Jyräävätkö Helsingin virkamiehet kaupungin hallituksen ja valtuutetut Soten asukastaloista päätettäessä? Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston ylläpitämien kymmenen asukastalon alasajo-missiossa ovat virkamiehet työryhmineen jyränneet ja sekoittaneet puurot velliin sekä tiedottaneet vain yhtä näkökulmaa luottamushenkilöille.
Virkamiestyöryhmien raporteistakin pidetään esillä vain yhtä. Muut asiantuntijaraportit ja näkökulmat ovat ilmeisesti salaisia siihen asti kunnes päätökset on saatu läpi sosiaali- ja terveyslautakunnassa (7.10.) ja seuraavaksi kaupunginhallituksessa.
Saavatko kaupungin valtuutetut, joille kuuluu päätösvalta edes mahdollisuutta asian käsittelyyn? Helsinkiläiset veronmaksajat maksavat kalliin laskun, jos sote-virasto irtisanoutuu arjen matalan kynnyksen syrjäytymisen ehkäisystä. Samalla virasto hylkää köyhimmät asukkaansa.
Puuro ja velli-ongelmana on kahden eri asian niputus ja käsittely yhtenä osallisuus- ja kansalaistoimintana. Helsingissä toimii noin 40-60 järjestöjen ja eri yhteisöjen asukastilaa. Kaupungin asukastalojen toimintamalli on erilainen kuin järjestöjen. Molempia tarvitaan.
Vuonna 2012 käynnistyi kaupunginkanslian alla sote-viraston Aluetyön yksikön selvitystyöryhmän työskentely. Se johti vuoden 2013 lopussa alueellisen lähityön osittaiseen alasajoon.
Mistä prosessi alkoi? Silloisen sosiaaliviraston perhe- ja sosiaalipalvelujen sisältä? Joutuiko kaupunginhallitus ja Jussi Pajunen työryhmien toimeksiannoilla 2012-2014 tarpeettomasti sekoittamaan alun perinkin kaksi sisällöllisesti erilaista toimintaa? Tilannetta pahensi se, että Aluetyön työryhmän loppuraportista 2013 puuttui täysin soten asukastalojen sosiaalialan ammatillinen työnkuvaus ja työllistämisen sekä matalan kynnyksen palvelujen mallit. Työntekijät määriteltiin vain tilavarauksien, wc-paperien ja kahvinkeiton kautta. Kaupungin luottamushenkilöt saivat erittäin supistetusti tietoa toiminnan sisällöistä.
Tänä vuonna selvittämistä jatkoi Asukasosallisuuden avustustyöryhmä, jonka työnä on ollut muun muassa selvittää menettelytavat ja kriteerit, joiden perusteella asukastaloja voi luovuttaa järjestöille ja yhteisöille. Työryhmässä on samoja virkamiehiä, jotka jo aiemmassa raportissa supistivat tietoa kaupungin asukastalojen sisällöistä.
Syntynyt raportti on ilmeisesti avointa tietoa toisin kuin sote-viraston johtoryhmän 23.9.2014 käsittelemä asiantuntijaraportti ”Hgin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston asukastalotyö 2014, henkilöstön ja käyttäjien näkemys”.
Johtoryhmä katsoo, että talojen perusoperointi tulisi siirtää virastolta järjestöjen syliin. Samalla poistuu talojen mukana oleva sosiaalialan ammatillinen työ, joka painottuu ennaltaehkäisevään ja hyvinvointia tukevaan toimintaan sekä laaja-alaiseen räätälöityyn työllistämiseen. Johtoryhmän mielestä pelkkä kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen alueella työllistämisen tuen yksikön kautta olisi riittävää kumppanuutta.
Taloissa työllistetään vuositasolla noin 300 henkilöä erilaisin sopimuksin, ei vain kuntouttavassa työtoiminnassa. Suuri osa pääsee omilla työ- ja opiskelupoluillaan eteenpäin. Laaja-alainen räätälöinti tuottaa tuloksia. Säästöjä tuottavaa on myös talojen monipuolinen ihmisten terveyttä, toimintakykyä, itsenäistä selviytymistä ja maahanmuuttajien kotoutumista tukeva toiminta.
Alueiden yhteisötoimijat ovat kumppaneina ja toimintaa kehitetään asukkaiden kanssa. Onko Helsingillä varaa näin lyhytnäköisiin päätöksiin ja kuntalaisten arjen hylkäämiseen? Asiaa voisi viisasti katsoa myös tulevan sosiaalihuoltolain velvoitteiden näkökulmasta.
Marjatta Vesterinen,
sosionomi amk
