Malmin tornista 10

Malmin ilmailukerhon DA40-koneen mittaritaulu on samantyyppinen mitä käytetään moderneissa matkustajakoneissa. KUVA TUOMAS KUOSMANEN

”Malmin lentoasema palvelee lähinnä ilmailun harrastajia.”  Näin väittävät usein kentän lopettamista ajavat. Väite ei tee oikeutta sen enempää ammattilaisille kuin harrastajillekaan.

Kun aikoinaan suoritin yksityis- ja ansiolentäjän lupakirjat Malmilla, koin olevani ammattilaisten ympäröimänä. Lennonopettajat, tarkastuslentäjät, lennonjohtajat, mekaanikot, sääpalvelun ja lennonvalmistelun työntekijät ja kenttähenkilökunta olivat kaikki oman alansa koulutettuja ammattilaisia. Lentoasemalla tapasi myös liikenne- ja ammattilentäjäoppilaita sekä vartiolentolaivueen helikopteripilotteja. He olivat kaikkea muuta kuin vain pelkkä harrastelijaporukka.

Monen tie ilmailuammattiin on kuitenkin kulkenut harrastuksen kautta. Samoin kuin moni nuori musiikin tai tietokonepelin harrastaja on löytänyt itsensä myöhemmin ammattimuusikkona tai koodarina. Harrasteilmailu  ansaitseekin tunnustuksensa.

EU:n parlamentti julkaisi 2009 päätöslauselman, jossa pidettiin ”olennaisen tärkeänä harraste- ja urheiluilmailun sekä eurooppalaisten ilmailukerhojen toiminnan edistämistä koko ilmailualalle merkittävinä ammattitaidon lähteinä”. Asiakirja edellytti, että Malmin lentoaseman tyyppiset kakkos- ja pienkentät säilyvät elinvoimaisina. Niillä on tärkeä merkitys tasokkaan ilmailukulttuurin kehittämisessä.

Malmilla harrastaminen ja ammattilaisuus ovat eläneet ainutlaatuisessa symbioosissa, toinen toistaan hyödyntäen. Onhan parhaimpina vuosina jopa 80% kaikista operaatiosta ollut koulutusta. Vaikka kaikista harrastajista ei tule ammattilaisia – eikä pidäkään tulla –, yhteiskunnan kannalta ilmailuharrastus on myönteinen asia. Se vaatii osallistujaltaan kurinalaisuutta ja halua opiskella jatkuvasti uutta. Se on ehdottoman päihteetöntä ja tarjoaa voimakkaita onnistumisen sekä esteettisyyden kokemuksia.

Norjan valtio julkaisi elokuussa 2017 valtakunnallisen strategian pienilmailun kehittämiseksi. Sen mukaan pienkonelentämisen rooli kansallisena innovaatioalustana on merkittävä, koska se tarjoaa mahdollisuuden kokeilla uutta teknologiaa ja uusia toimintamekanismeja. Sen vaikutus ulottuu jopa ihmisen omanarvontunteen kasvattamiseen. Ilmailu kehittää harrastajansa valmiuksia ”kokonaisuuksien hallinnasta, turvallisuusajattelusta, kokemusten vaihdosta ja terveyden merkityksestä”.

Milloin Suomi saa vastaavan strategian?

Raine Haikarainen

Edellinen artikkeliTapanilan tulipaloa tutkitaan törkeänä tuhotyönä
Seuraava artikkeliKirkonkyläntien sillanpielen tornitalohanke etenee