia, kiljuvia näyttelijöitä huput päässään. Reivimusiikki pauhasi yli sadan desibelin voimalla.

Kaupungin päätösten tavoitteena on muuttaa lentoaseman imagoa ja sitä kautta edesauttaa historiallisen paikan alasajoa.

Helppo tehtävä se ei tule olemaan. Yli 80 vuoden aikana on Malmilla kertynyt uskomaton määrä tarinoita, kansallista historiaa ja erityisesti ilmailun monipuolista osaamista.  Malmi tunnetaan maailmalla juuri lentoasemastaan. Eikö kaupunginkin kannattaisi tunnustaa paikan henki ja nähdä siihen kätkeytyvät mahdollisuudet?

Raine Haikarainen

Miltä koillis-helsinkiläisistä tuntuisi, jos alueella olisi oma UNESCOn maailmaperintökohde? Ajatus ei ole mahdoton. Sitä ovat jopa kansainväliset asiantuntijat ehdottaneet.

Viime kesäkuussa Suomessa vieraili arvovaltainen joukko kulttuurijärjestö Europa Nostran edustajia. Osa heistä teki retken Malmin lentoasemalle. Vierailijat olivat vaikuttuneita näkemästään. Valtamedia ei vierailua noteerannut siitäkään huolimatta, että vierailijat toistivat jo aikaisemmin esittämänsä ajatuksen. Heidän mukaansa Suomen valtio voisi ehdottaa yhdessä Museoviraston kanssa Malmin lentoasemaa Unescon maailmanperintöohjelmaan. Se olisi tällöin osa Helsingin olympialaisia varten rakennettua funktionalistista arkkitehtuurikokonaisuutta. Näin kentän kulttuuriperintö saisi ansaitsemansa arvostuksen ja suojelun.

”Olympiafunkkis” on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen arkkitehtoninen ja historiallinen kohde. Stadionin lisäksi siihen kuuluvat eri urheilulajien suorituspaikat, jotka ovat edelleen alkuperäisessä käytössä. Kokonaisuuden kruunaa maailmanluokan harvinaisuus, kisoja varten alun perin rakennettu ja edelleen aktiivisena toimiva Malmin lentoasema.

Helsingin päättäjät ovat viime aikoina yrittäneet etsiä kuumeisesti omaleimaisia ja kiinnostavia turistikohteita. Näyttää siltä, että elämme liian lähellä omaa historiaamme emmekä pysty näkemään siihen kätkeytyviä mahdollisuuksia. Mitäpä jos asuntorakentamissuunnitelmien sijasta päättäisimmekin pelastaa Malmin lentoaseman ja lähtisimme sitä kehittämään?

Paikka on edelleen virallinen rajanylityspaikka ja tasokas ilmailukeskus, mutta sen yhteyteen voisi rakentaa muutakin. Jo pelkästään lentoaseman historia olisi yhden museon arvoinen.  Pyöreä terminaali on tilana upea, varsinkin jos sen ravintola ja interiööri palautettaisiin 30-luvun lopun Alvar Aallon suunnittelemaan asuun.

Helsinki ja Suomi voisivat olla ylpeitä siitä, miten modernia ilmettä täällä luotiin jo 80 vuotta sitten. On helppo kuvitella, kuinka Helsingin olympiahistoria yhdistyneenä elävään ilmailuhistoriaan kiinnostaisi sekä kansainvälistä mediaa että ulkomaisia vierailijoita.

Vaarana on, että lentoasemakokonaisuus tuhotaan ja terminaalistakin tehdään kaupungin suunnitelmien mukaan pelkkä ”kulttuuri- ja vapaa-ajantoimintojen” paikka.  Silloin menetämme olennaisen osan olympiafunkkiksen elävästä kokonaisuudesta. Tuskin sen jälleen Euroopan kulttuuripäättäjätkään haluavat olla tukemassa Helsingille uutta maailmanperintökohdetta.

Raine Haikarainen