Malmin hautausmaalla asioivat ovat tänä kesänä saattaneet kohdata papin, joka on siellä juuri heitä varten. Kulkemassa rinnalla, valmiina keskustelemaan ja kuulemaan ihmisten tarinoita.
-Tämä on todella ollut tuhansien tarinoiden elokuu, toteaa Pihlajamäen pastori Jukka Holopainen. Hän on toiminut hautausmaapappina elokuun ajan muun työn ohessa.
Ennen häntä Malmin hautausmaalla kierteli pastori Kai Sadinmaa, joka Jukan lailla sai kokea, että kohtaamisia sisältävälle työlle oli selvästi kysyntää.
Ajatus hautausmaapapista on Malmin kirkkoherra Heikki Arikan, joka oli pohtinut, missä ihmiset kesällä liikkuvat. Hautausmaa on juuri sellainen paikka.
-Jo Kai Sadinmaa laittoi puhelinnumeromme tuonne omaisten tilan seinälle, mutta käytännössä ei kukaan puhelimella ole minua lähestynyt. Otan itse kontaktia ihmisiin, jotka ovat vaikkapa laittamassa kukkia haudalle. Aloitan keskustelun kysymällä häiritsenkö, ja jos vastaus on ei, kerron olevani hautausmaapappi ja sitten vaikka ihastelen juuri tehtyä kukkaistutusta, josta saadaan keskustelu lähtemään liikkeelle.
-Ihmisillä on paljon tarinoita kerrottavana, toisinaan keskustelut ovat hyvinkin syvällisiä. Joskus puhutaan säästä, toisella kertaa menetetystä läheisestä ja suuresta ikävästä, mutta joskus voi puhe siirtyä vaikkapa uuden autokorjaamon löytämiseen, Jukka Holopainen kertoo.
Holopainen on yllättynyt siitä, miten helposti ihmiset hautausmaalla puhuvat kuolemasta, joka muutoin on vaikea puheenaihe. Joskus hän saattaa kertoa, että Pihlajamäessä järjestetään uurnatekokursseja, joilla voi myös tehdä vaikkapa hautaustestamentin.
-Moni toteaa, että jäljelle jäävien tilannetta olisi mukava helpottaa kertomalla valmiiksi mihin haluaa haudattavaksi ja mitä musiikkia tai ruokaa toivoo muistotilaisuuteen. Hautaustoiveiden kertominen koetaan vaikeaksi, mutta hautaustestamentilla se käy helposti.
Useimpina päivinä Jukka Holopainen ehti ottaa yhteyttä jopa pariinkymmeneen hautausmaalla kävijään.
-Empaattisuudellakin on rajansa. Toisinaan ihmisillä, joiden rinnalla hetken kuljen ja kuuntelen heidän tarinansa, on kovin rankkoja elämänkokemuksia. Silloin on pakko välillä hiljentyä yksin hetki penkillä. Sen jälkeen on jälleen valmis keskittymään seuraavaan tarinaan ja kertojan rinnalla kulkemiseen.
Hautausmaapastori kertoo, että useilla hänen kohtaamillaan ihmisillä on läheisenkin kuoltua vahvaa toivoa tulevaisuuteen, moni nostaa katseensa taivaalle ja toteaa, että sieltä se läheinen katselee ja toivottavasti siellä nähdään.
-Olen kokenut tämän työn todella tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Toivoisin, että hautausmaapapin tehtävää jatketaan ensi vuonna ja se aloitetaan jo toukokuussa. Niin kauan kuin tarkenee seistä ulkosalla juttelemassa, on varmasti näitä keskustelua kaipaavia. Joidenkin, etenkin leskimiesten kohdalla huomaa, etteivät he ole päässeet kunnolla puhumaan asiasta ja kertomaan tuntojaan. Ehkä ei ole läheistä, tai sitten ei ole halunnut kuormittaa vaikkapa lapsiaan murheillaan. Moni kohtaaminen päättyy kyyneliin kun kerrankin on päässyt kertomaan, miltä syvällä sisimmässä tuntuu, toteaa Jukka Holopainen.
Teija Loponen
