Etusivu Kulttuuri Kepparikerhossa on kivaa!

Kepparikerhossa on kivaa!

kepparikerho

Välillä mennään laukkaa, sitten taas ravataan. Anni ja Tuisku suunnittelevat kotona erilaisia käyntikuvioita ja esteratareittejä ja toteuttavat ne sitten Kylätilan pihamaalla keppihevoskerholaisille.

Tapanilan Kylätilalle kaivattiin harrastustoimintaa ja äitien sitä pohdiskellessa myös kotona keksivät Anni ja Tuisku tahoillaan, että kepparikerhoja ei ole koskaan liikaa. Äidit saattoivat tytöt puheisiin keskenään ja niin he päättivät perustaa Tapanilaan kepparikerhon. Tavoitteena on, että molemmat vetäisivät kerhoa omille ikäryhmilleen, mutta toistaiseksi 9-vuotiaan Annin ikäluokkaa eli 7-10-vuotiaita on löytänyt paikalle selvästi enemmän. Hieman vanhempi Tuisku vetäisi kerhoa mielellään 11-14-vuotiaille.

Maanantaisin Tapanilan Kylätilan pihalla riittää siis vauhtia ja elämää, kun 15-20 keppariharrastajaa kokoontuu kerhoonsa. Viime maanantaina kolmatta kertaa tänä syksynä kokoontuneeseen kerhoon tuli taas monta uutta tyttöä. Koska vähän vanhempia harrastajia ei vielä mukana ollut, jakoi Tuisku ryhmän tottuneesti kahteen: -Ne jotka olivat viimeksikin mukana menkää tuonne Annin luo ja ensikertalaiset tähän tolpan ympärille.

Tuisku toteutti ensi kertaa paikalla oleville hieman helpomman osion, jossa kokeiltiin erilaisia askellustapoja ja kuljettiin kahdeksikkoa ensin käyntiä ja sitten ravia ja laukkaa vaihdellen.

Annin ryhmässä lämmiteltiin myös ensin eri askellustavoilla kulkemalla ja samaan aikaan Anni järjesteli kotona tekemänsä piirroskaavion mukaista esterataa. Kun se oli valmis, näytti tyttö ensin itse mallia ja sitten napakasti ohjasi jokaisen vuorollaan liikkeelle. Kun rima oli korkeimmillaan, kipaisi Anni laskemassa sitä lyhyemmille keppariharrastajille, jotta esteet eivät olisi kenellekään liian haastavia.

-Jos rima putoaa, jatketaan vain ja käyn nostamassa sen takaisin seuraavalle, Anni opasti.

Hyppyvuoroaan odottava Aava kertoo hoitavansa keppariaan kotona kuin oikeaa hevosta, ottaa suitset pois ja harjaa sen. Kaikki ovat myös antaneet nimet keppareilleen.

Enni ja Anni ovat harrastaneet keppareita jo muutaman vuoden. Isoveljen tekemä keppihevonen on päässyt tänään mukaan kerhoon.

-Tämä on kivaa, tuumivat tytöt posket punoittaen, keppariharrastus on samalla kuntoa kohottavaa liikuntaa.

Mukana olevien keppihevoset edustavat niin itse tehtyjä kuin ostettujakin. Osalla on päänä täytetty villasukka, johon on lisätty eri materiaaleista korvat, silmät ja harja. Hienoja luomuksia!

-Käsintehty, itse tai jonkun muun tekemä, on tietysti hienoin, toteaa Fallkullan kotieläintilalla, Hiidenkiven koululla ja leireilläkin kepparia kaverinsa innostamana kolmisen vuotta harrastanut Tuisku.

-Meillä Hiidenkiven koulussa järjestettiin kurssi, jolla käsityöopettajan opastuksella tehtiin keppihevoset, hän kertoo.

Tuisku tietää, että keppareita harrastavat myös pojat, vaikka heitä ei vielä Kylätilalla ole näkynyt. Tuiskua innostaa muiden auttaminen kehittymään keppariharrastuksessa ja hän vetäisi sitä mielellään isommillekin, vaikka silloin haastavuusaste kerhoillan toteuttamiseen kasvaa.

Kerhon päätteeksi kaikki suuntaavat yhdessä maastoreitille. Viereisen puistikon polkuja pitkin mennään välillä käyntiä, välillä vauhdikkaammin laukaten. Välillä pysähdytään, jotta kaikki pysyvät mukana. Tarkoituksena kun ei ole kilpailla, vaan että kaikilla on yhdessä kivaa.

Kylätilan kepparikerhossa on taustalla mukana myös Annin äiti Sanna Lehtinen. Siinä vaiheessa kun sää ei suosi pihalla oloa siirrytään sisätiloihin Kylätilalle ja Sanna auttaa keppareiden huoltoon ja kunnostukseen liittyvissä askarteluissa. Keppariharrastuksessa saa liikuntaa, mutta myös kädentaidot ja luovuus kehittyvät.

-Nyt on tosiaan jo parikymmentä nimeä kerhon listalla. Ja jos ei omaa kepparia vielä ole, sen voi lainata kerhoiltoina täältä, Sanna muistuttaa.

Tapanilan Kylätilan kepparikerhoon voi mennä mukaan aina maanantaisin kello 18. Kerhoilta kestää noin 45 minuuttia ja on maksuton.

Teija Loponen