Etusivu Malmin Tornista Malmin tornista 9

Malmin tornista 9

Kun katsoo vanhoja kuvia Malmin lentoaseman pyöreästä terminaalista, näyttää siltä kuin rakennus olisi kasvanut vuosikymmenten aikana.  Vaikutelmaan löytyy kaksi syytä.

Terminaali peruskorjattiin 1966-1967 ja siinä yhteydessä vanhan lennonjohtotornin päälle rakennettiin yksi lisäkerros. Malmin tornista avautuvat näkymät paranivat olennaisesti ja samalla rakennus kasvoi lisää korkeutta.  Mutta terminaalin kasvamiseen on vaikuttanut toinen ja vielä yllättävämpi syy.

Lentokenttä on rakennettu suurelle savipatjalle. Terminaalirakennuksen kohdalla kantava pohja on 11 – 18 metrin syvyydessä ja siksi rakennus on perustettu 20 tonnin teräsbetonipaaluille.  Näitä paaluja juntattiin aikoinaan savimaahan peräti 420 kappaletta. Paalutustyö oli 30-luvun lopun tekniikalla vaativaa, mutta se tehtiin huolellisesti.

Pyöreä lentoasemarakennus onkin seisonut tukevasti massiivisilla paaluillaan, mutta samaa ei voi sanoa ympäröivästä kentästä. Savimaa ja pohjavesikerrokset ovat antaneet periksi ja siksi kenttä on vajonnut yllättävän paljon. 80 vuoden aikana vajoama on lähes metrin.

Vanhoista kuvista näkee hyvin, kuinka lentomatkustajat saattoivat 30-luvun lopussa siirtyä kapsäkkiensä kanssa suoraan terminaalista odottavaan koneeseen. Heidän ei tarvinnut ottaa ensimmäistäkään porrasaskelta. Vuosien saatossa terminaalin terassin päätyyn on pitänyt kuitenkin virittää neljän askelman puuportaat.

Savimaahan rakentaminen vaatii tänäkin päivänä hyvää tekniikkaa ja riittävästi rahaa. Helsingin kaupungin pari vuotta sitten teettämän selvityksen mukaan lentokenttäalueen kerrosneliökohtaiset rakentamiskustannukset ovat kaksinkertaiset muuhun Malmin suunnittelualueeseen verrattuna. Kaupungin maksettavaksi lankeavat rakennusinvestoinnit ovat alustavasti arvioituna noin 450 miljoonaa euroa. Konsulttitoimisto (FCG) totesikin, että taloudellisti kannattavaa olisi ainoastaan todella massiivinen rakentaminen. On selvää, että se merkitsisi lopullista hyvästijättöä kenttäaluetta hallitseville viheralueille, laajoille näkymille ja Malmin puutarhakaupunki-ilmeelle.

Lentokenttäalueen rakentamisesta ajavilla on edessään suuret haasteet. Talot pystytään toki perustamaan, kun lyödään muutama satatuhatta paalua savimaahan. Mutta miten taataan, että putkijohdot, salaojat, kaapelit ja kulkuväylät pysyvät tulevina vuosikymmeninä kuosissaan? Tuskin asukkaatkaan ilahtuisivat, jos tulevaisuudessa talojen ulko-ovien eteen pitäisi rakentaa samanlaisia puuportaita kuin lentoaseman historiallisessa terminaalirakennuksessa.

Raine Haikarainen