Hellepäivänä heinäkuussa 2002 kirjailija Marko Leino löhöili uimarannalla. Auringossa oleilu katkesi tuntemattomasta numerosta tulevaan soittoon.
– Täällä Joulupukki. Olen perin juurin kyllästynyt siihen, että minusta liikkuu kaikenkarvaisia huhupuheita ja puolivillaisia legendoja. Totta puhuakseni elämästäni ja persoonastani on liikkeellä suoranaista palturia, ja siihen on saatava muutos!
Partasuu oli tehnyt päätöksen, johon asianosaisilta ei kysytty suostumusta.
– Ennen kuin muutat Jakomäkeen tulet sinä Marko Leino tekemään minusta elämäkertakirjan. Elämäkertaelokuvani ohjaa Juha Wuolijoki. Nyt nouset ylös, etsit Juhan, lyötte päänne yhteen ja teette yhteistyötä, jotta hommassa säilyy joku tolkku ja faktat pysyvät faktoina.
Kirjailija sai huomata, että Korvatunturin herra ei neuvottele, hän sanelee.
Heti puhelun jälkeisellä viikolla Korvatunturilta alkoi sataa kovia ja pehmeitä paketteja. Ne olivat täynnä pukin valitsemaa lähdemateriaalia elämäkertaan. Valokuvia, karttoja, päiväkirjoja, lahjalistoja, erilaisia mittakaavapiirustuksia, vanhoja villasukkia, kyniä, partakone, siis kaikkea. Ja vähän ylikin. Tai aika paljonkin.
Enemmän kuin kirjoittamiseen kirjailijan aikaa paloi pakettien sisältöjen penkomiseen ja arvokkaan perkaamiseen esiin turhanpäiväisyyksistä. Tonttuilua tai höpönlöpöä Joulupukki ei tulisi hyväksymään. Välillä Leino lensi Korvatunturille Joulupukin vieraaksi tallentamaan lisää pukin turinoita.
Mutta neljän ja puolen vuoden kuluttua, vuoden 2006 jouluaattoiltana tapahtui ihme: Kirjailija oli saanut tiivistettyä 3 800 sivuisen tekstimöhkäleen reiluun 300 sivuun. Joulupukin elämäkerta oli vihdoinkin valmis.
Samaan aikaan kirjailija ja ohjaaja saivat kuntoon myös elokuvakäsikirjoituksen. Joulupukki luki molemmat ja sytytti vihreän valon.
– Menköön, en minä teiltä mitään ihmeitä odottanutkaan. Nyt käynnistetään painokoneet ja kamerat!
Sitten koitti päivä, jolloin kirjailija ja ohjaaja lähtivät näyttämään pukille valmista elokuvaa. Kerrankin Joulupukki oli aivan vaiti.
Tekijät olivat ihmeissään. He olivat varautuneet kohtaamaan myrskyn, sillä kirjan ja elokuvan tapahtumat eivät olleet likipitäenkään samanlaisia, ja teoksissa painottuivat eri asiat.
Yllättäen tilanne olikin Joulupukin mieleen. Pukki alkoi hohottaa ja kuuraparta väpättää.
– Jos on katsonut elokuvan, mutta ei lukenut kirjaa, ei tiedäkään kaikkea. Ja sama toisin päin. Hoh-hoh-hoo-hoo.
Jo kirjoittaessaan kirjailija ymmärsi, että hän tekee romaania, joka ei koskaan vanhene, ja jossa on maailmanlaajuinen sanoma: koskettava ja lohdullinen tarina pyyteettömyydestä ja lähimmäisenrakkaudesta.
Mutta sitä ei kirjailija olisi ikinä voinut arvata, että kirjaa tullaan lukemaan ympäri maailman. Aivan absurdi ajatus.
Vaan Joulupukkipa kiersi maapallon tottuneesti, etsi osaavimmat kääntäjät, ja pian pukin tarina tunnettiin ainakin kahdessatoista maassa. Samalla pukki kiersi myös kaiken maailman toimitukset, ja käännösten valmistuttua ilmestyi lehtien sivuille juttuja Joulupukin elämästä.
Sitä tapahtuu edelleen. Kaksi viikkoa sitten kirjailija sai eteensä ranskalaiskriitikon tekstin, jonka mukaan ”Joulutarina on romaani, joka sopii lapsille, teineille, aikuisille, vanhuksille, kissoille, koirille ja jyrsijöille. Kaikkien, ihan kaikkien pitäisi lukea se!”
Elokuvaa on esitetty Suomen televisiossakin monena jouluna. Tänä vuonna kirjasta on otettu uusi juhlavan näköinen painos. Seitsemän vuoden tauon jälkeen teos on noussut uudelleen kymmenen myydyimmän kirjan listalle.
Vaikka Joulutarinan menestys tuli kirjailijalle täysin yllätyksenä, ei jatko-osaa ole luvassa. Joulupukki haluaa elää ja jatkaa tarinaansa nyt omalla olemassaolollaan ja tekemisillään.
Sen sijaan kirjailija kehittelee mielessään uutta romaania, jonka päähenkilöllä nyt vain sattuu olemaan sama nimi kuin Korvatunturin päälliköllä.
– Jakomäen Joulupukki. Se on sitten vähän erilaista kerrontaa, eikä mikään koko perheen yhteinen lukuromaani, kirjailija kuiskaa niin, ettei Ada kuule.
Ada on kirjailijan oma tytär, joka haluaa vetää pulkkaa pitkin asfalttia, mutta ei ole vielä lukenut koko Joulutarinaa. Se johtuu siitä, että hän on vasta 2-vuotias. Ada kyllä jo tajuaa, että isi kirjoittaa ammatikseen kirjoja ja elokuvia, mutta sisällön ymmärtämisen puoli on vielä hiukan hakusessa. Sitäkään Ada ei vielä tiedä, että hän on saanut nimensä Joulutarinasta.
Marko Leino & Pirjo Pihlajamaa
Voita valokuvallasi Marko Leinon signeeraama Joulutarina-kirja itsellesi, ohjeet löytyvät täältä!.
