Geologian maisteriksi tähtäävät 23 opiskelijaa Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteiden laitokselta ovat saaneet valmiiksi ympäristögeologian kurssilla tekemänsä raportin, jossa selvitettiin Malmin lentokenttäalueen pintamaan metallipitoisuuksia (PIMA).
– Mitään kovin suuria yllätyksiä emme löytäneet, mutta sekin on hyvä tieto, että suurimmaksi osaksi tutkitun alueen pintamaassa ei ole mitään suuria raskasmetallipitoisuuksia, kertoo raportin kirjoittamista opiskelijaryhmässä koordinoinut Petri Suninmäki.
Raportin tarkoituksena on tuottaa maaperän geokemiallista laatua koskeva laaja-alainen taustatutkimus päätöksenteon avuksi. Lentokentän alueilla on tutkittu pilaantuneita maita ennenkin, mutta taustatutkimusta ei ole tehty näin kattavasti.
Raportti antaa mahdollisuuden arvioida sitä, että tarvitaanko vielä lisätutkimuksia ja missä kohtaa.
Raporttia varten tutkittiin raskasmetallipitoisuuksia 200 pintamaaperänäytteestä, joita opiskelijat keräsivät syyskuussa.
Tutkimusalue jakaantui kuuteen osaa, jotka olivat Alppikylän asuinalue, Kivikon pohjoispuolen viheralue, Tattarisuon pienteollisuusalue, kartingrata ja lentokentän itäosan paloharjoittelualueen tuntuma ja vielä kentän eteläosan rakennusten läheinen alue.
Jokaisen tutkimusalueen maaperästä löytyi luontaisia taustapitoisuuksia korkeampia raskasmetalliarvoja. Antimonia, elohopeaa ja kadmiumia tavattiin kutakin vain yhdessä näytteessä ja kobolttia yhteensä viidessä näytteessä.
Kaikissa näytteissä havaittiin sinkkiä. Kuparia, vanadiinia ja lyijyä oli liki kaikissa näytteissä. Arseenia oli kolme neljäsosassa ja kromia reilussa puolessa näytteistä. Nikkeliä oli vain alle neljänneksessä näytteitä.
Raportin mukaan tutkitulla alueella ei ole välitöntä puhdistustarvetta, mikäli maankäyttö jatkuu entisellään. Jatkotutkimuksia suositellaan pisteisiin, joissa ylempi ohjearvo ylittyi. Jos maankäyttö muuttuu, on aluetta hyvä tutkia lisää alemmankin ohjearvon ylittäneissä paikoissa.
Vaikka maaperä on pääosin puhdasta, löytyi alueen eteläosasta alemman ohjearvon ylittäviä PIMA-metallien pitoisuuksia; kobolttia kolmessa näytepisteessä ja kadmiumia yhdessä. Tämä on huomattavaa myös siitä syystä, että kobolttia havaittiin koko tutkimusalueella vain viidessä näytepisteessä ja kadmiumia ainoastaan lentokentällä.
Kartingradan ja sen ympäristön sekä Alppikylän maaperän PIMA-metallien pitoisuudet eivät ole sillä tasolla, että ne vaatisivat toimenpiteitä nykykäytössään. Poikkeuksena oli yksi kartinradan koillispuolella olevan hiekan läjitysalueen näyte, jossa ylittyi antimonin ja elohopean osalta ylempi ohjearvo.
Tattarisuon teollisuusalueella PIMA-metallien pitoisuuksissa teollisuuden vaikutus on selkeä, ja alueen suunnittelussa on syytä ottaa huomioon kuparin, sinkin, koboltin ja lyijyn kohonneet pitoisuudet alueella. Alueella lojuvat romut olisi syytä siivota.
Raportin mukaan on huomioitavaa, että suurin osa näytteistä ei ylittänyt kynnysarvoja PIMA-metallien osalta. Ainoastaan arseenin kynnysarvo ylittyi jopa 138 näytteessä havaituista 158 näytteestä. Tämä kuitenkin selittyy sillä, että Helsingissä pintamaiden luontainen arseeninpitoisuus on suurempi kuin muualla Suomessa.
Muista mitatuista raskasmetalleista kynnysarvo ylittyi kromilla 12, kuparilla 6, lyijyllä 31, nikkelillä 10, sinkillä 13 ja vanadiinilla 19 näytteessä.
Tulosten valossa erityisen huomioitavaa on lyijyn ja sinkin useammat alemman ohjearvon ylitykset sekä muutamassa näytteessä kuparin ja sinkin ylemmän ohjearvon ylitykset.
Kurssia johti ympäristögeologian professori Veli-Pekka Salonen. Opetustyöhön osallistuivat lisäksi yliopistolehtori Seija Kultti (FT) sekä kurssiassistenttina toimi Kristiina Kääriäinen (LuK).
Raskasmetallit enemmän ympäristö- kuin terveysriski
- Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (PIMA) määrittelee raja-arvot maaperän haitallisten aineiden pitoisuuksille. Asetuksessa luetellaan yhteensä 53 ainetta, joista 11 on raskasmetalleja ja loput yhdisteitä, jotka voivat olla vaaraksi tai haitaksi ympäristölle ja terveydelle.
- Raskasmetallit ovat antimoni, arseeni, elohopea, kadmium, koboltti, kromi, kupari, lyijy, nikkeli, sinkki ja vanadiini.
- Suurin osa metalleista aiheuttaa riskejä vain ympäristölle. Terveysriskejä ilmenee vasta paljon ohjearvoja suuremmilla pitoisuuksilla. Poikkeuksen tekevät lyijy ja antimoni.
- Esimerkiksi sinkki on ihmisille ja muille eliöille tärkeä hivenaine, mutta suurina pitoisuuksina haitallinen.
- Pieninä pitoisuuksina terveydelle haitallisia ovat lyijy ja antimoni.
- Pohjaveden laadulle aiheutuu pienistä pitoisuuksista riskiä erityisesti antimonista, arseenista ja koboltista.
- Antimoni haittaa pohjaveden laatua jo pienin pitoisuuksin, samoin arseeni ja koboltti.
Pirjo Pihlajamaa
