Etusivu Uutiset Perhepäivähoidon yksilöllisyys kiehtoo yhä

Perhepäivähoidon yksilöllisyys kiehtoo yhä

Perhepäivähoitajat Heidi Kallio ja Riitta Toivonen

Kunnallinen perhepäivähoito täytti juuri 40 vuotta. Suutarilan alueella perhepäivähoitajina toimivat Heidi Kallio ja Riitta Toivonen nauttivat työstään. Osa työpäivästä kuluu kotosalla, osa leikkipuisto Linnunradassa.

-Minut houkutteli tähän työhön vanhimman lapseni perhepäivähoitaja pohtiessani hoitopaikkaa lapsilukumme kasvaessa. Viihdyn perhepäivähoitajana todella hyvin, vaikka en olekaan ajatellut, että tekisin tätä koko työurani. Nyt haluan kuitenkin toimia lasten ehdolla tarjoten heille aikaani ja hyvän kasvualustan. Meillä on paljon koulutusta ja kursseja, mikä lisää työnteon mielekkyyttä, kertoo Heidi Kallio.
Heidi on toiminut kunnallisena perhepäivähoitajana noin kuusi vuotta ja on aktiivisesti mukana Suutarilan alueella perhepäivähoitajien henkilökuntakerhon toiminnassa.

Riitta Toivosella uraa on takana lähemmäs 30 vuotta.
-Vuonna 1986 päivähoitotilanne oli paljon huonompi kuin nykyään. Ryhdyin alkuun yksityiseksi perhepäivähoitajaksi. Välillä olin ryhmäperhepäiväkoti Artussa hoitajana, mistä siirryin takaisin kotiin hoitamaan lapsia. On todella mukavaa, että työhön on tullut uusia nuoria hoitajia. Nuorten uudet näkemykset ja vanhempien hoitajien kokemus pääsevät yhdistymään.

Riitta Toivonen pitää perhepäivähoidon erinomaisuutena sitä, että se on yksilöllistä hoitoa yhteisöllisessä ilmapiirissä.
-Lapset oppivat itsenäisiksi ja samalla huolehtimaan toisista lapsista samassa ryhmässä. Monet perhepäivähoidossa olleista lapsista ovat saaneet toisistaan elinikäisiä ystäviä, tietää Toivonen.
-Ja kun perhepäivähoitajat kokoontuvat säännöllisiin kerhotuokioihin, tottuvat pienryhmien lapset olemaan myös osa isompaa ryhmää, mikä sitten helpottaa esimerkiksi esikouluun siirtymistä, muistuttaa Heidi Kallio.

Perhepäivähoidonkin muutoksissa on sekä hyvää, että huonoa.
-Toisaalta yhteiset kerhot ovat hyvä asia, mutta joskus tuntuu, että hoitopäivistä on tullut kovin aikataulutettuja. Toisinaan olisi mukava saada rauhassa puuhailla lasten kanssa monta tuntia putkeen, ilman että pitää katsoa kellosta, koska on lähdettävä liikkeelle, hoitajat kertovat.
Perhepäivähoitajat kuuluvat tiimeihin, joissa tehdään asioita yhdessä. Kun yhdellä hoitajalla on vetovastuu jostain toiminnosta, katsovat tiimin toiset hoitajat hänen lastensa perään.
-Talvikuukausina meillä on Montsukerho, joka perustuu Maria Montessorin kehittämiin opetusmenetelmiin. Keväällä se vaihtuu Metsämörritoimintaan. Viikko-ohjelmaan kuuluvat myös lauluhetket ja jumppa päiväkodin tiloissa.

Perhepäivähoitajan työssä kaikki päivät ovat erilaisia. Erilaisia ovat myös lasten vanhemmat. Osa saattaa esittää paljonkin toiveita, osalle tulee yllätyksenä se, että perhepäivähoidossa on paljon yhteistoimintaa ja että kaikille päivähoidossa oleville tehdään varhaiskasvatussuunnitelma yhteistyössä vanhempien kanssa.
Yhteistä perhepäivähoidossa olevien lasten vanhemmille on se, että monet heistä ovat itsekin olleet aikoinaan perhepäivähoidossa ja siitä on jäänyt hyvät muistot. Siksi samaa hoitomuotoa etsitään omalle lapselle.
-Työtä kyllä arvostetaan ja tiedostetaan, että se on vastuunalaista, mutta palkkaus ei mielestäni vastaa työn vaativuutta, huomauttaa Kallio.
-Kehitettävää työssä olisi esimerkiksi siinä, että tietokoneella tehtävät työt voisi tehdä kotikoneeltakin. Nyt joudumme aina menemään  toimistoon koneelle ja pyytää jotakuta toista hoitajaa katsomaan sen ajan lapsia. Turussa se kuulemma on jo mahdollista, tietää Kallio.

Perhepäivähoito ennen ja nyt

  • Nykyään hoitajille on puolitoistavuotinen koulutus, ennen oli vain kahden kuukauden kursseja. Hoitajat järjestivät keskenään toisilleen erilaisia kurssi-iltoja työpäivän jälkeen.
  • Nykyään on kaksi kertaa vuodessa kehittämispäivät ja lisäksi monenlaisia lyhytkursseja.
  • Ennen hoitajien työaika oli 8 tuntia 40 min. Nykyään se on keskimäärin 40 tuntia viikossa kolmen kuukauden työjaksossa, johon sisältyy tasauspäiviä.
  • Iltapäivisin mennään leikkipuistoon ja vain muutama hoitaja jää sinne viimeisten lasten kanssa, eli ryhmiä yhdistellään viimeisen tunnin ajaksi.
  • Selkeä varajärjestelmä hoitajien sairas- ja loma-ajoiksi on otettu käyttöön. Ennen hoitaja pyysi toista hoitajaa ottamaan lapset omiensa lisäksi, nyt on tarjolla varahoitopaikat perhepäivähoidossa oleville varakoti Tiikerissä.
  • Hoitolasten määrä on rajattu neljään, ennen hoitolapsia saattoi olla enemmän.

Teija Loponen