Kuvanveistäjä Gunnar Uotilan ja Alli Uotilan (o.s. Joutsila, ent. Johansson) 6-henkinen perhe asui Puistolan Harjutien (nyk. Karrintie) mäen päällä 1920-luvun omakotitalossa. 1950-luvun puolivälissä perheen pojista Timo ja Ilkka kävivät Helsingin Ressua, Pekka Puistolan kansakoulua, tytär Laura leikki pihassa nukeilla. Vuosikymmenen lopussa taloon tuli televisio, josta naapuritkin tulivat katsomaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivävastaanottoa. Tuo sittemmin kaikkien aikojen suosituin tv-lähetys sai nuorelta Timo Uotilala vuonna 1959 murska-arvion.
Maanantai joulukuun 6. päivä 1954
+5 astetta, pilvistä
Koulusta oli lupaa tänään itsenäisyyspäivänä. Aamupäivällä kuuntelin radiosta selostusta itsenäisyysparaatista. Sitten tein läksyjä. Matti tuli meille. Kunnostimme pihaan maahockeykentän. Kävin suostuttelemassa Ilkkaa pelaamaan. Sitten haimme paikalle Sepon ja Pertin, joka tulikin jo vastaan polkupyörällä. Seppo joutui kotonaan laskemaan lipun tangosta ja lämmittämään saunaa, joten hän ei päässyt heti paikalle.
Jouduimme sitten pelaamaan pimeässä illassa ja liejuisella kentällä. Matti ja Seppo pelasivat minua ja Perttiä vastaan ja voittivat 6-5 tai oikeastaan 6-4, koska minun kulmurista ampumaani maalia ei hyväksytty.
Ilkka sahaili koko päivän lehtisahalla.
Illalla valmistauduin ruotsin kokeisiin ja kuuntelin radiosta kuunnelmaa ”Pohjalaisia”.
Perjantai joulukuun 6. päivä 1957
+4 astetta, puolipilvistä
Aamulla heräsin sopivasti yhdeksältä, jolloin isä veti lipun salkoon. Itsenäisyyden 40-vuotispäivä oli vahvasti esillä lehdissä ja radiossa.
Äidin kehotuksesta luin pari Anton Tshehovin novellia kokoelmasta ”Ensirakastaja”. Taidokkaita ja ihmeen inhimillisiä kaikesta näennäisestä sivistymättömyydestään huolimatta ovat nämä venäläisen klassillisen kirjallisuuden hahmot.
Isä ja Ilkka olivat naapurissa auttamassa Matilda-tätiä puunkaadossa. Pari runkoa saatiin lahjaksi meillekin.
Illan hämärissä olimme Ilkan ja Pekan kanssa metsässä. Maa oli suurimmalta osin vapautunut lumipeitteestä. Kankailla oli mukava kulkea.
Myöhemmin luin läksyjä. Huoneissa paloi kynttilöitä. Katselin ikkunasta kaupungin itsenäisyysjuhlien valonheittäjäkiiloja.
Radiosta kuulin, että amerikkalainen raketti, jonka oli määrä viedä tekokuu avaruuteen, oli räjähtänyt. Amerikkalaiset yrittävät epätoivoisesti ajaa kiinni Neuvostoliittoa, joka on jo lähettänyt maan ympäri Sputnik-tekokuita.
Sunnuntai joulukuun 6. päivä 1959
-15 astetta, puolipilvistä
Päivällä kävin Ilkan kanssa metsässä heittämässä keihästä sen verran kuin sitä tarkeni kovassa pakkasessa. Lunta ei maastossa ollut kuin pari senttiä.
Ilkka on valmistellut peilikaukoputkeaan. Hän mittaili polttovälejä.
Meillä oli illalla vieraita katsomassa televisiota. Paikalla olivat Kallion Akseli, Virtasen Valto ja Terttu sekä Salosen Paavo. Seurailimme tasavallan presidentin vastaanottoa.
Täytyypä sanoa, että tuollaisesta aiheesta sain aivan kyllikseni. Jos illallistansseissa olisi näkynyt paljon nuoria pareja, hurmaantuneita ilmeitä, tuolla touhulla olisi ollut jonkinlaista katetta.
Muuten myös epäilen, missä määrin kunniamerkit soveltuvat tasavallan luonteeseen. Tietenkin kansalaisten keskuudessa on eriarvoisia yksilöitä, mutta tuollainen arvoluokittelu sisältää aivan liian paljon karkeiden vikapistojen vaaroja. Noiden lapsellisten kapistusten esillä pito tekee surulliseksi, kun näkee, keiden rinnuksille niitä on keskittynyt. Pidän täydellisenä houkkiona ihmistä, joka laskee toisen arvon hänen kunniamerkkiensä perusteella. Noiden raukkojen harhaanjohtamiseksikohan noita kiluja jaetaan?
Timo Uotila