Pihlajistolaiset Marjatta Tahvanainen ja Jokke Toivonen vetävät taloyhtiönsä lapsille satusivellin -tuokioita. Inspiraationa toimii Kylli-täti, joka kertoi televisiossa satuja siveltimensä kanssa 1960-luvun lopulta 1990-luvulle saakka.
Sunnuntaina 19. marraskuuta Salpausseläntiellä sijaitsevaan kerhohuoneeseen kerääntyi lapsia kuuntelemaan ja katselemaan, kun Marjatta-täti ja Jokke-setä kertoivat sadun Kylli-tätiä mukaillen ja samalla maalailivat kertomuksen edetessä.
-Olipa kerran pieni tyttö, jolla oli sievä punainen rusetti päässään, aloitti Marjatta pensseli sauhuten.
-Tyttö oli kuitenkin aika yksinäinen, tällä isolla paperilla nimittäin, Jokke jatkoi ja maalasi siihen viereen pojan.
Lapset kommentoivat vilkkaasti samalla kun vetäjät maalasivat seinälle ripustettuun tukevaan akvarellipaperiin satua tytöstä ja pojasta, jotka lähtivät kävelylle metsään auringon ja kuun loistaessa taivaalla.
-Miten kuu ja aurinko voivat olla yhtä aikaa taivaalla? Miten kuulla voi olla silmät?, lapset ihmettelivät.
-No, kun tämä on satu ja saduissa kaikki on mahdollista, vastasivat maalarit.
Sadun jälkeen lapset ottivat itsekin pensselit käteensä ja maalasivat vesiväreillä omasta mielikuvituksestaan omia hauskoja juttujaan.
Salpausseläntiellä sijaitseva kerrostaloyhtiö on valmistunut vuonna 1970 ja siellä on alkuajoista lähtien järjestetty monenlaista aktiivista ja yhteisöllistä kulttuuritoimintaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Nykyisiä lasten piirustus- ja askartelukerhoja Marjatta ja Jokke ovat vetäneet taloyhtiönsä kerhohuoneessa muutaman vuoden ajan. Nyt he päättivät ottaa ensimmäistä kertaa vesivärit lasten käyttöön ja järjestää satusivellin -tuokioita.
-Kylli-täti oli kaikkien lasten suosikki 1960-70-luvuilla. Minä olin aikuinen 1960-luvulla, ja katsoin Kylli-tädin tv-lähetyksiä yhdessä lasteni kanssa. Lapset olivat erittäin innokkaita koska Kylli-täti oli älyttömän hyvä tarinankertoja, Jokke Toivonen sanoo.
-Ei koskaan tiennyt etukäteen, mitä Kylli-tädiltä paperille syntyy. Hän maalasi sitä mukaa kuin kertoi satua eteenpäin, Marjatta Tahvanainen sanoo.
Tahvanainen ja Toivonen nimittävät itseään taivaanrannan maalareiksi, jotka eläkepäivillään haluavat tarjota kotikerrostalonsa lapsille taide-elämyksiä ja vaihtoehtoja älypuhelimella pelaamiseen.
-Nykypäivänä järjestetään valitettavan vähän lapsille aktiviteetteja visuaalisen taiteen parissa. Me haluamme, että lapset oppisivat tekemään omilla käsillään juttuja. Me molemmat olemme valmistuneet Ateneumista 1970-luvun kieppeillä, Jokke Toivonen sanoo.
-Omassa kotitalossa pidettävään kerhoon on helppo tulla, ei tarvitse lähteä kauemmaksi. Tämä on osallistujille ilmainen. Taloyhtiön vuonna 1973 perustettu yhteisöllinen ”Satopihlajan Muksut” -yhdistys tukee tarvikkeiden hankintaa, Marjatta Tahvanainen kertoo.
Maija Muraja osallistui satusiveltimeen yhdessä kolmen lapsensa kanssa.
-Asumme kerhohuoneen yläkerrassa. Tämä on matalan kynnyksen toimintaa, johon on helppo tulla. Lisäksi tämä on mukavaa sadepäivän ajanvietettä, Maija Muraja kertoi.
-Muistan Kylli-tädin omasta lapsuudestani. Hän ei ollut oma suursuosikkini, mutta olihan hänen tv-lähetyksissään vanhan ajan sadun hohtoa.
Marjatta-täti ja Jokke-setä järjestivät seuraavan satusivellin -tapahtuman 26.11., ja jatkossa varmasti lisääkin.
Jani Jakonen